Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko olevasi erilainen?
24.05.2019 |
itse olen aina kokenut olevani jotenkin erilainen, kuin suuri osa porukasta - siitäkin huolimatta, että elän hyvinkin tavallista, keskiluokkaista elämää. Tänään mietin sitä, että onko näitä kokemuksia muillakin - tai lähinnä että onko tämä erilaisuuden kokemus sellainen, joka itse asiassa yhdistää ihmisiä. Kokeeko kukaan olevansa ”normaali” tai ”tavallinen” - sellainen, joita mahtuu tusinaan useampia? Kerro, mitä tästä ajattelet!
Kommentit (20)
Varmaan jokainen kokee olevansa erilainen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain yksi munuainen, yksi otsaontelo, toisessa nilkassa on ylimääräisiä luita ja polvinivelet ovat titaania. Lisäksi mulla on omituinen ja mauton sisustusmaku. Muulla tavalla en koe olevani erilainen.
Kyllä mä koen ja olen aina kokenut olevani erilainen. Mutta kai me kaikki sitten näin koetaan. En vain tunne kuuluvani mihinkään porukkaan ja tuntuu, että mua pidetäänkin outona ja erilaisena ja olen siitä saanut kuullakin. Mutta ihan tavallista elämää minäkin elän.
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Se siiinä varmaan on kun ihmineen haluaa olla tiedosyamaton ja tyhmä turvatakseeen oman mielenterveyteeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Se siiinä varmaan on kun ihmineen haluaa olla tiedosyamaton ja tyhmä turvatakseeen oman mielenterveyteeensä.
Mä ooon ehkä enemmän sellanen että haluan kohdata seeen totuuden ensin ja sitten pyrkiä löytämään siihen jotakin ratkaiisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Se siiinä varmaan on kun ihmineen haluaa olla tiedosyamaton ja tyhmä turvatakseeen oman mielenterveyteeensä.
Mä ooon ehkä enemmän sellanen että haluan kohdata seeen totuuden ensin ja sitten pyrkiä löytämään siihen jotakin ratkaiisuja.
Ihmineen ei ole koskaaan kylläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Se siiinä varmaan on kun ihmineen haluaa olla tiedosyamaton ja tyhmä turvatakseeen oman mielenterveyteeensä.
Mä ooon ehkä enemmän sellanen että haluan kohdata seeen totuuden ensin ja sitten pyrkiä löytämään siihen jotakin ratkaiisuja.
Ihmineen ei ole koskaaan kylläinen.
Tasapaiino elämässsä on mahdolllista saavutttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan ehkä siiinä mielessä että koen ikäänkuin monet keskustelut olisi jo käyyty.
Se siiinä varmaan on kun ihmineen haluaa olla tiedosyamaton ja tyhmä turvatakseeen oman mielenterveyteeensä.
Mä ooon ehkä enemmän sellanen että haluan kohdata seeen totuuden ensin ja sitten pyrkiä löytämään siihen jotakin ratkaiisuja.
Ihmineen ei ole koskaaan kylläinen.
Tasapaiino elämässsä on mahdolllista saavutttaa.
Muttta sekin on suhteellisuuden tajun ase kun sitä käytttää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee kenties vähän ohi aiheen, mutta miettikää vähän, millaisessa ajassa elämme... Suuri osuus maailman ihmisistä on tavoitettavissa Internetin välityksellä muutamilla klikkauksilla. Tämän vuoksi on "pakko" tiedostaa, ettei itse ole mitenkään erityinen tapaus ihmisenä, vaan aina löytyy jostain toisia, jotka ovat samanlaisia.
Aina näihin aikoihin saakka on elinpiiri rajoittunut siihen yhteen kylään, yhteisöön tai pieneen kaupunginosaan kerrallaan. Silloin on varmaan ollut helpompaa elää kyseenalaistamatta siinä kuvitelmassa, että itsellä on jokin omaleimainen piirre, joka tekee itsestä uniikin ja josta tunnistaa juuri sinut.
Itse mietiskelen paljon sitä, onko tällainen epämääräinen erilaisuuden tunne lähinnä nykyajan myötä kasvanut ongelma, eräänlaista psyyken vastustusta yksilöllisyyden joukkoon hukkumiselle, vai onko sitä koettu läpi historian. Mielipiteitä?
En koe olevani mitenkään perustavanlaatuisesti erilainen, mutta on minulla ollut silti ollut erilaisuuden kokemuksia elämäni varrella kun olen suhteuttanut itseäni muihin vertaisiini. Uskon, että aika monilla on varmasti ainakin hetkittäisiä erilaisuudenkokemuksia. Ja kokemukset riippuvat varmasti myös siitä, että minkälaisissa piireissä pyörii ja minkälaisia ihmisiä on ympärillä. Todellisuudessa maailmaan kuitenkin mahtuu hyvin paljon ihmisiä, joten aika harva oikeasti on erityisen uniikki tapaus.
Tässäpä joitain asioita, joista olen kokonet erilaisuuden tuntemuksia elämäni aikana:
- Vähäinen kiinnostus alkoholiin: En ole koskaan pahemmin innostunut runsaasta kännäämisestä ja erityisesti nuorempana tämä herätti erilaisuudenkokemuksia, kun tuntui että suurin osa muista nuorista odotti innolla taas sitä, että sai vetää pään täyteen. Toki jonkin verran yliopisto-opiskeluidenkin aikana on tätä tunnetta ollut, kun opiskelijabileet eivät ole oikein napanneet.
- Seksuaalivähemmistöihin kuuluminen
- Introverttius
- Aika merkittävä herkkyys
- Se ettei ulkonäköön ja laittautumiseen liittyvät asiat kiinnosta minuua hirveästi, esim. meikkaan vain aika harvoin ja muutenkin laittautuminen jää aika väheiseksi
Loppujen lopuksi olen kuitenkin aika peruspulliainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset ovat erilaisia keskenään, tuollaisen tunteen tunteminen ei ole siis mitenkään outoa tai väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Jotenkin en kuulu mihinkään porukkaan. Ja tosi harvoin tapaan ihmisiä kenen kanssa olen samalla aaltopituudella. Ulkomuodoltani olen myös persoonallinen, mm. epäsymmetriset kasvot ja resting bitch face muutenkin. Muuten ihan normielämää elän, harrastan ja käyn töissä. Sosiaalinen elämä vaan niukkaa ja eron jälkeen kumppanin löytäminen aika tuskaa. Pidän kuitenkin itsestäni ja elämästänikin tällaisena. Aina olen ollut tällainen hiukan erikoinen lapsesta lähtien, tiedä nyt varsinaista syytä siihen.. ehkä synnynnäistä tai väkivaltaisesta lapsuudesta johtuvaa. Tai sekä että.
Olen ollut erilainen aina niin etten ottanut ikinä suosikkeja työelämässä enkä ryhmittynyt mihinkään porukkaan ja olen aina ollut itsenäinen ja rakastanut yksinoloa viihtyen itseni kanssa. Vaikka kuka tahansa sanoisi olevansa erilainen niin harva todellisuudessa on muutakuin omasta mielestään. Muhun ei ripustauduta tai alan välttelemään jos joku alkaa riippuun kuin tauti. En tarvitse kaveria mennäkseni mihinkä tahansa niin voin mennä yksin. Jos on hyvää seuraa niin kelpuutan seurankin mutta muuten en tarvitse seuraa. Kohtelen kaikkia ihmisiä samanarvoisesti enkä ota suosikkeja missään. Yksinolo ei pelota jos ei kenenkään kanssa synkkaa. Introvertti testissä saan aina täydet pisteet jotenka ihmisten liika kanssa käyminen väsyttää enkä jaksa ihmisten ongelmia pitkään kuunnella. En ole laumasielu niin että teen tai elän toisten perässä tai matkien. En ole tyhmä! En tarvitse uskonnollisia traditioita näyttääkseni tai naäytellääkseni jotain tai saadaksi mitään arvostusta sillä sellaista en tarvitse. En kilpaile kenenkään kanssa.
Kaksimielisten miesten tyhmät jutut eivät kiinnosta ja siksi en käy baareissa enään ja siellä käy ainoastaan idiootteja joilla elämänhallinta on perseestä ja pitää arvostella ihmisten ulkonäköä kun itsellä ei ole asiat kunnossa. Tyhmiä miehiä ällöän eniten ja niitä jotka kuvittelevat itsestään liikoja. Älykkäitä olen nähnyt harvoin ja ne ovatkin hiljaa eivätkä pidä melua itsestään. Kapakoissa ei asustele muita kuin että on räsymatto vuokrakämpässä ja tuulenhuuhtoma perse katkeralla ilmeellä joka kadehtii ihan kaikkia ihmisiä jotka eivät siellä aikaansa kuluta. Kaikki vika on muissa ihmisissä kun he ovat sinne päätyneet ja itsessä ei ole mitään vikaa.
Siinä mielessä kyllä, että koen olevani kelvoton muihin verrattuna.
Erilainen inhminen on sellainen joka ei kuppikuntaudu ( sisäänpäinlämpenevä, sisäpiiri, tietyn tarkkaan rajatun henkilö/alueen porukka)
työpaikoilla eikä harrastuksissa.
Tottakaai.