Lue keskustelun säännöt.
Tapasin junassa miehen
24.05.2019 |
Tapasin eilen junassa miehen, jota ajattelen ihan hulluna vieläkin. Nyt avaudun siitä täällä, koska tunsin katseessamme jotain todella erityistä. Valitettavasti mulla oli tavallaan yks työtilanne siinä, jonka takia en voinut juosta sen miehen perään. En tiedä olisko se edes halunnut mua peräänsä tai onko hän varattu. Who knows. En siis tunne koko ihmistä ja siks tää onkin aika absurdia. Mut en oo koskaan tuntenut mitään vastaavaa hetken kohtaamisessa. Oikeastaan kirjoitan siinä toivossa, että jos se mies on ajatellut yhtä pitkälle kun minä ja etsii mun kirjoitusta. Vai täytyykö vaan toivoa, et kohtalo tuo sen miehen vielä uudestaan mun eteen?
Kommentit (3)
Sun ois pitänyt Emmanuelle tyyliin antaa peppua miehelle samalla kun katselet vaan ikkunasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkoilla tapailee erilaisia ihmisiä. Pitkillä junamatkoilla jotkut ovat pitkästyneitä ja aloittavat juttua muiden kanssa, olipa se mies tai nainen. Jotkut heistä ovat fiksuja ja kohtelaita tyyppejä. Ja useat sellaisia small talk-ihmisiä. Juttua ja kivaa oloa riittää junanmatkan verran. Tuntuu hassulta, että joku on ottanut kivan keskustelun matkalla tosissaan ja vielä itkeskelee sen perään.
Hei aloittaja, elätkä ihan tätä päivää?
Se olin minä.