Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Burnout tulossa, mitä nyt ?
05.06.2019 |
Tilanne on siis se että burnout on tulossa. Kirjoitin tänne muutamia viikkoja sitten oireistani mutta en tehnyt muuta kuin töissä otin rennommin ja tein vähemmän töitä. Olin viikon poissa töistä ja kun menin takaisin, sama tahti jatkuu. Viikon ajalta puolet töistäni oli tekemättä, tuuraaja ei ollut niitä ehtinyt tehdä joten nyt tekemistä on vielä enemmän.
Meillä on tiivis työyhteisö ja en kertakaikkiaan voi tehdä sitä kollegoilleni että jätän heidät pulaan ja jään sairauslomalle. Tilanne töissä on aivan toivoton ja viety niin äärimmilleen, että koko korttitalo oikeasti kaatuu ja tunnen että muidenkin työskentelytahto ja jaksaminen hupenee jos minä ”luovutan”.
En siis haluaisi jäädä pois töistä mutta nyt ongelma on se että töitä on vaikea tehdä. En muista asioita ja kun yritän muistaa se tuntuu kuin joutuisin pinnistelemään tosi kovaa että näkisin pimeässä. Koko työn teko tuntuu siltä että kun tosissani pinnistää, saa työn tehtyä.
Yritin puhua kumppanille tästä mutta parempi olla puhumatta koska hän sanoo vain että ”teet vaan ihan rauhassa työt omaan tahtiin etkä stressaa”. Yritin tätä ja luulin tekeväni näin mutta sitten alkoi unohtelu, ja nyt viikon poissaolon jälkeen tunnen konkreettisesti päälaella painetta tälläkin hetkellä kun ajattelen töitä.
Kaikki muut tuntuvat jaksavan, olen hyvä työntekijä, miksi minä en jaksa? Miksi tämä tapahtuu minulle?
Olen alkanut jo kuukausia sitten lepsummaksi enkä välitä virheistä vaan olen asenteella että korjataan sitten jos virhe tulee (tässä työssä mahdollista). Olen ajatellut positiivisesti ja ollut vaatimatta liikoja itseltäni. Mutta kun se ei vaan riitä.
Ja se panos mitä pystyn antamaan, ei riitä. Olen mennyt tilaan jossa joudun käskemään itseäni ”nyt paina sitä nappia nyt kirjoita se nimi, kirjoita sana kerrallaan”. Aiemmin hahmotin työn tehtävä, sähköposti jne kerrallaan. Nyt joudun pakottamaan itseni jokaiseen hiiren liikautukseen.
Tämä on aika sietämätön tilanne. Minulla oli toisiakin työtehtäviä jotka olivat helppoja eivätkä lainkaan stressaavia. Ne siirrettiin minulta juuri pois jotta asiantuntemukseni ei mene hukkaan tehtäessä yksinkertaisia tehtäviä.
Olen ajatellut, jos keksisin jonkun fyysisen sairauden miksi jäädä pois? Hävettää ja ahdistaa henkisistä syistä jäädä. En pysty vaan myöntämään niitä asioita vaikka tiedän että täytyisi niin en pysty. Millä verukkeella voisi saada viikon sairausloman ?
Olen ajatellut myös että murtuisipa multa käsi tai jalka, ajaisipa joku vahingossa kolarin mun kanssa, auto töytäisisi pyöräillessä tms.
Miksi mun on oltava näin heikko että mä en jaksa mutta muut jaksaa?
Syön hyvin, liikun, en käytä alkoholia kuin hyvin kohtuudella, pyrin terveelliseen elämään jne.
Auttakaa.
Kommentit (31)
Nyt on jäätävä sairaslomalle. Et ole korvaamaton, vaikka siltä tuntuisi. Korttitalo kaatuu joka tapauksessa, olet sitten sairaslomalla tai töissä häseltämässä viimeisillä voimillasi.
Henkinen huonovointisuus vaikuttaa usein merkittävämmin työtulokseen negetiivisesti, kuin fyysinen sairaus. Olet jo yrittänyt höllätä, eikä se näemmä auta.
Soitat huomenna (työterveys)lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työuupumus ei käy sairausloman syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus ei käy sairausloman syyksi.
Älä puhu paskaa.
Ei muuta kuin burnIn se kumoaa burnOutin vaikutukset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus ei käy sairausloman syyksi.
Älä puhu paskaa.
En puhukaan. Ongelma kierretään kirjoittamalla potilaalle yleensä myös masennusdiagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus ei käy sairausloman syyksi.
Se ei periaatteessa käy palkallisen sairasloman syyksi, mutta kyllä lääkärit on sen verran humaaneja, etttä jos näkevät että tuo ihminen nyt tarvii kerta kaikkiaan huilitauon niin se loma kirjoitetaan sitten jollekin muulle sairausnimikkeelle, esim. masennus, sopeutumishäiriö tms. Eli saa sen palkallisen loman minkä tarvi.
Oireilusi ei kuulosta siltä että burnout olisi tulossa, vaan että se on jo päällä. Et voita mitään hajoittamalla itseäsi vielä pahemmin, koska ennemmin tai myöhemmin joudut jäämään töistä pois työkyvyn kadottua. Mikäli yksinkertaisetkin tehtävät tuntuvat mahdottomalta (osoitteen kirjoittaminen sähköpostiin) niin et ole enää työkykyinen. Yritä myöntää tämä itsellesi, ja hyväksyä asia. On täysin muiden ongelma miten he jaksavat: jos he romahtavat myös niin se on lähinnä työnantajasi ja työterveyden murhe, ei sinun.
Tiedän ja tunnistan tuon tilanteen vähättelyn, koska olen tehnyt sitä itsekin. Kuitenkin fakta on se ettet tule yhden viikon sairaslomalla paranemaan, et edes kahden. Luultavasti tarvitsisit vähintään 1kk lomaa, jonka päälle kuntoutustoimia (esim 50% työviikko).
On hienoa että olet pystynyt yrittämään tehdä töitä löysemmin rantein, mutta olet valitettavasti päästänyt tilanteesi niin pitkälle, ettei se tässä vaiheessa enää auta. Hakeudu siis työterveyteen. Uskoisin että olet jonkinlaisella asiantuntija-alalla kuten minäkin, ja voin sanoa että ainakin omalla alallani burnoutit ja erilaiset uupumistilat ovat niin tavallisia ettei niitä kukaan juurikaan ihmettele. Riippuu työpaikan ilmapiiristä kuinka avoimia asioista ollaan, toki.
Sitten kysymykseesi, jota myös minä olen itseltäni kysynyt: "miksi minun on oltava näin heikko?". Tähän ei ole yksinkertaista vastausta: olemme kaikki erilaisia. Jollain voi olla todella turvattu lapsuus ja hyvä tausta joka on saattanut edesauttaa stressinsietokyvyssä, kun taas toinen oirehtii vähän pienemmästäkin. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan ole täydellinen: niitä huonoja puolia löytyy kyllä kaikilla. Joku on vittumainen stressaantuneena ja myrkyttää työyhteisöään vaikka muuten jaksaakin tehtäviä, joku toinen säilyy täysin ystävällisenä siihen saakka että palaa loppuun.
Itse olen jo osittain hyväksynyt tämän erityispiirteeni uupua, ja tietyllä lailla olen siitä kiitollinenkin: en tapa itseäni työllä kuten joku toinen ihminen joka ei tunnista tai hyväksy omia uupumuspiirteitään. Minun tasapainoinen elämä voi vaatia hieman eri järjestelyitä kuin jonkun toisen, mutta entäs sitten? Olen hyvä työntekijä vaikka uuvunkin pitkäkestoisen stressin alla. Työnantaja saa olla panoksestani kiitollinen, ja minä saan luvan yrittää pitää puoleni siinä ettei minua ajeta täysin loppuun liiallisen työkuormituksen alle.
Tsemppiä ja ota ratkaiseva askel kohti työterveyttä! Voit vaikka aloittaa ihan käymällä juttelemassa tuntemuksistasi siellä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Lämmittää tosi paljon saada tukevia viestejä tuntemattomilta. Pelkään että päädyn siihen että pinnistelen loppuun saakka. Se pitäisi välttää kaikin tavoin koska totaalisesta romahduksesta nouseminen seinän tullessa vastaan on varmastikin huomattavasti pahempi kuin nyt. Minulla alkaa kesäloma heinäkuussa. Jos kestäisin jotenkin sinne asti. Kamalalta tuntuu vaan huomata että toivon joutuvani onnettomuuteen . Jos kenelläkään on vinkkejä jaksamiseen tai omakohtaista kokemusta niin mielelläni otan vastaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oireilusi ei kuulosta siltä että burnout olisi tulossa, vaan että se on jo päällä. Et voita mitään hajoittamalla itseäsi vielä pahemmin, koska ennemmin tai myöhemmin joudut jäämään töistä pois työkyvyn kadottua. Mikäli yksinkertaisetkin tehtävät tuntuvat mahdottomalta (osoitteen kirjoittaminen sähköpostiin) niin et ole enää työkykyinen. Yritä myöntää tämä itsellesi, ja hyväksyä asia. On täysin muiden ongelma miten he jaksavat: jos he romahtavat myös niin se on lähinnä työnantajasi ja työterveyden murhe, ei sinun.
Tiedän ja tunnistan tuon tilanteen vähättelyn, koska olen tehnyt sitä itsekin. Kuitenkin fakta on se ettet tule yhden viikon sairaslomalla paranemaan, et edes kahden. Luultavasti tarvitsisit vähintään 1kk lomaa, jonka päälle kuntoutustoimia (esim 50% työviikko).
On hienoa että olet pystynyt yrittämään tehdä töitä löysemmin rantein, mutta olet valitettavasti päästänyt tilanteesi niin pitkälle, ettei se tässä vaiheessa enää auta. Hakeudu siis työterveyteen. Uskoisin että olet jonkinlaisella asiantuntija-alalla kuten minäkin, ja voin sanoa että ainakin omalla alallani burnoutit ja erilaiset uupumistilat ovat niin tavallisia ettei niitä kukaan juurikaan ihmettele. Riippuu työpaikan ilmapiiristä kuinka avoimia asioista ollaan, toki.
Sitten kysymykseesi, jota myös minä olen itseltäni kysynyt: "miksi minun on oltava näin heikko?". Tähän ei ole yksinkertaista vastausta: olemme kaikki erilaisia. Jollain voi olla todella turvattu lapsuus ja hyvä tausta joka on saattanut edesauttaa stressinsietokyvyssä, kun taas toinen oirehtii vähän pienemmästäkin. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan ole täydellinen: niitä huonoja puolia löytyy kyllä kaikilla. Joku on vittumainen stressaantuneena ja myrkyttää työyhteisöään vaikka muuten jaksaakin tehtäviä, joku toinen säilyy täysin ystävällisenä siihen saakka että palaa loppuun.
Itse olen jo osittain hyväksynyt tämän erityispiirteeni uupua, ja tietyllä lailla olen siitä kiitollinenkin: en tapa itseäni työllä kuten joku toinen ihminen joka ei tunnista tai hyväksy omia uupumuspiirteitään. Minun tasapainoinen elämä voi vaatia hieman eri järjestelyitä kuin jonkun toisen, mutta entäs sitten? Olen hyvä työntekijä vaikka uuvunkin pitkäkestoisen stressin alla. Työnantaja saa olla panoksestani kiitollinen, ja minä saan luvan yrittää pitää puoleni siinä ettei minua ajeta täysin loppuun liiallisen työkuormituksen alle.
Tsemppiä ja ota ratkaiseva askel kohti työterveyttä! Voit vaikka aloittaa ihan käymällä juttelemassa tuntemuksistasi siellä :-)
Kiitos tästä! Luen tämän useamman kerran ja mietin asiaa. Voisin tosiaan käydä vaan juttelemassa työterveydessä, ehkä saisin sitten vähän perspektiiviä asioihin. Ja itse olen tosiaan sellainen ystävällinen ihminen että en pura stressiä ulospäin vaan pikemminkin käännyn vain enemmän sisäänpäin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Lämmittää tosi paljon saada tukevia viestejä tuntemattomilta. Pelkään että päädyn siihen että pinnistelen loppuun saakka. Se pitäisi välttää kaikin tavoin koska totaalisesta romahduksesta nouseminen seinän tullessa vastaan on varmastikin huomattavasti pahempi kuin nyt. Minulla alkaa kesäloma heinäkuussa. Jos kestäisin jotenkin sinne asti. Kamalalta tuntuu vaan huomata että toivon joutuvani onnettomuuteen . Jos kenelläkään on vinkkejä jaksamiseen tai omakohtaista kokemusta niin mielelläni otan vastaan. -ap
Miehelläni työuupumus paheni sinnittelyn vuoksi ja lopulta iski myös vakava masennus. Lopulta hän makasi sängynpohjalla kuukausia toivoen kuolevansa. Matka takaisin normaaliin elämään oli aika kivinen meille koko perheenä. En siis suosittele yrittämään sinnittelyä, se ei palvele ketään. Työuupumuksen kanssa on myös ikävä kyllä niin, että se uusii helposti jos työolosuhteissa ei tapahdu muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Lämmittää tosi paljon saada tukevia viestejä tuntemattomilta. Pelkään että päädyn siihen että pinnistelen loppuun saakka. Se pitäisi välttää kaikin tavoin koska totaalisesta romahduksesta nouseminen seinän tullessa vastaan on varmastikin huomattavasti pahempi kuin nyt. Minulla alkaa kesäloma heinäkuussa. Jos kestäisin jotenkin sinne asti. Kamalalta tuntuu vaan huomata että toivon joutuvani onnettomuuteen . Jos kenelläkään on vinkkejä jaksamiseen tai omakohtaista kokemusta niin mielelläni otan vastaan. -ap
Jos lomasi alkaa jo ensi kuussa, niin ei kukaan kuole siihen, että saisit nyt tässä kohtaa vähän pidemmän sairasloman. Älä yritä sinnitellä, pidennät sillä vain toipumisaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että tunnen suurta myötätuntoa. On se työelämä vähän sairaaksi mennyt. Olen itsekin burnoutin partaalla. Tänään pääsin töistä ja en voi kun itkeä. Pian alkaa kesäloma. Hammasta purren jaksan sinne. Ehkä neljän viikon loma saa palautumaan. Miksi tämän pitää olla tällaista. Miksei koko Suomi voisi siirtyä tekemään 6h päivää?
Jää sairauslomalle nyt. Se on vain ja ainoastaan järkevää. Tarvitset lepoa, paras olisi useampi kk. Minulla oli melko lailla samat ajatukset ja toiveet onnettomuudesta, en olisi millään halunnut jäädä sairaslomalle. Olin kuin puulla päähän lyöty kun lääkäri minut pakotti soittamaan työnantajalle, että nyt en voi tulla töihin. Olen siitä nyt kiitollinen. Olin 4 kk sairaslomalla. Romahdus oli totaalinen ja hermostolta kestää aikansa tottua muuttuneisiin voimavaroihin. Kunnioita kehosi antamia tuntemuksia, ne kertovat monenlaisesta ylikuormituksesta. Kaikista ammattimaisista on pitää huolta ensin itsestään, jotta jatkossakin olet hyvä työntekijä.
Toistan, jää sairauslomalle. Ei ole muita oikoteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Lämmittää tosi paljon saada tukevia viestejä tuntemattomilta. Pelkään että päädyn siihen että pinnistelen loppuun saakka. Se pitäisi välttää kaikin tavoin koska totaalisesta romahduksesta nouseminen seinän tullessa vastaan on varmastikin huomattavasti pahempi kuin nyt. Minulla alkaa kesäloma heinäkuussa. Jos kestäisin jotenkin sinne asti. Kamalalta tuntuu vaan huomata että toivon joutuvani onnettomuuteen . Jos kenelläkään on vinkkejä jaksamiseen tai omakohtaista kokemusta niin mielelläni otan vastaan. -ap
Mulla ei ole muuta vinkkiä antaa, kuin että anna nyt periksi. Tiedän kyllä, että et tee sitä ennenkuin tulee se päivä kun on pakko ja se päivä on jo lähellä. Olen itse kokenut tuon, ja aloitusviestisi oli lähes sanasta sanaan sama kuin oma kokemukseni. Olet nyt jo pahasti myöhässä, mutta jos nyt heti jäät sairauslomalle, niin saat ehkä vielä itsesi kuntoon, mut et viikossa etkä edes kuukaudessa. Muutama vuosi sitten sinnittelin samalla tavalla kesäkuussa, ja yritin selvitä heinäkuussa alkavaan lomaan saakka. No eipä enää onnistunutkaan. Muisti meni, puhekyky meni, työkyky meni. Odotettu kesäloma meni elpyessä, enkä todellakaan ollut loman jälkeen työkuntoinen vielä moneen kuukauteen. Vähemmällä pääset jos hölläät nyt, kun olet kuitenkin oireiden perusteella jo aika syvällä. Tsemppiä.
Meitä on tuhansia työttömiä maistereita ja muidenkin alojen osaajia, jotka tultaisiin mielellämme auttamaan. Kela maksaa jopa 1400€ työnteostamme, joten työnantajien kannattaa laittaa ilmoituksia te-toimiston sivuille, että haette palkkatuettuja työntekijöitä.
Suurin osa liike-elämän töistä on helppoja, eikä työttömissä ole elämäntapaluusereita, kuten moni tuntuu luulevan.
Toivottavasti yhä useampi saa burniksen ja työnantajat alkavat tajuamaan, että kannattaisi niitä töitä vähän jakaa.
Miten esimiehesi reagoi, kun kerroit asiasta hänelle?
Työkuorma ei ole sinun ongelmasi, vaan esimiehen.
Täälläkin yksi joka viimeksi tänä aamuna käveli itkua pidätellen töihin.
Olen kamppaillut n.puoli vuotta uupumuksen kanssa myös, alkukeväästä olin siinä pisteessä että itkin työpaikalla muiden nähden ja siitä päädyinkin sitten parin viikon sairaslomalle mutta se ei juuri auttanut.
Olin siihen aikaan samassa kunnossa kuin ap; muisti aivan sökönä ja pienetkin asiat todella haastavia.
Ahdistus on välillä tosi kova. Lääkkeitä sain mutta en ole halunnut syödä niitä.
Tällä hetkellä pystyn töihin kun keskityn elämään päivän kerrallaan, jotenkin niin olen selvinnyt mutta illat itken usein kotona.
Yritän ottaa työt myös rennosti mutta hektisessä työympäristössä herkkänä ihmisenä se on tosi vaikeaa.
Ap:lle en voi muuta sanoa kuin että lomalle mars. Mieti mikä on sinulle oleellista elämässä; työ/raha/maine/materia vai oma hyvinvointi ja läheiset. Voimia ja rohkeutta ottaa omaa aikaa!!
Vierailija kirjoitti:
Jää sairauslomalle nyt. Se on vain ja ainoastaan järkevää. Tarvitset lepoa, paras olisi useampi kk. Minulla oli melko lailla samat ajatukset ja toiveet onnettomuudesta, en olisi millään halunnut jäädä sairaslomalle. Olin kuin puulla päähän lyöty kun lääkäri minut pakotti soittamaan työnantajalle, että nyt en voi tulla töihin. Olen siitä nyt kiitollinen. Olin 4 kk sairaslomalla. Romahdus oli totaalinen ja hermostolta kestää aikansa tottua muuttuneisiin voimavaroihin. Kunnioita kehosi antamia tuntemuksia, ne kertovat monenlaisesta ylikuormituksesta. Kaikista ammattimaisista on pitää huolta ensin itsestään, jotta jatkossakin olet hyvä työntekijä.
Toistan, jää sairauslomalle. Ei ole muita oikoteitä.
On tämä olotila kyllä niin kamala. Nyt kun olen tämän uupumuksen tavallaan myöntänyt niin olo vaan pahenee. Olen niin kertakaikkisen poikki enkä kestä niitä paineita mitä töissä on. Makaan vaan sängyssä enkä oikeastaan edes itke, kyyneleet vaan valuu silmistä. Vieläkin toivon että löytäisin nyt jostakin sen sisun jatkaa, vaikka hammasta purren mutta voisinpa vaan nyt löytää ne voimat jostain. Pelkään etten saa tehtyä edes nyt keskenolevia tehtäviä loppuun. Kun menen töihin ja ajattelen että nyt teen ne, tulee uusia asioita ja taas uusia - uusia kysymyksiä, tehtäviä, kommentteja asioihin.
On niin kestämätöntä, miten työ on voitu suunnitella näin. Miksi kaiken pitää olla niin tehokasta, että resurssipula on normi. Nytkin pitäisi tehdä ylitöitä, onneksi siihen olen pystynyt sanomaan ei. -ap
Vierailija kirjoitti:
Miten esimiehesi reagoi, kun kerroit asiasta hänelle?
Työkuorma ei ole sinun ongelmasi, vaan esimiehen.
Esimies on sanonut ettei lisäresursseja ole tulossa koska koulutus kestää kauan ja työ on spesifiä. Ei ole irrottaa kouluttajaa tehtäviin. Esimies saa haukkuja johtoportaalta. -ap
Alue: Aihe vapaa
No sulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko sinä painat väkisin niin kauan kuin pystyt (ja kyllä: ihminen voi jaksaa tuossa tilassa jossa jokaisen hiiren klikkauksenkin joutuu komentamaan itselleen vuosikaudet, on kokemusta) tai sitten luovut siitä ettet muka voi mennä sairaslomalle ja menet työterveyteen juttelemaan asiasta. On mahdollista, että joudut saikulle kumminkin, että tulee sellainen tilanne että itsensä pakottaminen tekemään ei enää onnistu. Mutta on se mahdollista se toinenkin, että onnistut aina vaan vääntämään ja pakottamaan itseäsi - raskasta se kyllä itsellesi on.
Sinänsä sinä et ole mitnekään vastuussa työnantajasi "korttitalon" pystyssä pitämisestä. Kyllä ihmiset voi sairastua eikä sille voi mitään. Jos oikeasti muka ei pystytä asioita mitenkään tällaisessa tilanteessa järjestämään niin saakin mennä nurin semmoinen firma.