Vertaistukea eroa suunnittelevalle?

Käykää pariterapiassa ellette ole jo käyneet. Selvittäkää se syy miksi on menty toisen syliin.

Ei sun mies kovin turvalliselta vaikuta. Vähät välittää perheestään.

Sopisiko teille avoin suhde?

Hyvä pointti tuokin, että eihän mies ole turvallinen jos on kerran pettänyt, vaikka tämä perhe-elämä yhdessä nyt tuntuukin turvalliselta. Pariterapiaa olen miettinyt, vaikka itsellä ei siihen oikein olekaan motivaatiota, koska mieli on jo tavallaan kallistunut eron kannalle. Rohkeus erota vaan puuttuu.

Avoimeen suhteeseen en halua.

Ap

Toi on kyllä hankala tilanne mutta mieti ihan rauhassa mitä elämältäsi haluat. Tunteet on varmasti myllerryksessä vielä pitkään. Tsemppiä.

Ei sun kannata näytellä mitään roolia, eikä peitellä tunteitasi. Säähän pakahdut jos pidät sen kaiken paskan sisälläsi. Miehen on hyvä huomata, miten syvästi se sua loukkasi ja tuhosi luottamuksen, rakkauden ja teidän perheen.

Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.

Ja tosiaan asiasta on puhuttu, olen näyttänyt pahan mieleni monta kertaa, mutta en koko ajan halua näyttää huonoa oloani, kun se vaikuttaa koko kodin ilmapiiriin. Yritän käyttäytyä suht normaalisti lastenkin takia.

Ap

Niin, ja vihaan kohta itseänikin, kun en ole tarpeeksi vahva lähtemään.

Ap (taas)

Täällä kohtalotoveri! Täysin samanlainen tilanne mulla. Miten mies petti sua? Suhde vaiko vain kertapetos?

Anna itsellesi aikaa. Pohdi rauhassa mitä halua elämältäsi, mikä pettämiseen on mahdollisesti johtanut ja onko tämä asia korjattavissa.

Jos pettämistä ei voi pitkänkään ajan kuluessa antaa kunnolla anteeksi, taustalla voi olla paljon muutakin kuin itse pettäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.

Olit valmis, eli siis et tehnyt. Siinäpä se.

"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?

Edellinen siis vastaukseksi numerolta 10 ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.

Nyt alkoi jotenkin ärsyttää tuo, että mies pilasi elämäni. Yksinkö se mies parisuhteessa on? Ja onko miehesi sen tyyppinen, että petti silkkaa pahuuttaan? Mitenkään miehen tekoa puolustelematta aina olisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan hyvä miettiä olisiko kummassakin vikaa. 

Harvoin pettäminen on merkki siitä, että tekijä haluaa lopettaa suhteensa. Jos haluaisi, hän olisi jo lopettanut sen. Sinä olet nyt umpikujassa ja mies oli sitä kenties ennen pettämistä, eikä löytänyt sitä ulospääsyä. Parisuhdekriiseissä ihminen ei toimi ihanteidensa pohjalta, kuten varmaan nyt itsekin huomaat? Teidän parisuhde oli sellainen, joka antoi tilaa vanhingon tapahtua ja nyt teidän täytyy miettiä miksi teille niin tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Anna itsellesi aikaa. Pohdi rauhassa mitä halua elämältäsi, mikä pettämiseen on mahdollisesti johtanut ja onko tämä asia korjattavissa.

Jos pettämistä ei voi pitkänkään ajan kuluessa antaa kunnolla anteeksi, taustalla voi olla paljon muutakin kuin itse pettäminen. 

Kiitos neuvosta. Ehkä aika tosiaan vielä selkiyttää omaa mieltä. Jotenkin tyhmästi myös ajattelen välillä, että pitäisikö mun päästää mies nopeasti elämään elämäänsä jos sen aion kuitenkin jossain vaiheessa jättää, mutta en ole varmastikaan tässä tilanteessa velvollinen ajattelemaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.

Nyt alkoi jotenkin ärsyttää tuo, että mies pilasi elämäni. Yksinkö se mies parisuhteessa on? Ja onko miehesi sen tyyppinen, että petti silkkaa pahuuttaan? Mitenkään miehen tekoa puolustelematta aina olisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan hyvä miettiä olisiko kummassakin vikaa. 

Harvoin pettäminen on merkki siitä, että tekijä haluaa lopettaa suhteensa. Jos haluaisi, hän olisi jo lopettanut sen. Sinä olet nyt umpikujassa ja mies oli sitä kenties ennen pettämistä, eikä löytänyt sitä ulospääsyä. Parisuhdekriiseissä ihminen ei toimi ihanteidensa pohjalta, kuten varmaan nyt itsekin huomaat? Teidän parisuhde oli sellainen, joka antoi tilaa vanhingon tapahtua ja nyt teidän täytyy miettiä miksi teille niin tapahtui.

Hairahtuminen kertaluontoisesti pettämään ensi sijaisesti on hätäsignaali parisuhteen osalta. Eri asia jos ihminen on moraaliton sarjapettäjä, joka ei ymmärrä uskollisuutta ja pettämisen toiselle tuottamaa tuskaa tai ei välitä siitä. Umpikujatilanne ja siinä eksyminen harhateille voi olla herätys huomaamaan kriisi ja jonkinlainen epätoivoisen viimeinen oljenkorsi.

Pariterapiassa voi pohtia yhdessä myös erovaihtoehtoa ja mitä se käytännössä teille tarkoittaisi. Ei se sitä tarkoita että jatkaisitte yhdessä tai eroaisitte- selvittelette siellä vaan itsellene missä mennään ja mitä tehdään next.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja vihaan kohta itseänikin, kun en ole tarpeeksi vahva lähtemään.

Ap (taas)

Tämän takia itse lähdin mukavasta ja helposta elämästäni, miehen petettyä. Ajattelin, että ajan myötä alan inhota itseäni ja ainutkertaista elämääni.

Kohta vuosi mennyt, eikä tämä helppoa ole ollut. Sain kuitenkin säilyttää tärkeimmän, omanarvontunteeni.

Raskaalta tuntuu varmasti suhteeseen jääminen, mutta raskasta se on eroaminenkin. Itse joskus aikanaan lähdin huonosta avioliitosta ajatellen, että eroelämä on varmasti parempaa, mutta kyllä se eroelämäkin uskomattoman vaikeaa on ja uskomattoman kauan. Nyt vielä 15 vuotta myöhemmin on edelleen vaikeaa kaikissa (nyt jo aikuisten) lasten asioissa. Lapset ovat kuitenkin tärkeitä koko loppuelämän ajan. 

Minä neuvoisin jäämään, päivä kerrallaan, ja puhumaan asiasta niin kauan että se on täysin loppuunkaluttu. Ehkä nyt ei siltä tunnu, mutta jos te molemmat sitä haluatte, luottamuskin voi ajan myötä palautua. Miehesikin on syytä ymmärtää, ettei se palaudu kuukaudessa, kahdessa eikä ehkä vuodessakaan, mutta se voi palautua, ja ehkä 15 vuoden kuluttua olet onnellinen, ettet sittenkään lähtenyt.