Kokemuksia marttyyriäideistä?
Oltiin puheasteella sovittu että mennään yhdessä äidin ja isoäidin kanssa risteilylle viikonloppuna kun mieheni on silloin reissussa, mutta nyt yhtäkkiä pitäisikin mennä jo torstaina. Sanoin että ei sovi, kun elin siinä uskossa että viikonloppuna lähdettäisiin niin äiti vastaa tähän "en ala painostamaan, mutta eipä mekään olla pitkään aikaan nähty ja aika vähässä on yhteinen aika nykyään". Eli siis pakko heittäytyä uhriksi ja nyt onkin tosi kiva painostettu fiilis eikä todellakaan tee mieli mennä mihinkään reissuun. Hän ei kestä jos hänen kanssa ollaan eri mieltä ja hän on omasta mielestään aina oikeassa. Tällaisia marttyyrihetkiä olen kotoa poismuuttoni jälkeen joutunut todistamaan useitakin kertoja. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
Oma äiti oli. Meidän pitää olla kiitollisia siitä, että hän jäi kotiäidiksi pariksikymmeneksi vuodeksi. Muistuttaa mikä uhraus oli. En pyytänyt moista uhrausta tekemään. Itse asiassa olisin mielelläni muitten tavoin käynyt päiväkodissa. Äiti ei ollut kummoinen kokki, ei " ehtinyt" lukemaan kirjoja tai leikkikaveriksi.
Myöhemmin sanonut, että nyt sitten lasten vuoro huolehtia hänestä. Ei vanhana vanhainkotiin.
Ei ollut. Ilmoitti vain että torstaina lähdettäisiin. -AP
Ihan normaalilta ikiäitiydeltä tuo kuulostaa, korjaantuu sillä, että palautat määräysvallan aika-ajoin ja osoitat huolehtivaisuutta vastavuoroisesti periaatteella äitiä ei jätetä.
Etkö voi vastata: -Tosiaan, olen kaivannut teitä ja odotin paljon viikonlopulta. Sääli, että halusitte muuttaa ajan minulle sopimattomaksi.
Oma äitini, silloin kun vielä oli voimissaan, vaati juuri marttyyriuden avulla sitä, että kaikkia hänen aikataulujaan ja oikkujaan noudatetaan. Opettelin kuitenkin puhumaan hänelle aikuisen lailla ja siitä seurasi paljon iloa molemmille. Kannattaa muistaa kunnioittava asenne, vaikka pitääkin puolensa.
Oliko siihen jokin erityinen syy, että äitisi halusi muuttaa matkan ajankohtaa?