Lapset isällään joka toinen v-loppu, onko kellään muulla näin vähää?

Kuopukseni on nähnyt isänsä joskus kuusi vuotta sitten.

Lapset isällään lähinnä jos minulla joku aikuisten meno. Joskus pyytää muuten vaan. Ovat isän luona 0-2 viikonloppua kuussa. Välillä menee parikin kuukautta ilman yhtään yötä isällään, pisin aika ilman isän luona yöpymistä puolitoista vuotta.

Sopimus on jokatoinen viikonloppu ja keskiviikot, mutta isä ei halua hyödyntää sopimusta.

Tuo joka toinen vkl on varmaankin se yleisin edelleen ja toimivin. Lapset kasvaa nopeasti ja sitten huomaa yht'äkkiä, että on yksin.

Lapset, kaksi poikaa, ovat isänsä luona max. vuorokauden kuukaudessa. Sovitut tapaamiset eivät päde ollenkaan, mutta näillä mennään. Säälittää lasten takia, kun kuitenkin odottavat näitä tapaamisia. Hyvin usein tulee kuitenkin este. On aktiivinen Tinder-treffailija, kyllä ne treffit lasten tapaamisen voittaa, siis lasten isän mielestä.

Omani on ollut isällään 1 yön 7 vuoden aikana. Näkee yhtenä arki-iltana 2-3 tuntia.

Meillä oli aiemmin pari kertaa vuodessa jolloin lapset olivat isällään yön tai kaksi. Nyt kun ovat teinejä, niin eivät enää halua käydä. 

Olihan se rankkaa kun olivat pienempiä, nyt ei enää tunnu rankalta kun ovat jo teinejä. Ikävä tietenkin, että heidän suhteensa isään on niin huono.

Teini-ikäisiä lapset. Isä näkee lapsia noin parin kuukauden välein. Yöksi ei ota. Ei lapset ole vaillakaan yökyläilyjä. Eivät tunne enää isäänsä. Pari vuotta menty näin.

Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.

Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.

Lapset ovat säännöllisesti isällään joka toinen vkonloppu ja osat lomista/vapaista. Lisäksi eksä hoitaa viikolla 1-3 pvänä harrastuskuljetuksia. Hyvin on mennyt.

Meillä kerran kuussa, tai puolessatoista, yhden yön isänsä luona. Tuo joka toinen viikonloppu olisi mahtavaa. Harmillista, että suhde isään jää liian etäiseksi tämän takia.

Lapsi 11v eikä ole koskaan ollut isällään yötä. 11 vuoden aikana n 5 tapaamista kestoltaan muutaman tunnin. Ja nekin täällä minun ja lapsen kotona.

Tämä on isän haluama järjestely.

Käyn pari päivää kerran tai kahdesti vuodessa. Näin mennyt kohta 18 vuotta. Isällä ei oikein aika riitä minuun.

Alunperin sopimus oli joka toinen viikonloppu. Lapset kasvoivat teineiksi ja isä muutti toiselle paikkakunnalle. Eihän ne sinne halua enää mennä. Nykytilanteessa ovat noin yhden yön kuukaudessa.

Tyttö näki isää 3 v sitten

Lapsi on isällään tavallisesti joka toisen viikon, josta yleensä ainakin yhtenä päivänä näkee äitiä tai äiti viikolla isää. Lapsi 5 v.

Lapset saa päättää kuinka ovat missäkin. Toinen lapsi, poika on isällä yleensä noin 5 päivää viikossa ja tyttö 2. Isä hoitaa harrastuskyydit ja koulukyydit aamuisin. Kaikki rahat tulee minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.

Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.

Juuri näin. Minunkin eksä on isä henkeen ja vereen ja haluaisi lapset itselleen kokonaan. Lapsetpa eivät halua olla hänen luonaan.... ja eksä vaihtoi minut lennosta toiseen, kun löysi sielunkumppaninsa. Ehkä löysikin, mutta eipä arvannut mistä joutui luopumaan.

Erottiin noin kolme vuotta sitten, ja lapset näkevät isäänsä n. 2 tuntia kerrallaan 2-3 kertaa kuussa. Usein meidän kotona. Lapset ovat nyt 10 ja 14. Ovat olleet isän luona yhden kerran yötä, ex ei pysty muuhun.

Kadehdin niitä, joiden lapset tapaavat isäänsä useammin tai edes säännöllisesti. Joka toinen vkl olisi luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.

Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.

Siksipä juuri erosin, kun isä ei perhe-elämään osallistunut. Yksin kotona olin aina tai lasten kanssa. Isä oli lapsia kohtaan välinpitämätön. Minua tuskin vilkaisi. Tajusin miehen olevan taakka. Taloudellisesti tulen nyt paremmin toimeen, vaikka ihan minimi elatusavun saan. Lasten kanssa pärjätään hyvin. Ehkä joku päivä ex tajuaa yksin jossain palvelutalossa kököttäessään mistä jäi paitsi.

Ei kukaan huvikseen eroa. Kyllä syyt on painavat.

Tuohan on ihan normaalia.