1970 syntyneet! Miltä tuntuu kun olette kohta 40-vuotiaita?

muksutkin on silloin jo kaikki koulussa ja osaavat voidella omat leipänsä....jää aikaa omille harrastuksille.

oikeasti olen huomannut,että nyt on oikeasti pakko liikkua/urheilla jaksaakseen ja pysyäkseen kunnossa

Lapset 1 ja 3v.

Lapset alkavat olemaan omatoimisia, töissä kukaan ei enää tytöttele vaan ikä/kokemus antaa automaattisesti arvonantoa mielipiteille ja on aikaa omille harrastuksille.



Ja tietenkin 10 vuoden työura takaa jo sen, että on ollut rahaa ostaa tarpeeksi iso koti, sisustaa se mukavasti, on kunnon autot ja muutenkin rahaa matkustella ja nauttia elämästä.



Olen syntynyt -72 eli en ihan vielä täytä 40, mutta ikä ei todellakaan pelota. Elän elämäni parasta aikaa!

Mikäs tässä, hyvin menee. Jotenkin on alkanut tajuamaan elämän rajallisuuden: nuorena ajatteli, että voihan tässä olla kotiäitinä vaikka kuinka kauan, jos pitää lähes seiskakymppiseksi tehdä töitä. Mutta eilinen inhimmillinen tekijä jäi mietityttämään aivan toisella tasolla kuin ennen: se nainen oli sairastunut ms-tautiin vain 47 v. - eli elämä voikin olla aika lyhyt. Tätä oivallusta en ole nuorena koskaan saanut.

sitä että mähän olen puolet elämästäni jo elänyt. Meidän suku ei pitkäikäistä ole. Mua oikeesti kauhistuttaa vanheneminen:( Kolmosella kun ikä alkais aina, niin se ois hyvä.



N-70

Olen erittäin onnellinen, että olen jo melkein 40, hyvässä kunnossa ja ELOSSA.



On ollut tässä ympärillä niin paljon nuorilla ihmisillä syöpää (joista yksi kuolikin 34 vuotiaana), että pienet rypyt ja rupsahtamiset ovat menettäneet merkityksensä. Olen vain äärettömän kiitollinen, että saan edelleen elää ja olla äiti lapsilleni, toivottavasti vielä vuosikymmeniä.

Siis se ajatus jotenkin että elämä tuntuu nyt täydelliseltä ja sitten se loppu alkaakin jotenkin häämöttää liian aikaisin... Mä tunnen itseni sekä vanhaksi ja kokeneeksi mutta myös samaksi tytöksi kun olin lapsena. Sitten harmittaa, että elämä menee näin nopeata eteenpäin enkä ole ehtinyt mitään tehdä!



Mä olen ns. myöhäisherännäinen kaikessa: lapset tulivat myöhään, taloa ei ole vielä rakennettu, uraakin vasta aloittelen, itseni olen löytänyt vasta nyt jne jne. Ja sitten olenkin JO kohta 40-v!



En ainakaan suostu mitenkään vielä hellittämään. Elämässä on niin paljon kivaa koettavaa vielä ja sitä osaa arvostaakin enemmän näiden pikkulapsivuosien jälkeen.



Tuntuuko kenestäkään samalta?



t -71 syntynyt

ihan pelottavia

En ole vielä rupsahtanut, näytän melkein samalta kuin parikymppisenä (+10kg), mutta mieli on kypsempi ja olen paljon itsevarmempi.



Seksielämä paranee koko ajan, kolmesta lapsesta kuopuskin on jo ekaluokkalainen, talous on vakaa.. hmm... ainoa kremppa on selän reistaileminen, jos ei jumppaa.



Jännää on, että miten sitä nuorempana piti tämänikäisiä ikäloppuina ja todella monet vanhat luokkakaverit ovat ihan tätejä ja setiä :-O Itse pidän farkkuja vielä mummonakin, meikkaan ja kuuntelen NRJ:ä ;-D

Treenaaminen auttaa jaksamaan :). Olen kahden lapsen yh, menevät syksyllä kouluun. Olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ja sitä paitsi, olen hyvin säilynyt :). Olen onnellinen elämänkokemuksesta. Kaikki matkan varrella saamani kolhut ovat tehneet minusta sen ihmisen mikä nyt olen :).



Onneksi en ole 20-v