Liian vanhat vanhemmat

45. Se on raja myös adoptiossa. Miehesi on liian vanha. Spermansa on pilalla.

Minusta suunnilleen 45 vuotta alkaa olla yläraja. Sukupuolella ei ole minusta näissä asioissa mitään merkitystä. 45 vuotta on tosiaan myös suurin sallittu ikäero Suomessa adoptiovanhemman ja -lapsen välillä, tuo rajoitus on lapsen edulla perusteltu. En nyt mitenkään syvästi paheksu, jos joku tuon muutamalla vuodella ylittää lapsen hankkiessaan, mutta nyrkkisääntönä varmaan ihan hyvä.

Sauli Niinistö tuli vielä 69-vuotiaana isäksi.

Naisen ikähän näissä vaikuttaa enemmän kuin miehen. 36-vuotiaana et ole vielä todellakaan liian vanha, mutta jos lapsen vielä haluaa, niin toki kannattaa alkaa pian yrittämään (naisen hedelmällisyys kääntyy lievään laskuun 30v ja jyrkempään laskuun 35v).

Tuossa sinun tilanteessasi en näe ongelmana ikää, vaan ennemminkin sen että sinä kuulostat olevan teistä ainoa joka lasta haluaa.

30 hyvä takaraja sekä miehille, että naisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ikähän näissä vaikuttaa enemmän kuin miehen. 36-vuotiaana et ole vielä todellakaan liian vanha, mutta jos lapsen vielä haluaa, niin toki kannattaa alkaa pian yrittämään (naisen hedelmällisyys kääntyy lievään laskuun 30v ja jyrkempään laskuun 35v).

Tuossa sinun tilanteessasi en näe ongelmana ikää, vaan ennemminkin sen että sinä kuulostat olevan teistä ainoa joka lasta haluaa.

Naisen ikä vaikuttaa _enemmän_ hedelmällisyyteen kyllä, mutta entä itse vanhemmuuteen? Raskaus on tietysti fyysisesti rankka vanhalle naiselle, mutta entä myöhemmin? Millä tavalla on erilaista olla 55-vuotias eskarilaisen isä kuin 55-vuotias eskarilaisen äiti?

Naiselle se ikäraja on mulla 35v. Ja mies tunsi itsensä liian vanhaksi kun meille tuli kaksoset kun hän oli 44v. Olen itse nyt sen ikäinen ja ymmärrän täysin. Tunnen nytkin olevani näille nuorimmaisille vanha äiti. Minä en ottaisi riskiä vanhentuneiden munasolujen kanssa, enkä sen kanssa että raskaaksi tuleminen on vaikeaa ja suuri riski keskenmenolle.

Mies saattaa itseasiassa olla parempi isä vanhana kuin nuorena, milloin vielä baarit ja muu bailu kutsuu. 

Alkuperäinen kyselijä lisää vielä jatkokysymyksen;

Vaikuttaako mielestäsi asiaan perheen koko ja isommat sisarukset? 

Omasta mielestäni vaikuttaa siinä mielessä, että lapsen elämässä olisi myös nuorempia aikuisia kasvaessaan, ei ole pelkästään 40-60 vuotiaiden kanssa ainoana lapsena ensimmäisiä vuosiaan. Lisäksi on muutakin perhettä, jos kävisi niin surullisesti että vanhemmat tai jompi kumpi vanhempi kuolisi lapsen ollessa esim. 10-20v. En nyt tarkoita että välttämättä isommat sisarukset pystyivät sellaisessa tilanteessa huolehtimaan lapsesta kokonaan, mutta lapsi ei jäisi yksin, perheettömäksi, kun on paljon sisaruksia.

Miehen sperman laatu heikkenee radikaalisti ja vanhojen isien lapsilla on tyypillisesti erilaisia nepsyongelmia yms.

Ja minusta ne neljä lastakin tarvitsee vanhempiaan. Eikä enää uutta sisarusta.

Olen vanhan isän lapsi, jolta se isä kuoli kun olin 14. Eikä muuten ole ollenkaan asiallista, että lapsi valjastetaan isän korvikkeeksi. Meilläkin äiti horisi aina tuota, että vanhempien sisarusten pitää huolehtia kun isää ei enää ole. Päädyin tavallaan perheelliseksi ja pikkusiskon huoltajaksi jo alaikäisenä, koska äiti nyt vain päätti puolestani.

Meillä mies on kuusi lapsisesta perheestä ja unelmoi aina suurperheestä. Itselläni on kaksi sisarusta ja kolme lasta on jotenkin aina tuntunut hyvältä.

Lasten saaminen oli kuitenkin meille vaikeata: jokaista on tehty lapsettomuushoitojen avulla ja se on vienyt kauan.

Meillä oli jo kaksi lasta (minun ollessa 32 ja 34 syntyneet) ja mies toivoi kovasti lisää. Sanoin, että jos onnistuu ennen kuin kumpikaan meistä on 40, niin ok. Mutta sen jälkeen luovutetaan. Kuopuksemme syntyi kun minä olin 38 ja mies 39 (kuukautta ennen kuin mies olisi täyttänyt 40)

Tiukoille meni, mutta nyt meillä on se 3 lasta ja lisää ei tule

Minulla on vanhat vanhemmat, äiti oli 42 v ja isä 41 v kun synnyin. Ikäero oli liian suuri, murrosikäisenä välit olivat huonot, kun vanhemmat eivät ymmärtäneet miten maailma on muuttunut heidän nuoruuteensa verrattuna. Häpesin vanhoja vanhempiani ja välit ovat olleet aina etäiset. 

Omille lapsilleni isovanhemmista ei ole ollut mitään iloa tai tukea. Kaksi vanhaa dementikkoa hoitokodissa, käydään pari kertaa vuodessa katsomassa. 

En tarkoittanut että isommat lapset huolehtisivat/hoitaisivat isän puolesta, vaan jos esim. isä kuolisi niin lapsella olisi perhettä vielä jäljellä. Minusta on ihan eri asia menettää perheenjäsen, jos perhettä jää vielä jäljelle verrattuna että jäisi ainoana perheestä henkiin. Yhden ystäväni vanhemmat kuolivat, kun hän oli teini-ikäinen ja ainoana lapsena hän jäi kyllä ihan yksin.

Meillä ei muutenkaan isommat hoida pienempiä, toki suhtautuvat pienempiin huolehtivasti, tämä asetelma pysynee samana myös aikuisena, ainakin itselläni on säilynyt pikkuveljeni suhteen.

Mistähän löytyisi faktatietoa nimenomaan miehen ikääntymisen vaikutuksista sperman laatuun ja etenkin syntyvän lapsen terveysriskeihin?

Kuitenkin julkisuudessa useinkin törmää nimenomaan isiin joilla ikä alkaa jo vitosella tai kutosella, jopa seiskalla. Licciardo-Toivolan perheessä neljä nuorinta on syntynyt lyhyen ajan sisällä iäkkäämmille vanhemmille ja ilmeisesti ihan terveitä lapsia ovat. Kovin pieni otanta toki, mutta ainoa esimerkki presidenttimme lisäksi iäkkään isän lapsista joita minä tiedän.

Joku sanoi että vanhemmat eivät ymmärtäneet miten maailma oli muuttunut heidän nuoruudestaan. Varmasti tämä koskee kaikenikäisiä vanhempia jossain määrin, asiat muuttuu niin nopeasti ja kaikkeen suhtautuu eri tavalla kun on itse nuori vert. nuoren vanhempana. Usein välit vanhempiin ei ole teini-iässä ihan parhaimmat ja kai kaikki teinit vähän häpeää vanhempiaan. (?) Monen lapsen perheessä sitä kyllä pysytään hyvinkin kärryillä kaikissa lasten ja nuorten jutuissa. Eri tilanne niillä ensimmäisen lapsen nelikymppisenä saavilla.

Meillä isovanhemmat on olleet 50-70v haarukassa lasten syntyessä ja ei ole heistäkään tukea/apua/iloa ollut, heillä on nyt "heidän aika elää". Matkustelevat ja harrastavat, ei paljon kurahousukansalaiset ole kiinnostaneet.

Toki jos omat vanhemmat on saaneet sinut "liian vanhoina nelikymppisinä" ja itse hankit omat lapsesi "sopivassa iässä nelikymppisenä" niin isovanhemmat on sitten kahdeksankymppisiä. Jos hankit omasi jo parikymppisenä niin huonoa tuuria että vanhempasi ovat jo kuusikymppisinä dementikkoja ja hoitokodissa.