Tekeekö mielesi koskaan rajoittaa lapsen kaverisuhteita?

Kaverisuhteita joutuu ohjailemaan välillä. Osa kavereista voi olla liian aivottomia ja riehakkaita.

Mun äidille ei koskaan kelvannut mun kaverit. Olis pitänyt olla parempien perheiden mukuloita jotka miellyttää mun äitiä. Hakkui mut ja kaverini aina kun sai tietää että olin ollut niiden kanssa. Henkistä väkivaltaa oli paljon meillä kotona ja sairastuin teini-iässä masennukseen. Nyt olen 30-vuotias eikä mulla ole enää ketään kaveria ollut vuosiin. Äidille en puhu asioistani mitään.

Piti rajoittaa esikoulussa kaveeraamista yhden esikoulukaverin kanssa, kun tytöt jäivät kiinni kolmannen tytön kiusaamisesta. Tilanne rauhoittuikin onneksi siihen ja tästä kiusaajatytöstä kasvoikin alakoulun aikana erittäin ihana tyttö. Ovat edelleen samalla luokalla (vain ekalla olivat eri luokalla), nyt kasilla, mutta eivät mitenkään kamalan paljon enää kavereina koulun ulkopuolella.

Up

Kyllä olenkin rajoittanut. Lapsi oli menossa synttäreille, kunnes sain tietää millaiseen perheeseen on menossa, joten en päästänyt. Lähinnä tälläisten huumeperheiden tms. kanssa ei tarvitsisi olla tekemisissä ettei lähde jo pienenä lapsena väärille raiteille.

Kyllä palstamammat ovat sairaita. Älkää sitten ihmetelkö jos jälkeläisenne eivät aikuisina halua pitää enää mitään yhteyttä.

Olen rajoittanut ja rajoitan jatkossakin jos tarve vaatii.

Yksi oli itsetuhoinen ja kovasti tykkäsi siitä puhua, hyvin negatiivinen ja synkkä. Jossain vaiheessa oli pakko kieltää lasta olemasta sellaisessa seurassa.

Toinen kerta oli kun naapurissa jatkuvasti viina¨virtasi aj siellä hajosi paikat ja poliisit kävivät. En antanut lapsen mennä heille lainkaan, muuten sai olla naapurin lapsen kanssa joko meillä tai sitten "ei kenekään maalla". Vaan eikös tämä naapuri tehnyt meidän lapsesta lastensuojeluilmoituksen kun meidän lapsi ei saa viettää aikaa muiden lasten kanssa. Ainoa kaveri, joka asui 2-3 kilometrin säteellä, oli naapurin lapsi.

Odotahan kun alkaa tulla tyttö/-poikaystävät.

Meillä on nyt sellainen tilanne että uusi tyttöystävä selvästi suunnittelee tulevansa vahingossa raskaaksi (ollaan varakkaita). Poika on vielä ihan kakara oikeasti eikä tuo tyttökään ole se oikea missään tapauksessa. Näihin pelkoihin verrattuna haluan vain pelata - kaverit ovat pieni murhe...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olenkin rajoittanut. Lapsi oli menossa synttäreille, kunnes sain tietää millaiseen perheeseen on menossa, joten en päästänyt. Lähinnä tälläisten huumeperheiden tms. kanssa ei tarvitsisi olla tekemisissä ettei lähde jo pienenä lapsena väärille raiteille.

Anteeksi nyt vain, mutta kannattaisiko katsastaa ne omat asenteet aivan ensin ennen kuin kasvattaa lastaan? Tästä johtuu kouluissa eriarvoisuus. Se synttäreitään viettänyt lapsi kärsi sen takia, mitä vanhemmat ovat tehneet, mutta se ei ole lapsen vika. Lapsen mahdollisuudet kasvaa täysipäiseksi aikuiseksi lähtee kotoa mutta myös siten, että se saa mahdollisuuden tavata muita lapsia muista lähtökohdista. Ei kenenkään sossuksi tarvitse ruveta, mutta itseäni auttoi lapsena huomattavasti se, että sain nähdä miten muissa perheissä eletään ilman alkoholia ja lyömistä. 

Lasten kaverit ovat pääsääntöisesti olleet tosi fiksuja. Ainoastaan Jehovan todistajiin uskovan kanssa en ole antanut enempää hengailla sen jälkeen kun tajusin että yrittävät käännyttää.

Vierailija kirjoitti:

Odotahan kun alkaa tulla tyttö/-poikaystävät.

Meillä on nyt sellainen tilanne että uusi tyttöystävä selvästi suunnittelee tulevansa vahingossa raskaaksi (ollaan varakkaita). Poika on vielä ihan kakara oikeasti eikä tuo tyttökään ole se oikea missään tapauksessa. Näihin pelkoihin verrattuna haluan vain pelata - kaverit ovat pieni murhe...

Miten tämä näkyy, että tyttö suunnittelee sellaista? Miten vanhoja he ovat?

Vierailija kirjoitti:

Mun äidille ei koskaan kelvannut mun kaverit. Olis pitänyt olla parempien perheiden mukuloita jotka miellyttää mun äitiä. Hakkui mut ja kaverini aina kun sai tietää että olin ollut niiden kanssa. Henkistä väkivaltaa oli paljon meillä kotona ja sairastuin teini-iässä masennukseen. Nyt olen 30-vuotias eikä mulla ole enää ketään kaveria ollut vuosiin. Äidille en puhu asioistani mitään.

Oletko Tampereelta?

Mutta äitisi tarkoitti hyvää. Seura tekee kaltaisekseen. Kyllä se on parempi, että kaveripiiri koostuu akateemisten älykkäistä lapsista. Kaikki ei niitä pysty tosin saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Odotahan kun alkaa tulla tyttö/-poikaystävät.

Meillä on nyt sellainen tilanne että uusi tyttöystävä selvästi suunnittelee tulevansa vahingossa raskaaksi (ollaan varakkaita). Poika on vielä ihan kakara oikeasti eikä tuo tyttökään ole se oikea missään tapauksessa. Näihin pelkoihin verrattuna haluan vain pelata - kaverit ovat pieni murhe...

Miten tollasta voi selvästi suunitella? Sanooko hän sen ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olenkin rajoittanut. Lapsi oli menossa synttäreille, kunnes sain tietää millaiseen perheeseen on menossa, joten en päästänyt. Lähinnä tälläisten huumeperheiden tms. kanssa ei tarvitsisi olla tekemisissä ettei lähde jo pienenä lapsena väärille raiteille.

Anteeksi nyt vain, mutta kannattaisiko katsastaa ne omat asenteet aivan ensin ennen kuin kasvattaa lastaan? Tästä johtuu kouluissa eriarvoisuus. Se synttäreitään viettänyt lapsi kärsi sen takia, mitä vanhemmat ovat tehneet, mutta se ei ole lapsen vika. Lapsen mahdollisuudet kasvaa täysipäiseksi aikuiseksi lähtee kotoa mutta myös siten, että se saa mahdollisuuden tavata muita lapsia muista lähtökohdista. Ei kenenkään sossuksi tarvitse ruveta, mutta itseäni auttoi lapsena huomattavasti se, että sain nähdä miten muissa perheissä eletään ilman alkoholia ja lyömistä. 

En ole tuon kirjoittanut, mutta kai jokainen ensisijassa ajattelee oman lapsensa parasta.

Helposti huonossa perheessä kasvanut ottaa mallia kotoa ja alkaa samanlaiseksi. Vanhemmat haluavat, että omalla lapsella ei ole sellaista kaveria, joka on vaarassa joutua huumeen käyttäjäksi. Siinä on iso riski, että ollakin lapsi ajautuu sellaiseen.

Vaikka toki on ymmärrettävää, että se huumeperheen lapsi tarvitsisi normaaleja kavereita. Mutta kuka altistaa lapsensa tahallaan vaaralle?

Lapseni kaverina oli rikolliseksi luetun liivijengiläisen lapsi. Yritin rajoittaa ystävyyttä. Se lapsi oli aika häiriintynyt. Aiheutti tahallaan katastrofeja ympärillään. Vanhempansa vaikuttivat mukavilta, jollei olisi taustaa tiennyt. En heitä juuri tavannut kuin pikaisesti.

Lapseni kaveri oli kleptomaani. Siis varasteli kaikkea aika turhaa sieltä täältä.

Kolmannen varkauden jälkeen tuli lopullinen porttikielto. Tai kolmannen huomatun varkauden. Oli tietysti varastellut jo aiemmin ennen kuin ymmärsin seurata.

Lapseni sai kyllä olla heillä ja ulkona, muttet meille ei enää. (vaikka vanhempansa sitä pyysivät)

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit ovat pääsääntöisesti olleet tosi fiksuja. Ainoastaan Jehovan todistajiin uskovan kanssa en ole antanut enempää hengailla sen jälkeen kun tajusin että yrittävät käännyttää.

Eikö tuosta käännyttämisestä olisi voinut sanoa?

Mullakin oli jt-kaveri. Eivät koskaan käännyttäneet. Yleensä kristityt ovat jopa vihamielisiä Jehovan todistajia kohtaan. Itse olen neutraali.

Koulussa ymmärtääkseni pyritään siihen, että kiltimmät ja paremmat nostaisivat niitä häiriköitä ja huonoja.

Nykyäänhän kieltä osaamattomat ja entiset tarkkislaiset laitetaan samaan luokkaan muiden kanssa, jotta toiset lapset heidän tasoaan nostaisivat.

Mutta luulen, että vapaa-ajalla kaikki vanhemmat yrittävät edistää ystävyyssuhteita hyvätasoisiin lapsiin.

Surullista sinänsä, että häiriköt ei välttämättä saa kavereita vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olenkin rajoittanut. Lapsi oli menossa synttäreille, kunnes sain tietää millaiseen perheeseen on menossa, joten en päästänyt. Lähinnä tälläisten huumeperheiden tms. kanssa ei tarvitsisi olla tekemisissä ettei lähde jo pienenä lapsena väärille raiteille.

Anteeksi nyt vain, mutta kannattaisiko katsastaa ne omat asenteet aivan ensin ennen kuin kasvattaa lastaan? Tästä johtuu kouluissa eriarvoisuus. Se synttäreitään viettänyt lapsi kärsi sen takia, mitä vanhemmat ovat tehneet, mutta se ei ole lapsen vika. Lapsen mahdollisuudet kasvaa täysipäiseksi aikuiseksi lähtee kotoa mutta myös siten, että se saa mahdollisuuden tavata muita lapsia muista lähtökohdista. Ei kenenkään sossuksi tarvitse ruveta, mutta itseäni auttoi lapsena huomattavasti se, että sain nähdä miten muissa perheissä eletään ilman alkoholia ja lyömistä. 

Ihan lapseni parasta ajattelin. Tiedän että tässä "perheessä" on sitä aikuista väkeä ja muuten kuin selvinpäin. En vain uskalla siihen joukkoon omaa lastani päästää. Heidän lapsi on meille kyllä tervetullut.

Yhden lapseni ystävyyssuhteen pistin jäihin tämän lapsen aivan seinähullujen kiihkouskovaisten vanhempien takia. Se niiden lapsi oli aivan tavallinen mukava mukula, mutta vanhempansa olivat suorastaan pelottavia. Yritin jonkin aikaa keksiä tapoja kannattaa kaveruutta ilman vanhempia, mutta lapset olivat vielä niin nuoria, ettei sellaista tapaa oikein ollut. Harmin paikka. Oma lapseni ei jäänyt asiaa harmittelemaan kun muitakin kavereita onneksi oli. Selitin hänelle, että minulla ja kaverin vanhemmilla oli isoja ajattrlun eroja, joiden takia hän ei voi enää kaveriaan nähdä. Sanoin, että siinä lapsessa ja omassa lapsessa ei ole mitään vikaa, vain meissä aikuisissa.