Tekeekö mielesi koskaan rajoittaa lapsen kaverisuhteita?
Täällä yksi hieman huono äiti, jonka tekisi mieli joskus suorastaan karjua, että eikö tosiaan olisi kaveriksi ketään muuta kuin se yksi näköalaton, mä en tiedä mistään mitään, mä en tykkää lukea enkä oppia mitään, mä haluan vaan pelata pleikkaa - lapsi? Lapsi, joka ravaa paikasta toiseen eikä osaa keskittyä leikkimään mitään, ja joka selvästi kaipaa naiselta huomiota kun oma äitinsä häipyi.
Olen kamala, tiedän. Ja kyllä oli parempiakin vaihtoehtoja mutta ne kaksi muutti tältä alueelta pois (enkä yhtään enää ihmettele, miksi). Oma lapseni on sellainen, joka kyllä jaksaisi keskittyä ja omalla ajallaan tekee kaikkea muutakin, mutta joka myös tykkää olla viihdytettynä ja tietysti tykkää tästä kaveristaan.
Ei muuten ala. Tiedän moniakin joilla on perhe ihan keitaalla, mutta aikuisena itse selväpäinen. Toisekseen jotain on omassakin kasvatuksessa pielessä jos ala-asteella liikkuessaan sekaantuu vääriin kavereihin ja alkaa siitä huumeidenkäyttäjäksi.