Sukupuolineutraaliudesta hössöttävä kummitäti osti erittäin poikamaiselle pojalleni lahjaksi pinkin leikkikeittiön

Joo niin varmaan.

Hienoa että teidän poika on jo valmis rekkakuski. Ei se siitä varmaan enää mihinkään muutu. Turha varmaan laittaa kouluunkaan.

Tällekin aloitukselle tulee varmaan 20 sivua, ihmisten medialukutaito on niin olematon nykyään.

Se onkin sukupuolineutraaliudessa hassua, että kaikki muu on sallittua paitsi stereotyyppinen pojan rooli.

Onnea vain "hienosta" kasvatustyöstä, kun olet saanut taottua jo vain nelivuotiaan päähän, että keittiöhommathan ei miehille kuulu. Näytähän vielä esimerkkiä että ei missään nimessä vauvojenkaan hoito, niin poika ei varmasti koskaan leiki nukella. Onnea sitten vaan pojan tulevalle vaimolle...

Vierailija kirjoitti:

Onnea vain "hienosta" kasvatustyöstä, kun olet saanut taottua jo vain nelivuotiaan päähän, että keittiöhommathan ei miehille kuulu. Näytähän vielä esimerkkiä että ei missään nimessä vauvojenkaan hoito, niin poika ei varmasti koskaan leiki nukella. Onnea sitten vaan pojan tulevalle vaimolle...

Ilman mitään takomistakaan 0-vuotiaat ryömivät poikatyyppisten lelulen luo tytöt tyttötyyppisten, jos on kaksi "sukupuolitettua" lelukasaa huoneessa.

Vai sukupuo.ineutraali. Muun su.upuolisuus on mielestäni mielen sa.rautta.  Ei siihen suuntaan ole järkevää panostaa.

Vai olisiko sittenkin ollut kyse sukupuolisensitiivisyydestä, joka kuitenkin on eri asia?

Niin, itse en hössötä yhtään minkään asian puolesta - paitsi sen, että jokainen saisi tykätä ja tehdä niistä asioista, mikä on itselle luontevinta. Ja olla myös ihan perinteinen poika tai tyttö ilman tätä jatkuvaa vaahtoamista.

Luulen, että valtaosassa koteja lapsen annetaan leikkiä autoilla tai nukeilla sukupuolesta riippumatta. Värimaailma on lopulta hyvin pieni osa tuota sukupuolisensitiivisyysasiaa, enkä ymmärrä yhtään, miksi siitäkin pitää tehdä niin iso numero. Ei minustakaan tunnu luontevalta hankkia pojalle pinkkiä. Toisaalta meillä on vaaleanpunainen leikkikeittiö kahden tytön jäljiltä, joten poika saa leikkiä kasvaessaan sillä ja tuskin menee siinä pilalle.

Se mikä ärsyttää tässä sps-hommassa on se, ettei esim. näille naisille (useinhan nämä hössöttäjät ovat naisia) tunnu itselleenkään olevan kovin luontevaa esimerkiksi tyhjentää likakaivoja, olla peltotöissä traktorilla tai vaihtaa vaikka autoon rengasta, kun sitä helvetin touhua pitää sitten kuvata joka kuvakulmasta (toki arkikuvat on erikseen) ja ikään kuin alleviivata että kyllä sitä nainenkin voi tehdä tällaisia asioita..

Miksi sitä pitää väkisin vääntää jos ei tule luonnostaan? Joillakinhan se siis tulee ja meininki on ihan erilaista.

Joskus myös on tuntunut siltä, ettei enää saa olla nimenomaan perinteinen tyttö ja nainen, tai mies ja poika, vaan on niin helvetisti rikottava rajoja. Miksi, jos ei halua?

Pahinta tässä WT elämässä ei ole stereotyyppiset sukupuoliroolit, vaan näköalattomuus ja perinteiden jatkuminen.

Olen alhaisinta alaluokkaa ja elinpiirini on ollut samanhenkisten seuraa koko elämäni ajan.

Joitakin satunnaisia sosiaalisen luokan nousuja (seurustelusuhteet esim. opettajiin ym.) sukuni ja naissuhteeni ovat olleet samalla tasolla kanssani.

Jostain kumman syystä innostuin jo alaluokilla, kiitos kannustavien opettajien, lukemisesta ja tähän maailmaan uppuotumisen kautta löysin toisenlaisen tavan ajatella.

Sukuni lasten syntymäpäivälahjat noudattavat perinteisia kaavoja, tytöille Barbeja, pojille leikkirekkoja ja molemmille tajuttomat määrät muovikärääsää sukupuolisesti jaoteltuna.

Olen yrittänyt ostaa kirjoja, laskemisen ja lukemisen harjottelemiseen tarkoitettuja leluja, tarkkuutta ja teknistä taitamista lisääviä leluja, mutta on kuin kaataisi vettä hanhen selkään.

Pikkutytöt kasvatetaan jo pienenä palvelijan ja kodinhengettären (kotihuoran) rooliin ja he palvelevat jo pienestä pitäen perheen poikia, jotka leikkivät rekka-ja sotaleikkejään, ennenkuin molemmat aloittavat somen maailman tasapäistävän ja tylsistyttävän stereotypiset roolinsa, puhelin kädessä aamusta myöhäiseen yöhön, enkä enää jaksa taistella kohtaloa ja perinteitä vastaan.

Pitäköön tunkkinsa, ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Ap on ITSE rajoittunut. Mulla on tyttöjä ja poikia ja oikein mielelkään pojat leikki nukeilla ja juuri tuolla pinkillä keittiöllä joka meiltä löytyy.

Ap on niin tollo ettei tajua sitä että hän ITSE RAJOITTAA leluvalikoimaa: kai poika leikkii rekoilla ja tobotrilla jos vain niitä on tarjolla!!!

Niin ap. Oliko vika värissä vai siinä, että kyseessä on leikkikeittiö? Tämä ei oikein tarkentunut viestistäsi. Keittiöllähän poika ehtii kyllä vielä leikkimään ja kiinnostus arjen juttuihin ja sitä kautta leikkeihin ehtii kyllä vielä heräämään.

Voithan sä maalata sen leikkikeittiön, jos väri häiritsee.

-edellinen

No hui kamala. Olen minäkin ostanut lapselle vahingossa lelun josta tämä ei sitten pitänytkään. Lapsista nyt ei aina tiedä ja vaikka kuinka yrittäisi, voi mieli seuraavalla viikolla muuttua, senpä vuoksi itse en hirmuisen kalliita leluja pienille lapsille osta, elleivät ole nimenomaisesti jotain toivoneet. Hyvin usein innostuvat jostain pahviukkelista tai sitten on saaneet jonkun tosi hienon ja kalliin lahjan esim. pelikonsolin, että kaikki muut lahjat unohtuu.

Elämä on. Merkityksellistä on, että vanhempi tekee ison numeron siitä että POJALLE ostettiin PINKKI leikkikeittiö, ei vissiin ärsyttäis, jos se keittiö olis ollut sininen? Eli selvästi vanhemmilla tuossa on tietty asenne tyttömäisyyttä kohtaan. Keittiössä ei edes ole mitään tyttömäistä, ihan normaali arkeen kuuluva asia, sekä miehet että naiset tekee ruokaa.

Mitä sukupuolineutraaliutta se on jos yritetään tunkea poikalapsi stereotyyppiseen tytön rooliin?

Miksi sen lelukeittiön piti olla pinkki?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tässä WT elämässä ei ole stereotyyppiset sukupuoliroolit, vaan näköalattomuus ja perinteiden jatkuminen.

Olen alhaisinta alaluokkaa ja elinpiirini on ollut samanhenkisten seuraa koko elämäni ajan.

Joitakin satunnaisia sosiaalisen luokan nousuja (seurustelusuhteet esim. opettajiin ym.) sukuni ja naissuhteeni ovat olleet samalla tasolla kanssani.

Jostain kumman syystä innostuin jo alaluokilla, kiitos kannustavien opettajien, lukemisesta ja tähän maailmaan uppuotumisen kautta löysin toisenlaisen tavan ajatella.

Sukuni lasten syntymäpäivälahjat noudattavat perinteisia kaavoja, tytöille Barbeja, pojille leikkirekkoja ja molemmille tajuttomat määrät muovikärääsää sukupuolisesti jaoteltuna.

Olen yrittänyt ostaa kirjoja, laskemisen ja lukemisen harjottelemiseen tarkoitettuja leluja, tarkkuutta ja teknistä taitamista lisääviä leluja, mutta on kuin kaataisi vettä hanhen selkään.

Pikkutytöt kasvatetaan jo pienenä palvelijan ja kodinhengettären (kotihuoran) rooliin ja he palvelevat jo pienestä pitäen perheen poikia, jotka leikkivät rekka-ja sotaleikkejään, ennenkuin molemmat aloittavat somen maailman tasapäistävän ja tylsistyttävän stereotypiset roolinsa, puhelin kädessä aamusta myöhäiseen yöhön, enkä enää jaksa taistella kohtaloa ja perinteitä vastaan.

Pitäköön tunkkinsa, ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Oi, ihania lahjaideoita. Meille kyllä keltaisi. Mutta kun on toivottu esim. satukirja tai vaikkapa lastenlaulukirjaa, niin sille vähän hymähdellään ja tunnutaan ajattelevan että ennemmin pitäisi olla jotain muuta. Meilläkin kun luetaan ja lauletaan paljon, niin ihan oikeasti niillä kirjoilla on käyttöä. Muuta tavaraa taas on jo ennestään!

Minusta on ihan ok antaa lapselle barbeja tai autoja, jos lapsi niistä pitää. Mutta jos vaikkapa tyttölasta kiinnostaa koneet, autot ym. Niin toki hänenkin pitäisi niitä halutessaan saada. Tai pojan vaikkapa se nukke (mikä ei edes ole minusta mitenkään "tyttömäinen" tavara). Meillä näin onkin toimittu. Osa jaksaa kyllä kummastella tyttöä, joka leikkii autoilla. On kuulemma jännä että on niin poikamainen, siis traktoreilla ja autoillako se leikkii??? Ei minusta ole poikamainen, mutta tykkää eri tyyppisistä leikeistä kuin taas meillä joku toinen. Missä taas ei ole mitään vikaa. Ja onpahan tuo tyttö tullut isommalleenkin opettaneeksi kokonaan uusia leikkejä :)

Vierailija kirjoitti:

No hui kamala. Olen minäkin ostanut lapselle vahingossa lelun josta tämä ei sitten pitänytkään. Lapsista nyt ei aina tiedä ja vaikka kuinka yrittäisi, voi mieli seuraavalla viikolla muuttua, senpä vuoksi itse en hirmuisen kalliita leluja pienille lapsille osta, elleivät ole nimenomaisesti jotain toivoneet. Hyvin usein innostuvat jostain pahviukkelista tai sitten on saaneet jonkun tosi hienon ja kalliin lahjan esim. pelikonsolin, että kaikki muut lahjat unohtuu.

Elämä on. Merkityksellistä on, että vanhempi tekee ison numeron siitä että POJALLE ostettiin PINKKI leikkikeittiö, ei vissiin ärsyttäis, jos se keittiö olis ollut sininen? Eli selvästi vanhemmilla tuossa on tietty asenne tyttömäisyyttä kohtaan. Keittiössä ei edes ole mitään tyttömäistä, ihan normaali arkeen kuuluva asia, sekä miehet että naiset tekee ruokaa.

Pinkki ei ole normaali väri mistä pojat viehättyy. Ei ainakaan mulle joka viihtyi nyrkkeily ja kuntosaleilla isän mukana 10v lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ITSE rajoittunut. Mulla on tyttöjä ja poikia ja oikein mielelkään pojat leikki nukeilla ja juuri tuolla pinkillä keittiöllä joka meiltä löytyy.

Ap on niin tollo ettei tajua sitä että hän ITSE RAJOITTAA leluvalikoimaa: kai poika leikkii rekoilla ja tobotrilla jos vain niitä on tarjolla!!!

Just, meinaatko että kaikki lapset sukupuolesta riippumatta kelpuuttavat kaikki lelut ja kiinnostuvat kaikista leluista ja leikeistä mikäli vain on tarjolla? Huoh.

Meillä oli kotona autoja ja iso leikkirekka pihassa sekä kaivinkone. En silti ollut niistä yhtä kiinnostunut kuin lääkärintarvikkeista ja nukeista. Olen siis nainen, jota lapsena kiinnosti enemmän ne perinteisemmät jutut. Koskaan ei kielletty tiettyjä leluja tai ohjattu näihin perinteisiin leikkeihin vaan sain valita itse. Kaikki oli tarjolla kyllä.

Millaista mallia teillä kotona oikein näytetään, jos poikaa ei lainkaan kiinnosta keittiökään? Tekeekö miehesi mitään kotitöitä? Oma nelivuotias poika ainakin ottaa aivan kaikessa mallia samansukupuolisesta vanhemmastaan (aiemmin minustakin) ja niin vain alko poikaa kiinnostaa nuken hoitaminenkin kun näki isänsä hoitavan ensikertoja vauvaamme.

Mikä teee keittiöstä tyttöjen lelun? Tuttavapiirissäni melkein kaikilla lapsilla on jonkinnäköinen leikkikeittiö sukupuolesta riippumatta.

Ottakaa pojan kanssa yhteiseksi projektiksi maalata keittiö hänen lempivärillään. Sitten kerrot hänelle, että lähes kaikki maailman huoíppukokeista on miehiä, keittiömaailman olevan tosi macho (tai oli ehkä ennen, mutta sitä ei tarvitse mainita)  ja huippukokkien olevan niin arvostettuja, että he saavat jopa omia tv-sarjoja. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ITSE rajoittunut. Mulla on tyttöjä ja poikia ja oikein mielelkään pojat leikki nukeilla ja juuri tuolla pinkillä keittiöllä joka meiltä löytyy.

Ap on niin tollo ettei tajua sitä että hän ITSE RAJOITTAA leluvalikoimaa: kai poika leikkii rekoilla ja tobotrilla jos vain niitä on tarjolla!!!

Just, meinaatko että kaikki lapset sukupuolesta riippumatta kelpuuttavat kaikki lelut ja kiinnostuvat kaikista leluista ja leikeistä mikäli vain on tarjolla? Huoh.

Meillä oli kotona autoja ja iso leikkirekka pihassa sekä kaivinkone. En silti ollut niistä yhtä kiinnostunut kuin lääkärintarvikkeista ja nukeista. Olen siis nainen, jota lapsena kiinnosti enemmän ne perinteisemmät jutut. Koskaan ei kielletty tiettyjä leluja tai ohjattu näihin perinteisiin leikkeihin vaan sain valita itse. Kaikki oli tarjolla kyllä.

Ööh muutaman vuoden ikäinen lapsi ei osaa kovin tietoisesti itse "valita" lelujaan. Lapsen valintoja ohjailee ympäristöstä tuleva esimerkki. Miten näkee muiden samaa sukupuolta edustavien itsensä ihailemien ja rakastamien aikuisten toimivan.