Miten kestää ahdistus puolison iltamenoista pettämisen jälkeen?

No tuolla miehen asenteella, josta päätellen ette kauheasti asiaa käsittele, niin sanoisin, että eroon asti.

Mitä ne iltamenot sitten ovat?

Mitä jos se oli virhe antaa pettäminen anteeksi? Ajattele tilannetta jossa olette eronneet-se mitä ex-mies tekee tai on tekemättä ei kuulu enää sinulle. Hän ei voi enää satuttaa sinua pettämisellä. Olet vapaa eikä ahdistusta ole. Se on yksi vaihtoehto mitä voit miettiä.

Mitä ovat nämä iltamenot? Pettikö juuri 'iltamenoillaan'? Minusta tuo suuttuminen reaktiona kertoo ettei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa eli pettää edelleen tai on suunnitelmissa ehkä pettää taas iltamenossaan. Kenen kanssa petti, onko mahdollista että miehesi törmää häneen? Minä ottaisin eron, jos tilanne olisi tuollainen.

Jos annat pettämisen anteeksi niin loppuelämäsi tulee olemaan jatkuvaa varpaillaanoloa. Eli mieti nyt vielä.

Jos mies suuttuu, kun haluat keskustella hänen pettämisestään, tarkoittaa se, ettei häntä kiinnosta vastuunotto teosta. Pitäiskö sen sitten mennä niin, että unohdat koko asian? Onko hän pyytänyt anteeksi? Mistä tiedät, ettei halua erota, jos kerran sanoo, että haluaa, ja on sitäpaitsi pettänyt jo? Kyllä se niin on oikein, että jos on pettänyt ja katuu tekoaan ja haluaa olla suhteessa, niin silloin sun kanssa käy läpi sitä asiaa myös. Ei parisuhde voi jatkua ennallaan tuollaisen jälkeen niin kuin sitä ei olisi tapahtunut.

Aika erikoinen asenne sun miehellä. Kyllä noista asioista täytyy puhua, eikä lakasta niitä maton alle. Mies tulee varmaan aamulla kaula syötynä ja pistää pettämisen sun syyksi. Mieti nyt tarkkaan haluatko elää epävarmuudessa.

Kyllähän hän katuu, en ole milloinkaan nähnyt hänen olevan niin rikki, kuin silloin kun pettämisen tunnusti. Tosin hän ei todella kertonut sitä heti pettämisen jälkeen, vaan valehteli pitkään ja syytti minua vainoharhaiseksi. Mutta kyllä uskon hänen katuvan, ymmärtäisin että hänelle tulee niin paska olo omasta tyhmyydestään että haluaisi sen unohtaa. Ongelma on se, että minua asia silti vaivaa, vaikka hän katuukin. Ja vielä enemmän, koska se tuntuu olevan kielletty puheenaihe. Tilanteita, joissa olen epäillyt hänen pettäneen, on enemmänkin kuin tämä yksi, mutta hän on vannonut ja vakuuttanut että oppi kerrasta, eikä ole kuin tämä yksi kerta. Haluan kovasti tähän uskoa, mutta silti asia mietityttää ja olo on hirveä kun hän on yön poissa kotoa. En kuitenkaan halua häntä kahlita kotiin, mutta joku ratkaisu tälle tulisi saada. Eniten tuntuu pahalta se kun hän pitkään valehteli ja syytti minua vainoharhaiseksi niin että itsekin aloin uskoa siihen. Sen takia on kovin vaikea luottaa, vaikka kuinka haluaisi.

Keskustelun paikka - täysin ilman mitään hermostumisia miehen puolelta ja syyttelyä sinun puoleltasi.

Sinä olet nyt valinnut pysyä miehesi kanssa ja yrittää luottaa mieheesi. Miehesi tehtävä on osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen luottamuksesi rikottuaan, mitä se sitten ikinä vaatiikaan. Jos mies ei tähän ole valmis, ei miehesi teko ollut sen arvoinen, että sinun tulisi antaa se anteeksi.

Nyt tällä hetkellä sinulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin kestää tunteesi. Tiedän, että alunperin halusit jutella miehesi kanssa, että hän tyynnyttelisi tunteitasi vakuuttelemalla, että ei enää petä sinua, hän rakastaa sinua ja haluaa olla vain sinun kanssasi - usko pois, ne ovat kuitenkin vain sanoja, jotka tyynnyttelevät sinua hetken ja myöhemmin, ehkä samana iltana, ehkä ensi viikolla, tarvitset sitä tyynnytystä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Se mahdollisuus sinulle olisi pitänyt miehesi suoda, mutta voin kertoa kokemuksesta, että pitkällä tähtäimellä se ei toimi, ja kun siihen kierteeseen lähdet, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Sinun pitää itse olla tunteidesi kanssa, hyväksyä ne.

Konkreettisia asioita, jotka voisivat sinua auttaa nyt tunteidesi kanssa;

- Älä ajattele, että ahdistus ja pelko ovat maailman kamalimpia asioita, vaan ystäviä. Sinua on satutettu ja ne tunteet ovat tulleet sinua suojelemaan, että sinulle ei enää tapahdu niin. Kun mielesi lakkaa hälyttämästä, nuo tunteet väistyvät, koska niillä ei ole enää tehtäväänsä tehtävänä - eli olla seurassasi. 

- Kirjoita paha olo pois. Kun asioita kirjoittaa paperille, ne lievenevät päässä. Anna ajatuksen virrata, äläkä mieti, mitä ja miten kirjoittaisit. Älä välitä kirjoitusvirheistä. Kirjoita tunteistasi, älä tapahtumista.

- Soita miehelle ja kerro tunteistasi rauhallisesti, älä kuitenkaan syytellen (vaikka hänen syytäänhän nuo tunteesi ovat, hän petti sinua, eikä se ole sinun vikasi). Kerro, että tunnet ahdistusta ja epävarmuutta. Kerro hänelle konkreettisin esimerkein, kuinka hän voisi teoillaan auttaa sinua; auttaisiko, jos hän laittaisi illan aikana viestiä, missä on ja kenen kanssa? Auttaisiko, jos hän soittaisi kerran tai pari? Tai jos mielesi tekee soittaa ihan vain kuullaksesi miehen äänen, että sinulla olisi siihen ns. lupa ilman, että miehestä tuntuu sinun häiritsevän. 

Ratkaisuja tähän on monia ja jokaisella erilaiset keinonsa. 

- Muista hengittää. Ahdistus lamaa hengityksen ja kun hengitys lamaantuu, muuttuu pinnalliseksi, lisää se ahdistusta entisestään. Lähettää viestin aivoille, että nyt ei saada happea ja on aika panikoida. Hengitä hitaasti ulos suun kautta laskien yhteentoista ja nenän kautta hitaasti sisään laskien seitsemään (pääasia, että hengittää ulos pidemmän aikaa kuin sisään, se rauhoittaa). Toista tätä niin pitkään, että kroppa rentoutuu - ja niin monta kertaa, kuin tarvitsee. Kerrat vähenevät kyllä, kun on sen aika.

(9 jatkaa)

Älä ajattele pettämistä, pettämistilannetta, miestäsi, yms. kun oikein ahdistaa. Se lisää ahdistusta. Niitä asioita tulee käsitellä, kun mieli on rauhallinen. Nyt, kun miehesi on poissa ja pelkäät niin paljon, että ahdistaa, ei ole se hetki, että niitä asioita tulisi käydä läpi. Nyt keskity ns. selviämään tästä hetkestä.

Voisin sanoa, että tee jotain, mikä saa sinut iloiseksi ja mielesi muualle. Minulla se ei ainakaan toiminut. Aika kyllä kului nopeammin, se oli selvä, mutta samalla tuli sysätyksi pois sitä ahdistusta ja pelkoa - ja mitä enemmän niitä sysää pois, sitä enemmän ne ahdistuvat. 

Itse tein mielikuvaharjoituksia; kuvittelin tunteeni sumuksi vierelläni. Ahdistus oli keltaisen väristä sumua ja pelko vihreän väristä sumua. Ne kulkivat vierelläni, tukien minua vaikealla hetkellä, mutta eivät olleet minussa. Se helpotti konkreettisesti, kun nuo tulivat.

Ahdistus on aina seurausta jostakin. Yritä miettiä, mistä se on sinulle seurausta. Mikä on ahdistuksen takana? Ehkä se on se pelko.

Se, mikä sinua auttaa pääsemään ajan kanssa yli tuosta, on kohdella itseäsi riittävän hyvin. Sinua on satutettu ja mahdat ajatella, että et ole riittävä. Se sattuu ja pirstaloittaa. Voin kokemuksen kanssa sanoa, että vain aika auttaa tuohon, mutta on siinä töitäkin tehtävä. Tekisi mieli tukeutua toiseen, siihen, joka on ns. hylännyt pettämällä, mutta niin ei voi tehdä - taas syntyy kierre, jos niin tekee. Olet nyt kaatunut ja sinun pitää opetella ensin nousemaan ylös ja sen jälkeen kävelemään. Mene rajojesi yli ja hanki onnistumisen kokemuksia. Iloitse itsestäsi, pienistä ja suurista saavutuksista.

Joku päivä… Voin luvata… että seisot omilla jaloillasi ja vaikka miehesi sinua pettäisi toisen kerran, olet tarpeeksi vahva jättämään hänet, sellaisen idiootin ja sian, joka niin sinulle tekee. Se tulee sattumaan ja valtavasti, mutta tiedät, että selviät - selvisithän siitä ensimmäisestäkin kerrasta.

Vain aika näyttää, mitä suhteestanne tulee. Selviääkö se. Siihen tarvitaan miestäsi myös, ei se muuten. Mutta sinä selviät ja se on pääasia.

mies exäksi.

syytti sinua vainoharhaiseksi ja valehteli

kun kerrot tunteistadi raivoaa ja haluas erota

Miksi ihmeessä jatkaisit tuollaisen kanssa?

Ihan tyypillistä, petetty haluaa vatvoa ja jutella asiasta loputtomiin, pettäjä ei halua asiaan enää palata sen jälkeen, kun siitä kerran on jo puhuttu. Harvoin on win-win tilannetta. Olisi kaikille helpompaa, jos asia kertaalleen käsitellään ja puidaan kunnolla, toinen puhuu, toinen kuuntelee, ja sitten vaihdetaan. Sen jälkeen pitäisi hakeutua jonkun ammattilaisen kanssa keskustelemaan, jos itsellä jää asia päälle, eikä asiat etene omassa mielessään.

Ehkä miehesi tulkitsi halusi puhua asiasta syyttelyksi tai peitellyksi vaatimukseksi jättää menonsa väliin ja siksi reagoi voimakkaasti.

Itse tein virheen pitkän suhteeni alkuaikoina, kaduin syvästi, asia puhuttiin ja puoliso itse halusi siitä huolimatta antaa suhteellemme mahdollisuuden. Silti hän ei koskaan päässyt asiasta todella yli, vaan asia otettiin esille kerta toisensa jälkeen. Viiden vuoden jälkeen käytiin vakava keskustelu, sanoin että en jaksa enää jauhaa asiasta, olen pyytänyt anteeksi enkä enempää voi tehdä ja jollei hän halua tai voi asiaa käsitellä lopullisesti ja siirtyä elämässä yhdessä eteenpäin, on se tehtävä erillään. Vielä tästä jaksoin pari vuotta, kunnes jouduin jättämään eropaperit. Syitä oli muitakin, mutta yhtenä niistä se, että en voi enkä halua olla suhteessa jossa joudun loppuelämäni hyvittelemään ja anteeksipyytelemään yhtä muinaista virhettä. Expuoliso järkyttyi tästä, eikä varmaan vieläkään ymmärrä minun kantaani. Mutta uskon, että hänkin on onnellisempi jonkun toisen kanssa.

Eroamalla. Miksi ihmeessä edes haluat roikkua suhteessa jossa ei ole luottamusta eikä sulla ole hyvä olla? Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan. Tai ei ainakaan sellaista missä olisi parempi kuin sinkkuna.

Kai sinä ymmärrät, että jos SINÄ haluat erota, ei miehesi sitä päätä ? Onko järkeä olla tuollaisessa suhteessa, jos ahdistaa ? Hyvin harva ihminen kuitenkaan oikeasti kykenee antamaan pettämisen anteeksi, vaan ajatus jää jäytämään takaraivoon. Sitten herätään vuosien päästä, kun oma mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus on jo sitä luokkaa, että ratsataan toisen ihmisen takinkäänteetkin. Mieti nyt uudestaan oikeasti.

Mies kuulostaa siltä,, ettei kadu muuta kuin kiinnijäämistä ja aikoo jatkaa pettämistään. Häntä ärsyttää, että hänet yritetään saada vastuuseen teostaan, ja että ap kyselee, koska omasta mielestään on ap:n yläpuolella eikä lainkaan tilintekovelvollinen hänelle mistään. Mies on henkisesti väkivaltainen ap:ta kohtaan. Tuosta ei koskaan tule hyvää suhdetta, eroa. Ja eroon riittää oma päätös, ei tarvita luoaa ypiselta.

Tiedän kyllä ettei eroon tarvitse toisen lupaa. Mutta kun minä en halua erota. Olemme olleet pitkään yhdessä ja meillä on niin paljon muutakin kuin tuo pettämiskeissi, vaikka se sitten ajoittain vaivaakin. Rakastan miestäni, hän on hyvä ihminen, vaikkakin joskus helvetin tyhmä (pettäminen ja valehtelu). Tiedän ettei hän sitäkään tehnyt minua satuttaakseen, enkä jaksa uskoa, että hän minua kiusatakseen reagoi keskusteluyrityksiini niinkuin reagoi. Hän ei vaan osaa käsitellä asiaa, kuten en minäkään yksin.

Muutamassa viestissä oli konkreettisia neuvoja selviämiseen vaikeiden tunteiden kanssa, suuri kiitos niistä vastaajalle❤️

Jätä se sika. Kun luottamus on kerran rikottu, suhde ei voi koskaan palata entiselleen. Ihan sama katuoko mies tai selitteli mitä tahansa niin oman mielenrauhan kannalta kannattaa erota.

Joko luotat tai et luota.Päätä ja elä sen mukaan.Tiedät itse kyllä mikä on oikea vastaus.

Kyllä sinunkin täytyy saada mennä iltamenoja.Katso sitten miksi naama menee.Älä vaan alistu.