Taidan arvostaa liikaa ystävyyttä
Jos mahdollista, kuskaan ystäviäni mihin kyytiä tarvitsevatkin. Tarjoudun muuttoavuksi, muistan onnitella synttäreinä, teen ruokaa ja kutsun syömään, tarjoan apuani aina jne.
Nyt on alkanut tuntumaan etten saa takaisin koskaan mitään, en edes sitä viestiä synttäreinä, saati kutsua jonnekin jos ei ole ”tarvetta” (kyytiä, apua järjestelyihin tms.)
Taidan arvostaa ystäviäni ja ystävyyttä enemmän kuin he arvostavat minua ja minun ystävyyttäni :(
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarjoat apua? Odota että sitä pyydetään. Ehkä olet läheisriippuvainen?
Siksi koska haluan olla ystävällinen.
Näinhän se on.
Apu kyllä kelpaa, mutta avunantajaa ei muisteta.
Sitä auttamista ja muita huomionosoituksia aletaan pitää itsestään selvyytenä.
Sinun pitää alkaa jämäkämmäksi. Ei kannata olla aina valmis auttelemaan. Tai kysypäs vaihteeksi jotain apua niiltä autetuilta.
Taidat olla oikeassa, arvostat liikaa ystävyyttä, olen nimittäin saman kokenut.
Minua totta puhuen ahdistaa vähän ruokakutsut, vaikka kyläilystä pidänkin. Syy on se, että olen huono kokki itse, joten minulle on suuren työn takana vastavuoroisesti tehdä ruokaa toiselle. Olisi kauhistus, että jonkun ystävän kanssa kohteliaasta vastaeleestä muodostuisi ketjureaktioksi kulttuuri, että alettaisiin tehdä ruokaa toisillemme vuorotellen. Joten jos saisin ruokakutsuille pyynnön, miettisin pari kertaa, pystynkö vastaamaan samalla tavalla ja onko ystävä liian erilainen kuin minä, jos tapaamista varten haluaa ruokkia toista.
Vierailija kirjoitti:
Minua totta puhuen ahdistaa vähän ruokakutsut, vaikka kyläilystä pidänkin. Syy on se, että olen huono kokki itse, joten minulle on suuren työn takana vastavuoroisesti tehdä ruokaa toiselle. Olisi kauhistus, että jonkun ystävän kanssa kohteliaasta vastaeleestä muodostuisi ketjureaktioksi kulttuuri, että alettaisiin tehdä ruokaa toisillemme vuorotellen. Joten jos saisin ruokakutsuille pyynnön, miettisin pari kertaa, pystynkö vastaamaan samalla tavalla ja onko ystävä liian erilainen kuin minä, jos tapaamista varten haluaa ruokkia toista.
En itse ainakaan ajattele että mut pitäisi vastavuoroisesti kutsua syömään. Voi kutsua ihan vaan kahvillekin, kunhan edes kutsuisi. Se ruoka on toissijainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on.
Apu kyllä kelpaa, mutta avunantajaa ei muisteta.
Sitä auttamista ja muita huomionosoituksia aletaan pitää itsestään selvyytenä.Sinun pitää alkaa jämäkämmäksi. Ei kannata olla aina valmis auttelemaan. Tai kysypäs vaihteeksi jotain apua niiltä autetuilta.
Taidat olla oikeassa, arvostat liikaa ystävyyttä, olen nimittäin saman kokenut.
Niin se on varmaan viisainta tehdä.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarjoat apua? Odota että sitä pyydetään. Ehkä olet läheisriippuvainen?
Siksi koska haluan olla ystävällinen.
Minulla on huonoja kokemuksia avun tarjoamisesta. Olen sanonut kaverille esim., että voin tulla mukaan maalaamaan. Sitten siellä paikan päällä ei olekaan oikein tekemistä ja kaveri toteaa, että kyllä me Riikan kanssa ollaan oikeastaan saatu tämä melkein kuntoon. Jaaa, no olisit sanonut suoraan ettet tarvitse. Mutta mitäs tyrkytin apuani, voihan sitä toinen suoraan kysyäkin jos tahtoo. - eka vastaaja
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua totta puhuen ahdistaa vähän ruokakutsut, vaikka kyläilystä pidänkin. Syy on se, että olen huono kokki itse, joten minulle on suuren työn takana vastavuoroisesti tehdä ruokaa toiselle. Olisi kauhistus, että jonkun ystävän kanssa kohteliaasta vastaeleestä muodostuisi ketjureaktioksi kulttuuri, että alettaisiin tehdä ruokaa toisillemme vuorotellen. Joten jos saisin ruokakutsuille pyynnön, miettisin pari kertaa, pystynkö vastaamaan samalla tavalla ja onko ystävä liian erilainen kuin minä, jos tapaamista varten haluaa ruokkia toista.
En itse ainakaan ajattele että mut pitäisi vastavuoroisesti kutsua syömään. Voi kutsua ihan vaan kahvillekin, kunhan edes kutsuisi. Se ruoka on toissijainen juttu.
Kiva. :) itselle tuo loisi paineita hiukan. Mutta ystävien kanssa tietysti kannattaa ääneen puhuakin tuollaisista eroista.
Yksi ristiriita mulla on ollut kaverin kanssa, että toinen on ollut kova ostamaan lahjoja ja tuliaisia. Itse en niitä niin välitä saada enkä osaa ostaa toisille välttämättä mieluisia, minulle se tärkeämpi juttu on ehkä yhdessä tekeminen. Siis tykkäisin, jos kaveri haluaisi tulla kanssani vaikka katsomaan jotain bändiä, vaikka esimerkiksi ei olisi kyseessä hänen suosikkiartisti.
Miksi tarjoat apua? Odota että sitä pyydetään. Ehkä olet läheisriippuvainen?