Raskaana!Hehkutan av:lla,kun en muualla vielä voi!

Tänään sain tietää, että odotan kolmatta lastamme. Ja tilanteessa, jossa kummatkin olemme vielä opiskelijoita. Kaksi kertaa olen jo pitänyt taukoa yliopisto-opinnoissani. Nyt suunnittelen, etten juurikaan ottaisi " äitiyslomaa" , vaan jatkaisin jollain tavalla opintoja koko ajan. Huomenna täytyy kai mennä amanuenssin juttusille. Huh, taidetaan olla ihan hulluja!



Mutta kaikista hassuinta tässä on se, että minä, aikuinen nainen ja äiti itsekin, jännitän kaikista eniten sitä, että MITÄHÄN ÄITI TÄSTÄ SANOO!! Luultavasti mamma saa hepulin, eikä puhu minulle vuoteen, mutta pitäisi oikeasti ajatella vain, että entäs sitten! Olemmehan me ennenkin toimeen tulleet ja lapsemme hyvin hoitaneet. Opinnotkin etenevät. Mutta silti tiedän, että vanhempani saavat paskahalvauksen...



Miten sitä voikaan ihminen olla vanhempiensa hyväksynnästä riippuvainen vielä aikuisenakin! Oletteko huomanneet itsessänne samoja piirteitä? Olen tosi vihainen itselleni. Jos joku ystäväni pohtisi tällaisia, tietäisin tasan tarkkaan, mitä sanoa hänelle! Kun on omasta äidistä kyse, niin muutun pikkutytöksi jälleen. Voih.



No, nyt täytyy joka tapauksessa hehkuttaa! Ihanaaaaaaaa!