kuinka te olette noin masentuneneita????
onko se joku nykyvillitys, olla " masentunut" ?
seurapiirisairaus?
ottakaa nyt helevetissä itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!
tuntuu kuin se " masennus" vedettäisiin esiin, aina kun ihmistä laiskottaa, tai elämä ei ihan ole ruusuilla tanssimista:
on ne ihmiset ennenkin pärjänneet...
nykymammat tuntuu olevan niiiiin nyssyköitä, että mikään ei saa mennä pieleen, tai sitten masennutaan..
Kommentit (35)
mun mielestä on todella outoa, että täältä palstalta löytyy vino pino masentuneita mammoja...
Se tosiaan tuntuu nykyään olevan sellainen " kortti" , joka vedetään pakasta aina, kun on vähän ankeaa...
Olen minäkin itkenyt itseni uneen viikko tolkulla, olen minäkin inhonnut töihin menemistä ja olen minäkin ollut kypsä ainaiseen siivoamiseen, mutta mä en missään nimessä ole masentunut.... vaikeammat paikat kuuluu elämään. Ei aina ole helppoa.
(joo, ihminen voi olla oikeasti masentunut, mutta mä en usko, että silloin ko. henkilö huutelee siitä täällä...)
Jos joku feikkaa ja liioittelee, niin se ei ole syy laittaa kaikkia samaan pakettiin. Kyllä muuten masentuneillakin sormet toimivat, voivat ihan hyvin " huudella" masennuksestaan täällä, vaikka ei olekaan järkevää paljastaa av-mammoille heikkouttaan. Netissä on yhteisöjä ihan oikeasti masentuneille ja muille hulluille, ja niissä riittää väkeä huutelemassa.
Totta, väsyneenä kaikki tuntuu raskaalta. Mutta kun saa nukuttua vähänkin paremmin, niin virtaa löytyy. En siis nähnyt aiheelliseksi mennä juttelemaan psykologille, ei kuulema ois voinut sielläkään nukkua ;D
Lääkäreiden on niin yksinkertaista tulkita kaikki stressi masennukseksi ja lähettää kotiin pillereiden kanssa. Kun tosiasiassa ihminen tarvitsisi tukea elämäänsä ja apua yksinäisyyteen.
Olen kokenut oikean ja vaikean masennuksen, mutta nyt olen vain väsynyt, sitä ei pillereillä hoideta.
Luuletko, että masennus on jotenkin kivaa, hauskaa, nautittavaa, tavoiteltavaa?! Et taida tietää masennuksesta yhtään mitään...
t. masennukseni alkoi n. 12-vuotiaana ja jatkuu edelleen välillä pahempana, välillä parempana. Hengissä olen silti edelleen, ja onnellinen siitäkin vähästä.
Vierailija:
ottakaa nyt helevetissä itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!
Oikea masennus on sairaus, johon ei auta vain, että ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy.
Itse olen selvinnyt vaikeasta masennuksesta ja pahimmillaan olin siinä kunnossa, etten kyennyt edes aamuisin sängystä nousemaan. Pois töistä olin yli 3 kk.
Te, jotka ette tiedä masennuksesta mitään, pitäkää suunne kiinni ja toivokaa, ettei osu omalle kohdalle koskaan.
siellä on se OIKEAN masennuksen alue näkyvissä erilaisena kuin masentumattoman.
eli te, jotka feikkaatte, että olette masentuneita, saattaa yllättäin loma loppua, kun lääkäri määrääkin nupin kuvattavaksi.
ja tämä tarina on tosi.
Vierailija:
Neuvolassa sanottiin, että liika väsymys voi aiheuttaa masennusta. En ihan usko tuota..
miksei siis vastaavasti unenpuute voisi altistaa masennukselle.
Vierailija:
Olen minäkin itkenyt itseni uneen viikko tolkulla, olen minäkin inhonnut töihin menemistä ja olen minäkin ollut kypsä ainaiseen siivoamiseen, mutta mä en missään nimessä ole masentunut....
ja toivoisin todellakin että osaisin itkeä. Kahden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen viimeisen kymmenen vuoden ajan saanut pari minuuttia tihrustettua. Ehkä kaksi kertaa olen itkenyt kunnolla, kyllä sen havaitsee heti helpottavan oloa.
pahasti vammainen ja häntä tutkittiin loputtomasti. Hänen piti myös mahdollisesti kuolla synnytykseen ja lapsen isä oli jo jättänyt meidät ennenkuin lapsi syntyi.
Jokainen normaali ihminen masentuisi samassa tilanteessa. En häpeä asiaa yhtään. Päinvastoin olen ylpeä, että hoidin lapsen hyvin ja hoidin itseni mahdollisimman hyvin. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka masentuu ilman syytä. Usein " ilman syytä" tarkoittaa sitä, että syytä ei tiedetä.
Menin psykologille ja kestin sen. Nyt lapsi on täyspäinen 5 vee.
On minuakin elämä joskus päähän potkinut ja pahasti, mutta en silti ole koskaan kokenut itseäni " masentuneeksi" sillä tavalla kuin joka toinen tällä palstalla tuntuu kokevan. Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa popsia jotain masennuspillereitä! Kyllä ihmisen on ilman lääkkeitä pystyttävä päänsä selvittämään!
Siitähän on aina vähän väliä lehdissä juttua kuinka suomalaiset syövät hullun lailla masennuspillereitä ja kuinka lääkärit määräävät niitä heppoisin perustein.
Ryhdistäytykää ihmiset!
Minua elämä on päin vastoin kohdellut ihan hyvin ja silti olen jatkuvasti masentunut. Sepä juuri onkin kamalinta, että tiedostan olevani onnekas ja on kauheaa seurata oman elämänsä valuvan hukkaan tällä lailla!! Terapiasta ei ollut apua, nyt koetan taas masennuslääkkeitä ja tämä alkuvaihe on niin kamalaa, kun lääke veti lievän masennuksen " haluan kuolla" -tasolle.
Ei minua ole elämä koskaan mitenkään erityisen kaltoin kohdellut, mutta silti olen sairastanut masennusta reilusti yli puolet elämästäni. Masennus johtuu aivojen kemiallisesta epätasapainosta, ja sitä ei valitettavasti mikään ryhdistäytyminen tuosta vain korjaa. Onneksi on lääkkeet, joilla elämän saa edes jotenkin haltuun.
t. se, joka on ollut masentunut 12-vuotiaasta asti.
Vierailija:
On minuakin elämä joskus päähän potkinut ja pahasti, mutta en silti ole koskaan kokenut itseäni " masentuneeksi" sillä tavalla kuin joka toinen tällä palstalla tuntuu kokevan.
menee tasolle, jossa ap:ta tuomitaan niskastakiinni-lausunnostaan. Ihan varmasti masentuneita on, mutta siinä määrin, missä lääkeitä syödään uskoisin joukkoon mahtuvan aika lailla muitakin.
Mielialanappeja määrätään esim. kaksi viikkoa eron jälkeen masennukseen. (Mitä hel***ettiä?? Onko epänormaalia surra ja olla mieli maassa pidempäänkin pitkän suhteen päättyessä? Miksi ihmisen luonnolliset mielialat tulisi turruttaa lääkkeillä?)
Kyllä uskoakseni masennusta käytetään yleisdiagnoosina kaikkeen jaksamattomuuteen. Tälläkin palstalla on ihmisiä, jotka eivät laita nenäänsä pihalle koko päivänä, kärsivät ylipainosta ja siis selvästi liikkumattomuudesta. Onko kumma, jos olo ei ole riemukas?
Kenenkään ei ole varmasti tarkoitus mollata oikeasta masennuksesta kärsiviä, vaan muistuttaa, että jokainen hetkellinen alakulo EI ole sairaus. Tunteet kuuluvat elämään.
Vierailija:
Mielialanappeja määrätään esim. kaksi viikkoa eron jälkeen masennukseen. (Mitä hel***ettiä?? Onko epänormaalia surra ja olla mieli maassa pidempäänkin pitkän suhteen päättyessä? Miksi ihmisen luonnolliset mielialat tulisi turruttaa lääkkeillä?)
Tämäkin voi riippua siitä missä jamassa ihminen on. Jos on itsetuhoinen esimerkiksi, " napit" auttavat pahimman yli.
masennukseen voi sairastua vaikka olisi kruununprinsessa, ajatelkaa!
Vierailija:
Kyllä uskoakseni masennusta käytetään yleisdiagnoosina kaikkeen jaksamattomuuteen. Tälläkin palstalla on ihmisiä, jotka eivät laita nenäänsä pihalle koko päivänä, kärsivät ylipainosta ja siis selvästi liikkumattomuudesta. Onko kumma, jos olo ei ole riemukas?
Oletko ajatellut, että nämä saattavat olla seurauksia, eivätkä syitä masennukseen/alakuloon? Jos on masentunut, ei todellakaan pysty lähtemään ulos, ei jaksa liikkua, ja jotkut vieläpä syövät pahaan oloonsa... Sitten joku idari tulee syyllistämään että " ota itseäsi niskasta kiinni" . Masennus ei ole helppo sairaus hyväksyä itsekään, olisihan se paljon helpompaa, jos kaikki olisi vaan siitä kii, et ottaisi itseään niskasta kiinni, tai olisi joku fyysinen sairaus...
Ihminen, jolla on ulkoisesti asiat täydellisesti voi masentua.