Nykyajan arvostelu koulussa on naurettavaa!

Kyllähän nykyaikaa sopiikin arvostella. Ennen kaikki oli paremmin...

On kyllä erikoista, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeroon noin paljon. Sen ymmärrän, että jos kokeista saa vaikkapa 8,5 niin se pyöristetään todistuksessa kasiin jos ei muuten ole aktiivinen, mutta tuo ei käy enää järkeen. Toki arvosteluperusteet vaihtelevat opettajasta riippuen paljonkin, saako poikasi luokalla kaikki muutkin samalla logiikalla numeroita (oletan että tyttärellä ei ole samaa opettajaa)?

Se on tämä yltiösosiaalisaktiivisten aika, jossa enemmän arvostetaan sitä miltä asiat näyttää kuin sitä, mitä ne oikeasti ovat.

Kokeiden arvosanojen pitää olla määräävä tekijä, muuten voi vaikka nukkua tunnit - kyllä se osaamattomuus paljastuu jos ei osaa.

Onneksi omilla lapsillani on opettajat jotka jättää ns naamakertoimen vähemmälle. Se näkyy todistuksissakin positiivisesti...

Kannattaa antaa palautetta koululle. Tuohan on ihan mielivaltaisesti arvosteltu.

Ihan samoja kokemuksia. Riippuu myös paljon opettajasta miten arvostelee. Meillä kaksi lasta saaneet aina erään opettahan luokalla oltuaan mielestäni tosi paljon helpommin numeroita mitä kuopus sai. Yläkoulussa saivat samat arvosanat. Onneksi tuon persoonan, viittauksen yms vaikutus vähenee mitä ylemmäs opinnoissa edetään. Yleensä hiljaisemmat ja huolimattomat pojat kärsii tästä systeemistä, koska huolimattomuuskin on osa "osaamista".  Jos matikan kokeista tulee 10, niin todistukseen tulee 8-9 jos läksyjä ei olla tehty ja paperit jää kotiin. Samalla joku saa kokeista kauhealla paahtamisella 8 ja todistukseen tulee silti 9. Voi vaan miettiä kumpi oikeasti osaa paremmin sitä matikkaa, mutta sitä tää nykyaika on. Viimeistään ylppäreissä monelle tulee sitten totuus vastaan, kun viittaus ei enää hilaa numeroja ylöspäin ja ihmetellään miten jotkut saikin niin hyvän YO-todistuksen suhteessa aiempiin numeroihinsa. Yliopistossa sitten viimeistään oikea osaaminen on se mikä vaikuttaa.

Nykyään vaikuttaa kaikki ne projektit ja "ilmiötyöt" ja tuntiaktiivisuus.  Oikeaa osaamistahan koulussa ei mitata. Mutta voi lohduttautua, että kyllä nämä fiksut alisuorittajat kuitenkin lopulta pärjää ja eniten kärsii ne jotka saa liian hyviä numeroita suhteessa oikeaan osaamiseensa.

Meitä poikia ja miehiä sorsitaan Suomessa jo peruskoulusta alkaen.

Nykyään ei enää niin arvosteta hyvää lukupäätä, kun pitäisi olla hyvä uuden opsin tuntityöskentelyssä... Eli pitäisi olla sosiaalinen ja innokas, tehdä ryhmätöitä ja projekteja, osallistua innokkaasti pienryhmäkeskusteluihin ja opettaa omaa aihettaan muulle luokalle...

Oikeasti tunnolliselle ja älykkäälle tuollainen työskentely voi olla uuvuttavaa, kun esim. jatkuvasti voi olla pieniä ryhmätöitä, joissa lahjakas saattaa asettaa riman muita korkeammalle. Hän saattaa sitten huolehtia eniten tai jopa kokonaan yksin vaikkapa oikeinkirjoituksesta ja tekstin muotoilusta.

Aikoinaan pärjäsi, kun kuunteli tunnilla, teki läksyt ja pärjäsi kokeessa. Opetus oli ennalta-arvattavaa ja kirjat käytiin läpi järjestyksessä. Nykyinen poukkoilu aiheiden välillä, oppilaiden keskinäinen muille opetus, projektit ja ryhmätyöskentely ovat monelle tunnolliselle aivan liikaa. Sopii niille, jotka tykkäävätkin vain hengailla vailla stressiä mistään.

Kamalaa kun nykyaikaa arvostellaan.

Opettajilla ei pitäisi olla minkäänlaista valtaa vaikuttaa arvosanoihin, vaan ne pitäisi määräytyä suoraan numeroarvosteltujen kokeiden perusteella. Merkittävä osa opettajista ei kykene olemaan objektiivisia, vaan antavat huonoja arvosanoja ”kostoksi” oppilaille joista eivät pidä. Usein vielä piilovittuilevat päälle, jotta oppilaskin varmasti tietää, että epäkypsä vallankäyttäjä on nyt käyttänyt valtaansa.

Mä olen kans huomannut juuri tänään saman. Poikani koenumerot matikasta 8.5, todistukseen tuli 7.

Ei viittaile ja on huolimaton. Ilkeä ja pahansisuinen ei ole eikä mikään kiusaaja. Itselläni oli matikasta todistuksessa 8 tai 7, ja voin sanoa etten osannut mitään!!! Olin aivan uuno matikassa ja sitä olen edelleen. Poikani on aivan eri tasolla kuin minä aikanani mutta kukaan ei sitä näe eikä tiedä tuon todistuksen perusteella.

Mietin, oisko numero parempi jos huolellisuus numero ois vielä todistuksessa..?

On ihan hirveän epäreilu olo pojan puolesta :(

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei enää niin arvosteta hyvää lukupäätä, kun pitäisi olla hyvä uuden opsin tuntityöskentelyssä... Eli pitäisi olla sosiaalinen ja innokas, tehdä ryhmätöitä ja projekteja, osallistua innokkaasti pienryhmäkeskusteluihin ja opettaa omaa aihettaan muulle luokalle...

Oikeasti tunnolliselle ja älykkäälle tuollainen työskentely voi olla uuvuttavaa, kun esim. jatkuvasti voi olla pieniä ryhmätöitä, joissa lahjakas saattaa asettaa riman muita korkeammalle. Hän saattaa sitten huolehtia eniten tai jopa kokonaan yksin vaikkapa oikeinkirjoituksesta ja tekstin muotoilusta.

Aikoinaan pärjäsi, kun kuunteli tunnilla, teki läksyt ja pärjäsi kokeessa. Opetus oli ennalta-arvattavaa ja kirjat käytiin läpi järjestyksessä. Nykyinen poukkoilu aiheiden välillä, oppilaiden keskinäinen muille opetus, projektit ja ryhmätyöskentely ovat monelle tunnolliselle aivan liikaa. Sopii niille, jotka tykkäävätkin vain hengailla vailla stressiä mistään.

Älä ny puhu p.. kaa. Työelämä ei mene minkään kirjan mukaan josta löydät vastaukset suoraan. Yhteistyötä ja erilaisia projekteja.

Äidinkieleenkään ei riitä luku ja kirjoitustaito.

Opettajana painotan kyllä koenumeroita enkä laske koenumeron keskiarvoa, ellei ole erittäin painavia syitä esim. tunneilla räplää vaan kännykkää eikä koskaan tee tehtäviä. Silti on syytä muistaa, että kokeessa mitataan vain pieni osa opituista asioista. Koealueet olisivat valtavan pitkiä, jos kaikki sivut ja kaikki tunneilla opetetettu otettaisiin mukaan ja koe itse kestäisi varmasti monta tuntia.

Omassa aineessani teemme ryhmätöitä, arvioitavia projekteja, oppimispäiväkirjaa, esseitä jne. Kaikista saa numeron ja ne vaikuttavat arvosanaan. Omasta mielestäni arvosanan on näytettävä kokonaisvaltaista osaamista eikä vain ulkoaopettelua ja hyvää muistia. Se, miten tekee tunnilla töitä, kertoo kiinnostuksesta kyseistä ainetta kohtaan, motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Omassa oppiaineessani tärkeää on myös tiedonhaku, olennaisen tiedon erottaminen ja kyky itse luoda sitä tietoa.

Tyypillistä koepänttääjille on, että heillä ei ole aavistustakaan päntätyistä asioista viikkoa myöhemmin, vaikka koe olisi mennyt tosi hyvinkin. Sekö mittaa muka osaamista? Osaaminen on muutakin kuin tärppien metsästämistä ja hyvää tuuria. Jos tunnlla ei jaksa panostaa (esim. vaikka laskea niitä matikanlaskuja) niin ei todellakaan ansaitse kiitettävää eikä varmasti osaa kurssilla käsiteltyjä asioita kokonaisvaltaisesti.

Lisäksi pitää muistaa erilaiset oppijat. Osalla on koejännitystä, lukivaikeutta, oppii paremmin kuulemalla ja esittämällä asiat jne. Miten olisi reilua valita vain yksi kriteeri arvosanalle, kun oppijat ovat jokainen erilaisia. Arvioinnin on perustuttava monipuolisuuteen ja koe ei täytä monipuolisuuden kriteeriä. Mitä jos se koe meni huonosti, koska sairastui juuri vatsatautiin ja vatsassa myllersi koko kokeen? Osaamista pitää voida osoittaa muillakin tavoilla.

Vielä jatkaa poikansa matematiikan numeron itkijä. Poikani opettaja on nainen, aiemmin oli miesope enkä kokenut näin suurta hämmästystä arviointeja seuratessa.

Kouluaiheesta työelämään, itselläni on ollut esimiehinä 2 kertaa nainen, nyt kaksi viimeisintä ovat olleet miehiä. Koen olevani pidetty ja arvostettu työntekijä näiden miespuolisten esimiesten alaisena.

Aiemmin näiden naisten toimesta tätä ns. Epätasaarvoa suoraan sanoen hierottiin naamaan. Oli selkeät suosikit alaisissa ja sen annettiin näkyä, mikä on marssijärjestys.

Näiden miespuolisten alaisena ollessa mitään epätasa-arvoa en ole enää havainnut. Uskon, että heillä on myös suosikkinsa mutteivät anna sen näkyä ihan niin voimakkaasti päällepäin.

Olen aina ollut feministi vielä mutta nyt alan muuttaa mieltäni. Naiset on epäreiluja.

Kyllä ihmeellistä on. Meillä poika sai kaikista matikankokeista 10 ja todistuksessa 9. On vasta kuudennella mutta ärsyttää. On huolimattomuutta mutta matematiikassa on oikeasti hyvä ja oppii ne kun tunnilla kuunnellut. Poika nieleskeli kun huomasi asian. Myös muut numerot alakanttiin. Mutta tästä varoitettiin jo vanhempainillassa että muistattehan että tuntityöskentely yms on osaamisen näyttöä. Tuntuuhan se ihan kohtuuttomalta mutta sopii varmaan esim. Tunnollisille tytöille hyvin joilta ei jää vihkot ja paperit kotiin ja kaikki palautetaan ajallaan. Oikeaa osaamista ei ehkä ole mutta sitähän se nykyajan työelämäkin suosii. Verkostoitumista ja itsensä esiin tuomista. Mitä en ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei enää niin arvosteta hyvää lukupäätä, kun pitäisi olla hyvä uuden opsin tuntityöskentelyssä... Eli pitäisi olla sosiaalinen ja innokas, tehdä ryhmätöitä ja projekteja, osallistua innokkaasti pienryhmäkeskusteluihin ja opettaa omaa aihettaan muulle luokalle...

Oikeasti tunnolliselle ja älykkäälle tuollainen työskentely voi olla uuvuttavaa, kun esim. jatkuvasti voi olla pieniä ryhmätöitä, joissa lahjakas saattaa asettaa riman muita korkeammalle. Hän saattaa sitten huolehtia eniten tai jopa kokonaan yksin vaikkapa oikeinkirjoituksesta ja tekstin muotoilusta.

Aikoinaan pärjäsi, kun kuunteli tunnilla, teki läksyt ja pärjäsi kokeessa. Opetus oli ennalta-arvattavaa ja kirjat käytiin läpi järjestyksessä. Nykyinen poukkoilu aiheiden välillä, oppilaiden keskinäinen muille opetus, projektit ja ryhmätyöskentely ovat monelle tunnolliselle aivan liikaa. Sopii niille, jotka tykkäävätkin vain hengailla vailla stressiä mistään.

Älä ny puhu p.. kaa. Työelämä ei mene minkään kirjan mukaan josta löydät vastaukset suoraan. Yhteistyötä ja erilaisia projekteja.

  Minun työelämässäni ei ole ollut ensimmäistäkään projektia, olemme tehneet työmme ja sitten lähteneet kotiin sitä oikeaa elämää.

Onhan se monilla työpaikoillakin niin että ne oikeat osaavat ovat niitä vaatimattomia puurtajia joihin luotetaan tosipaikan tullen mutta eivät tee numeroa itestään. Sitten kuitenkin eniten esillä paistattelevat kaikenmaailman projektipäällikköinä ne kovaääniset verkostoitujat joilla ei riitä asiaosaaminen mutta on suuri suu.