Mitä hyviä puolia saduissa on?

Olipas niukka kysymys... Fiktiossa on se hyvä puoli, että se tarjoaa samastumisen kohteita ja toisaalta opettaa ajattelemaan myös muista näkökulmista kuin omastaan.

Kaikki on mahdollista. Ne antavat toivoa.

Niitä voi lapsille lukea.

Sen nimiset ovat usein himokkaita ja valmiita pettämään puolisoaan.

omasta otannasta 100%

Kehittävät mielikuvitusta joka on "korkeinta" älykkyyttä. Mieti, kaikki mitä on ollut on ja tulee olemaan ja maailma jossa elämme pohjautuu mielikuvitukseen. Jokainen "kuvittelee" todellisuuden itse.

Satu on satua. Myös joidenkin Satujen kohdalla. Saa suhtautua harkiten ja varauksella. Valitettavasti.

Sanavarasto on rikkaampaa ja kuvailevampaa kuin arkikieli. Satujen kuuntelu opettaa keskittymistä, empatiaa, ratkaisumalleja omaan elämään, antaa toivoa ja iloa ja turvallisuuden tunnetta. Ei tarvitse itse mennä, kun voi kulkea sinne mielikuvituksen matolla, esim. avaruus, kummituslinna, merenpohja, dinosaurusten luola.

Haluaisin vieläkin muuttaa Vaahteramäelle, jos vaan voisin. Oon 55v.

Ne kehittävät lapsen sanavarastoa ja mielikuvitusta. Usein niissä on myös joku opetus, joka kehittää lapsen empatiakykyä ja oikeuden tajua.

Sadut toimivat terapiana. Niiden avulla oi käsitellä hyvin vaikeita asioita. Nälänhätä ja hylkääminen on Hannussa ja Kertussa, kuolemanpelko ja anarkiaa vastaan nouseminen Veljeni Leijonamielessä, erilaisuus ja kiusaaminen Rumassa ankanpoikasessa jne.  Kaikenlainen ällöttävä lapsen  kaltoinkohtelu tulee läpi myös monessa sadussa. Sadussa käy lopulta hyvin, se antaa toivoa.