Kiusaajan kohtaaminen jälkeenpäin
Oletteko joutuneet semmoiseen tilanteeseen? Miten olette käyttäytyneet tai miltä se on tuntunut? Oletteko tervehtinyt vai kääntäneet katseen muualle kohdatessa?
Itselläni kiusaajat ovat yleensä katselleet muualle tai väistäneet katsetta.
Kommentit (3)
Lempparitarinani, joka minulle on kerrottu on sellainen, jossa kiusatusta kasvoi raamikas mies.
Hänestä on huvittavaa kohdata ex-kiusaajansa, joka kasvultaan jäi vähän heiveröiseksi. - Tai eivät siis kohtaa, koska manittu exä luikkii aina toiselle puolen katua kun sattuvat samaan aikaan liikenteeseen.
(Ja ihan suotta, koska entisellä kiusatullaan ei ole tarvetta lyödä pienempiään. Mutta mistäpä tuo kiusuri sitä tietäisi, kun oma tyylinsä oli erilainen XD.)
Olen tavannut näitä ihmisiä silloin tällöin, tervehtinyt ja jatkanut matkaani. En ole pysähtynyt juttelemaan, enkä puhumaan mitään. Jos on joku työasia kyseessä, se hoidetaan ja ei muuta. Ei nuo tilanteet tunnu miltään. Tähtään aina siihen, että käyttäydyn joka tilanteessa kuin sivistynyt ihminen, mutta ei mulla ole mitään tarvetta viettää aikaani noiden ihmisten seurassa, enkä sitä tee. Olen myös asemassa, jossa minulta odotetaan tietynlaista sivistyneen ystävällistä käytöstä kaikkia kohtaan, ja sillä roolilla on helppo vetää mikä tahansa tilanne.
Mitään anteeksipyyntöjä en ole kuullut, enkä kyllä kuuntelisikaan. En uskoisi niiden aitouteen, mutta en toisaalta myöskään näe, mitä väliä niillä olisi. Luulen, ettei kiusaajia kaduta pätkääkään, suurin osa niistä ei varmaan myönnä tai edes tajua kiusanneensa. Eivät varmaan tajunneet silloinkaan: kuvittelivat kai olevansa oikeassa syrjiessään ja "opettaessaan" erilaista.