Kuinka usein harkitset eroa miehestäsi?
Meillä on tosi paha riita noin kerran kuussa (tai useammin) ja tulee niin katkeranhyytävän vihainen olo, että mietin tosissani lähteväni. Useasti olen lähtenytkin tai mies heittänyt mut pihalle. Riidellessa oikein kilpailemme siitä, kumpi saa loukattua toista pahemmin ja kaivamme (varsinkin mies) vanhat jutut esille. Puhumme riidoista aina jälkeenpäin ja sovimme ettemme enää tee niin, mutta... Itse olen ennen riidellyt ainoastaan jäätymällä, mutta nyt huomaan, että olen oppinut huutamaan (mieheni huutaa) ja solvaamaan yhtä pahasti kuin hän. Kirvelee vaan niin älytttömän pitkään, kun kuulee ettei tee mitään kunnolla ja on laiska ja vaan ahmii suklaata ja kaljaa (?). Varsinkin kun on välillä aika pahoja masennusoireita muutenkin. Olemme naimisissa, mutta koska mieheni omistaa kotimme, minulla ei ole oikeastaan loppupelissä sananvaltaa. Sen mieheni on sanonut suoraa: koska hän tuo kaikki rahat tähän talouteen (olen opiskelija), niin hänellä on viimeinen sana. Eilen aloimme riidellä siitä, missä on oikea sohvan ja tv:n paikka. Mielestäni kompromissi olisi ollut se, että olisimme kokeillut jonkun aikaa kummankin ehdotusta, mutta ei! Siitähän se riita sitten tuli. Mieheni: itse asiassa häntä ei voi vähempää kiinnostaa, mutta ne on sillain kun hän sanoo. Hän maksaa 550 kuussa siitä, että näkee pihan muka paremmin ja siitä ei tingitä. Ja jos siirrä itse vehkeet, niin sitten tiedän siirtäneeni kuulemma... No, intin kokeilusta niin kauan, että hän antoi periksi, ja suuttui sitten siitä. Tämä on ihan loputon suo. Välillä lakkoja ja välillä suonsilmään uppoaa kulmakarvojaan myöten.
No, tämä on vain tietysti minun näkökulmani asiasta. Onko muilla ollut tällaista ja oletteko oppineet riitelemään kunnolla? Vai onko tässä lopullinen ero edessä?
Kommentit (6)
Aika monesti ehdin ajatella eroa.
Sitkeys kuitenkin palkittiin, nyt asiat on taas hyvin eikä ero käy mielessä lainkaan.
tää on vaikee aihe. Riitely on tosi typerää.. ja monasti riidellään just vain sen takia että kumpikaan ei halua antaa periks. Olipa asia miten vähäpätöinen tahaansa. On vähän niinkuin valtataistelu, kuka saa päättää. Monesti käytetään siihen riitelyyn aikaa paljon enemmän kuin mitä menisi vaikkapa ap:n tapauksessa että olis molemmat vaihtoehdot kokeiltu, ja pari muutakin.
Vain yhden kerran (suhteen alkuvuosina) olen oikeasti harkinnut eroa. Muuten on olleet vaan sitä että sekin mahdollisuus muistuu mieleen.
läheisyyttä ei ole tarpeeks, on niitä asioita mille itse voi tehdä helposti jotain! ei muuta kuin ukon viereen ja kaulasta kiinni.
Aina ei kannata jäädä odottamaan että toinen tekis just sen mistä minä haaveilen... kun eihän sillä lopputuloksen kannalta ole mitään merkitystä kumpi aloitti
menen ja nappaan miestäni kaulasta, hän pomppaa sohvan toiseen laitaan ja tokasee: Älä lääpi. Ah miten mieltä ylentävää..
Ja alkuperäiseen kysymykseen, nyt menee jo pidemmän aikaa niin huonosti, että mietin lähtemeistä monta kertaa päivässä. Varmaan lähdenkin jos saan aikaiseks sen viimeisen repäisyn. :((
Yleensä joka menkkojen aikaan mietin eroamista ja lähtemistä. Nyt kun olen raskaana, ero on tullut mieleen viikoittain. En tajua, mikä minua oikein vaivaa.