Onko sellaisella nelikymppisellä mitään mahdollisuutta päästä
töhin, jolla on mielenterveyssyistä tosi rikkinäinen työhistoria. Hyvä akateeminen koulutus kylläkin. Minkälaiseen työhön voisi vielä päästä ja miten? Pitääkö ongelma tunnustaa vai koettaa selitellä/valehdella?
Kommentit (7)
Oman alani töitä tuskin enää saan. Mutta jotain muuta. Siivoamista?
Kuka palkkaa pian vaihdevuosivaivojaan valittelevan vanhan kitkerän ämmän. Työnantajien mielestä ei he ainakaan.
Lähinnä olen kai syrjäytynyt. Mitäköhän tapahtuu, jos menen työkkäriin? Pääsen koulutukseen ja onko se jotain järjellistä koulutusta? Onko kellään kokemusta?
sun ei todellakaan kannata mennä kertomaan töitä hakiessa että miksi katkonainen työhistoria. voit selitellä ympäripyöreitä että olet saanut lapsia jne...
mulla kokemusta työvoimakoulutuksesta- sieltä käsin löysin todella pian ihan oikeita koulutusta vastaavaa työtäkin. työvoimakoulutuksessa kerkesin olla jokusen kuukauden. ja akateeminen minäkin.
suosittelen.
olet itse nelikymppinen vaihdevuosivaivoja valittava mamma. Vaihdevuodet alkavat muuten keskimäärin n.50-vuotiaana.
Katselin noita työpaikkailmoituksia ja minkähänlaista tuo henkilökohtaisen avustajan homma on? Niissä oli pari joissa ei tarvi kokemusta.
Suosittelen työvoimapoliittisia koulutuksia. Niistä kauttaa työllistyy paremmin ja vähemmän tarvitsee selitellä. Ainakin näin oman kokemuksen pohjalta. Sitä paitsi niissä annetaan ohjeita, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei.
terv. yli nelikymppinen ex-työtön, jolla ei ole mielenterveydellisiä ongelmia, mutta muuten erittäin rikkonainen työhistoria.