Miksi sosiaaliset pikku eukot kokevat uhkaavana itsevarmuuden ja oman tilan pitämisen?

Hirveä loukkaantuminen ja ihmettely jos minä en ole samanlainen kälättäjä ja "ekstrovertti"= oikeasti huonoitsetuntoinen nöyristelijä jonka täytyy näytellä innokasta. Minä olen sen verran itsevarma ettei minun tarvitse pakottaa töissä itseäni yltiöpositiiviseksi hössöttäjäksi, vaan hoidan asiat ihan itsenäni. Olen ystävällinen aina, mutta se ei tarkoita säkenöivää seurustelua joka päivä. Nämä tyypit eivät myöskään ikinä uskalla vaatia mitään, esimerkiksi jos jostain neuvotellaan niin he joka kerta tyytyvät itsensä kannalta huonompaan koska luulevat että heidän pitää niin tehdä. Eivät uskalla koskaan ottaa mitään itselleen. Sitten kun minä joskus uskallan vaatia ja pyytää, niin sitä möllötetään lautasen kokoisilla silmillä ja ihmetellään. Katsotaan että onpa töykeä ihminen. Jumalauta, neuvottelu on NEUVOTTELU siksi että siinä saa oman äänensä kuuluviin. Ei se tarkoita että pitää olla vastapuolen nöyrä palvelija. Niin, minäkin voin joustaa mutta ei sellaista tilaisuutta juuri koskaan tule kun nämä hiirulaiset eivät uskalla sanoa mitään silloin kun olisi aika. Se teennäinen hyminä, hymm hymmm hyyymm. Ja kaikki eivät ole sellaisia avautujia. Minua pidetään vähän inhottavana ihmisenä kun en kerro elämästäni avoimesti kaikkia yksityisasioitani.