Mikä auttoi keskenmenoon?
Kommentit (6)
Toinen raskaus. Vasta silloin ymmärsin täysin että sen raskauden ei kuulunutkaan missään vaiheessa mennä loppuun asti, koska jos niin olisi käynyt, en olisi saanut tätä "uutta" vauvaa ollenkaan.
Vähän ehkä karusti ajateltu, mutta näin se meni.
Komppaan kakkosta!
Vasta sitten kun sain esikoisen syliini synnytyksen jälkeen niin ymmärsin että just TÄMÄ on se minun vauva. Ja jos aiempi raskaus ei olisi mennyt kesken, en olisi saanut tätä vauvaa.
Vasta uusi raskaus, josta lopputuloksena on vauva, auttaa lopullisesti. Vasta siinä kohtaa se tyhjä kohta täyttyy kokonaan. Ajatuksena toisaalta hieman surullinen, mutta myös lohduttava. Elämän täytyy jatkua, niin se vaan menee.
Selvisin täysin kolhuitta. Minulla oli jo parivuotias lapsi, kun sain keskenmenon. Purskahdin itkuun soittaessani terveyskeskukseen, kun asia jotenkin konkretisoitui, kun jouduin sanomaan sen ääneen. Mutta se oli ainoa hetki. Aiemmin, kun se möykky (sellainen pyöreä, sikiökalvo?) tuli pois, otin sen vain talteen jotenkin tieteellisen uteliaana, ajattelin jopa, että leikkaanko halki nähdäkseni, mitä sen sisällä on. Vein sen sitten kuitenkin mukanani toimenpidehuoneeseen käsilaukkuun pakattuna, en tiedä, tekivätkö ne sillä sitten mitään. Tämä outo yksityiskohta jäi mieleeni, koska minun olisi tehnyt mieli katsoa, oliko sen pussin sisällä oikeasti yhtään mitään. Taidan olla vähän pimeä.
Mutta kaiken kaikkiaan selvisin tuota yhtä itkukohtausta lukuun ottamatta ilman mitään vaikeuksia. Kuittasin asian ajattelemalla, että sikiötä joko ei ollut, tai se oli elinkelvoton solumöykky, joka ei olisi voinutkaan syntyä. Varmaan asiaa vielä auttoi se, että minulla oli jo lapsi. En tiedä. Raskaus ei myöskään ollut vielä kovin pitkällä, olin vasta vähän aiemmin tehnyt testinkin eikä minulle ollut kehittynyt mitään tunnesidettä sikiöön, tai ehkä paremminkin alkioon. En tiedä, miksi asia ei ollut minulle mikään iso juttu. Olen kuitenkin ollut hyvin rakastava äiti tälle yhdelle lapselleni.
Tylsä vastaus, aika.
Tsemppiä!