Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset isällään joka toinen v-loppu, onko kellään muulla näin vähää?
28.05.2019 |
Meillä tilanne tämä ja kieltämättä tilanne tuntuu epäreilulta.
Minulla vastuu kaikesta arjesta ja koulu- ja päiväkotiasioista. Meillä neljä lasta, iältään teinistä alle kouluikäiseen.
Olen yrittänyt, että ottaisi enemmän ja ehdottanut esim. 4-5pvä joka toinen viikko, mutta ei halua ottaa ☹️
Onkohan tässä mitään mitä voisi tehdä? Onko kellään muulla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.
Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.
Siksipä juuri erosin, kun isä ei perhe-elämään osallistunut. Yksin kotona olin aina tai lasten kanssa. Isä oli lapsia kohtaan välinpitämätön. Minua tuskin vilkaisi. Tajusin miehen olevan taakka. Taloudellisesti tulen nyt paremmin toimeen, vaikka ihan minimi elatusavun saan. Lasten kanssa pärjätään hyvin. Ehkä joku päivä ex tajuaa yksin jossain palvelutalossa kököttäessään mistä jäi paitsi.
Ei kukaan huvikseen eroa. Kyllä syyt on painavat.
Mutta riskin otit. Mies olisi voinut alkaa heittäytyä hankalaksi yms.
Minä elän uusperheessä. Olen ollut vuosia naimisissa miehen kanssa, jonka vaimo heitti pihalle konkurssin jälkeen. Tiedän, millainen mies on stressitilanteessa eli tiedän, ettei hän ole ollut juomari tms. Eli aika pienestä - rahasta - vaimo otti eron.
Mies ei ole mikään isätyyppi. Ottaa lapset jokatoinen vkl, mutta antaa näiden olla keskenään. Minua ei ne lapset kiinnosta ja teen omiani, kun he ovat täällä. Tiedän, että lapset ovat ikävystyneitä ja valittavat äidilleen tästä ja mm siitä, että mies (ja minä) nukkuu aamuisin puolille päivin. Äitiä harmittaa, kun haluaisi lapsilleen parasta.
Haluaisin niin kysyä eksältä, että kannattiko erota? Vaikka mies ei ole aktiivinen isähahmo, on hän hyvä mies. Ei syyllistä, ei hauku, vaan on kohtelias. Raha ei myöskään eksällä lisääntynyt eron myötä.
Kyllä minä, jos olisin ollut hän, olisin priorisoinut lapseni tuossa tilanteessa. Jos ei olisi eronnut, ei lasten tarvitsisi nyt kärsiä joka toinen vkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.
Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.
Juuri näin. Minunkin eksä on isä henkeen ja vereen ja haluaisi lapset itselleen kokonaan. Lapsetpa eivät halua olla hänen luonaan.... ja eksä vaihtoi minut lennosta toiseen, kun löysi sielunkumppaninsa. Ehkä löysikin, mutta eipä arvannut mistä joutui luopumaan.
Ja mistäköhän johtuu etteivät lapset halua olla isänsä luona hos isä on kerran hyvä isä? Varmaan sinun juttujasi kuunnelleet
Isä pakottaa ja dominoi. Haluavat olla minun luonani, koska minä annan enemmän vapautta. Lapset teinejä.
Mutta ei se ole pointti kirjoituksessani. Pointtini on se, että mies ei saa mitä tahtoi.
Lapset päättivät olla tapaamatta isäänsä enää ikinä. He kyllä ovat jo yli 20.
Ei ketään voi hyvästä isästä vieraannuttaa. Isät itse käyttäytyvät lapsiaan kohtaan (tai lasten nähden äitiä kohtaan) typerästi ja vieraannuttavat itse.
Lapsilla on silmät ja korvat ja herkkä taju siitä, kehen voi luottaa ja kehen ei. Jos joku muuta väittää, niin eipä paljon lapsia arvosta.
Mulla lapset olivat joka viikko ja viikonloppu, siis aina. Kaksi lasta, joiden isä kuoli kun olivat 6 kk ja 3 vuotta.
Tilanne säikäytti kaikki tuolloin ympärillä olevat niin, ettei kukaan tarjonnut apuaan. Minä hoidin pesän, perukirjan ja hautajaiset yksin. Vasta kun lapset olivat 4- ja 6-vuotiaat, veljeni otti heidät joskus viikonlopuksi. Tätä samaa jatkuvaa vuoroa kesti itselläni 20 vuotta. Yritä jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.
Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.
Mä en kyllä millään jaksa uskoa, että näiden "joka toinen viikonloppu" -isien kanssa yhteiselämä on ollut sen houkuttelevampaa kuin eroelämä. Ainakaan nykypäivänä, jolloin on normaalimpaa tavata kuitenkin sillä tavalla joustavammin, että lapset yleensä asuvat äidillään, mutta voivat hyvin helposti kulkea isän luona esim. keskellä viikkoakin. Toista se oli 30 vuotta sitten, jolloin käytännössä aina eroperheissä tavattiin isää joka toinen viikonloppu, se oli ns. normi ja varmasti ihan hyvätkin isät joutuivat tähän taipumaan. Uskon että tuolloin saattoi mennä hyvinkin moni isäsuhde pilalle isästä riippumattomista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi hyvästä isästä vieraannuttaa. Isät itse käyttäytyvät lapsiaan kohtaan (tai lasten nähden äitiä kohtaan) typerästi ja vieraannuttavat itse.
Lapsilla on silmät ja korvat ja herkkä taju siitä, kehen voi luottaa ja kehen ei. Jos joku muuta väittää, niin eipä paljon lapsia arvosta.
Lapset ovat äärimmäisen manipuloitavissa. Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka ei pääse itseään puolustamaan sillä hetkellä kun hänestä lapselle puhutaan. Lapselle voi luoda jopa valheellisia muistoja.
En nyt todellakaan tarkoita AP:ta jotta se tulee kaikille selväksi, vaan kommentoin vain tätä kommenttia.
Kyllä niitä äitejä on (aivan kuin isejäkin), jotka joko kertovat valheita lapsille heidän toisesta vanhemmasta tai sitten sellaisia totuuksia, jotka kuuluvat vain aikuisten korviin. Lapsella on oikeus rakastaa vanhempiaan ja luoda heistä positiivisia mielikuvia ilman että kukaan yrittää tuota kuvaa aktiivisesti muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ihmeellistä seurata sitä eroavien naisten harhaa jossa kuvitellaan, että nyt elämä muuttuu ihanaksi kun mies hoitaa aktiivisesti lapsia luonaan vähintään sen 50% ajasta ja maksaa vielä kiltisti elareita kaiken päälle. Sitten ollaan ihan huuli pyöreänä kun mies ei maksa elareita tai tappelee niistä eikä tapaa lapsia usein.
Ihan oikeasti meinaatte, että mies joka joutuu kestämään jättämisen niin ottaa lampaana vastaan vielä kaiken sen mitä olette prinsessaunelmissanne kuvitelleet? Ehei, erosta joutuu aina maksamaan tavalla tai toisella. Sinä, lapset tai molemmat yleensä kärsitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi hyvästä isästä vieraannuttaa. Isät itse käyttäytyvät lapsiaan kohtaan (tai lasten nähden äitiä kohtaan) typerästi ja vieraannuttavat itse.
Lapsilla on silmät ja korvat ja herkkä taju siitä, kehen voi luottaa ja kehen ei. Jos joku muuta väittää, niin eipä paljon lapsia arvosta.
Lapset ovat äärimmäisen manipuloitavissa. Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka ei pääse itseään puolustamaan sillä hetkellä kun hänestä lapselle puhutaan. Lapselle voi luoda jopa valheellisia muistoja.
En nyt todellakaan tarkoita AP:ta jotta se tulee kaikille selväksi, vaan kommentoin vain tätä kommenttia.
Kyllä niitä äitejä on (aivan kuin isejäkin), jotka joko kertovat valheita lapsille heidän toisesta vanhemmasta tai sitten sellaisia totuuksia, jotka kuuluvat vain aikuisten korviin. Lapsella on oikeus rakastaa vanhempiaan ja luoda heistä positiivisia mielikuvia ilman että kukaan yrittää tuota kuvaa aktiivisesti muuttaa.
Minun eksäni väittää juuri tuota, vaikka en ole kertaakaan haukkunut lasteni isää. Nieleskelin tyhjää, kun teinini kerran kysyi, onko isä narsisti. (Ei ole, mutta omaa vahvoja piirteitä). Teinieni tarkkanäköisyys on yllättävää monessa muussakin kohdin.
Lapset olivat erotessa 10 v. Kyllä heillä on ihan omat ajatuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän etuoikeutena sitä, että lapset elävät kanssani ja isällään vaan joka toinen viikonloppu. Niin rankkaa kuin välillä onkn, meille syntyy tiivis ja läheinen suhde ja koemme arvokkaat hetket yhdessä. Isä jää paitsi paljosta. Tätä en olisi ymmärtänyt ajatella aikanaan perheen eläessä yhdessä, silloin kun omasta ajasta kiisteltiin. Nyt sitä ei ole, tai on sen joka toinen vkl, mutta arvostan tätä mitä meillä on lasten kanssa yhdessä.
Onneksi lapset eivät olleet tuon enempää isällään, en olisi halunnut, onneksi ei myöskään eksä halunnut mitään vko-vko systeemiä. Sainpahan olla omien lasteni kanssa enemmän. Teineinä eivät sitten tavanneet tuonkaan vertaa, kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.
Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.
Miksi ihmeessä pysyminen suhteessa kanssa miehen, joka todellisuudessa välittää noin vähän omista lapsistaan, olisi parempi kuin ero?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmeellistä seurata sitä eroavien naisten harhaa jossa kuvitellaan, että nyt elämä muuttuu ihanaksi kun mies hoitaa aktiivisesti lapsia luonaan vähintään sen 50% ajasta ja maksaa vielä kiltisti elareita kaiken päälle. Sitten ollaan ihan huuli pyöreänä kun mies ei maksa elareita tai tappelee niistä eikä tapaa lapsia usein.
Ihan oikeasti meinaatte, että mies joka joutuu kestämään jättämisen niin ottaa lampaana vastaan vielä kaiken sen mitä olette prinsessaunelmissanne kuvitelleet? Ehei, erosta joutuu aina maksamaan tavalla tai toisella. Sinä, lapset tai molemmat yleensä kärsitte.
Sinustako on oikein käyttää omia lapsia koston välineinä? Eivätkö he ole ansainneet rakastavaa isää? Mietihän nyt vielä asioiden tärkeysjärjestys.
Olen naimisissa miehen kanssa, jonka vanhemmat aikanaan erosivat ja isä hylkäsi lapsensa. Vanhempana sitten aneli anteeksipyyntöä mutta ei edes vastausta saanut. Eikä kuulemma hautajaisiinkaan olla menossa kun aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niin tätä. Miettikää nyt tarkasti, otatteko eron vai ette. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, miten eron jälkeinen elämä sujuu. Seuraavaksi ap:n miehellä on uusperhe, ja sitten lapset valittavat sitä, ja se voi tuoda mukanaan taas uusia ongelmia.
Olen itse eronnut, ja olen ehdottomasti eroja vastaa, kun on lapsia, ellei suhteessa ole suoranaista pahoinvointia.
Miksi ihmeessä pysyminen suhteessa kanssa miehen, joka todellisuudessa välittää noin vähän omista lapsistaan, olisi parempi kuin ero?
Välittäminen on tunnesuhde. Poissa silmistä on poissa mielistä. Isä siis voi välittää enemmän, kun näkee enemmän.
Jos isä ei ole mikään fiilistyyppi, niin se on vain yksi ongelma. Tai jos miehellä on kaksi muutakin henkilökohtaosta ongelmaa, ovat ne hänellä eron jälkeen. LISÄKSI eron myötä saa riitelyongelman, elariongelman, äitipuoliongelman, uusperheenlapsetongelman....
Minun loogikalkani on parempi, että on vain yksi ongelma kuin viisi ongelmaa.
Voi lapsi raukat. Säälittää heidän puolestaan ja harmittaa äitien puolesta, että suomalaiset miehet on nahjuksia :(((. Onneksi äidit vielä hoivaavat ja rakastavat. Voimia kaikille yh:lle ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi hyvästä isästä vieraannuttaa. Isät itse käyttäytyvät lapsiaan kohtaan (tai lasten nähden äitiä kohtaan) typerästi ja vieraannuttavat itse.
Lapsilla on silmät ja korvat ja herkkä taju siitä, kehen voi luottaa ja kehen ei. Jos joku muuta väittää, niin eipä paljon lapsia arvosta.
Lapset ovat äärimmäisen manipuloitavissa. Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka ei pääse itseään puolustamaan sillä hetkellä kun hänestä lapselle puhutaan. Lapselle voi luoda jopa valheellisia muistoja.
En nyt todellakaan tarkoita AP:ta jotta se tulee kaikille selväksi, vaan kommentoin vain tätä kommenttia.
Kyllä niitä äitejä on (aivan kuin isejäkin), jotka joko kertovat valheita lapsille heidän toisesta vanhemmasta tai sitten sellaisia totuuksia, jotka kuuluvat vain aikuisten korviin. Lapsella on oikeus rakastaa vanhempiaan ja luoda heistä positiivisia mielikuvia ilman että kukaan yrittää tuota kuvaa aktiivisesti muuttaa.
Minun eksäni väittää juuri tuota, vaikka en ole kertaakaan haukkunut lasteni isää. Nieleskelin tyhjää, kun teinini kerran kysyi, onko isä narsisti. (Ei ole, mutta omaa vahvoja piirteitä). Teinieni tarkkanäköisyys on yllättävää monessa muussakin kohdin.
Lapset olivat erotessa 10 v. Kyllä heillä on ihan omat ajatuksensa.
Se ei silti tarkoita, etteikö vieraannuttamista tapahtuisi myös ihan hyville vanhemmille. Ja vaikka sinä et ole puhunut pahaa lapselle isästään, niin on monia vanhempia, jotka puhuvat toisesta vanhemmasta tarpeettomasti pahaa. Kun sitä isää nähdään harvemmin ja äiti kertoo jatkuvasti kotona kuinka ikävästi isä kohteli aikanaan äitiä tmv. niin kyllä se vaikuttaa varmasti lapsen ja isän suhteeseen vaikka isä olisi ihan hyvä isä.
Noin joka toinen vuosi näkee lapsi livenä isää🤣🤣
Joka toinen viikonloppu oli minulla lapset aikanaan. Olisihan se ollut vähän haastavaa jos olisivat olleet enemmän, olisi pitänyt käydä vuoroviikoin eri koulua jos olisivat olleet viikko-viikko. 100 km väliä niin ei olisi päivitääin pystynyt kuskaamaan.
Meillä kolme lasta, joista enää yksi käy säännöllisen epäsäännöllisesti isällään.
Ja minulla on kolme lasta, joten asu myöskään yksin, joten en vastaa kaikesta yksin.
Alue: Aihe vapaa
Ja mistäköhän johtuu etteivät lapset halua olla isänsä luona hos isä on kerran hyvä isä? Varmaan sinun juttujasi kuunnelleet