Sukupuolineutraaliudesta hössöttävä kummitäti osti erittäin poikamaiselle pojalleni lahjaksi pinkin leikkikeittiön

Meidän autoja, koneitä ja pärinää rakastava poika tykkää myös leikkikeittiöstä. Pehmolelut ja nukke jää nurkkaan mutta kokkaa mielellään sekä leikkiruokaa, että oikeaa vanhempien kanssa. Muuten leikkii lähinnä legoilla, pikkuautoilla ja leikkityökaluilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sukupuolineutraaliutta se on jos yritetään tunkea poikalapsi stereotyyppiseen tytön rooliin?

Käyttäisin itse edelleenkin termiä "sukupuolisensitiivisyys", mutta eihän se olekaan. Tuossa sps:ssä kuse on siitä, ettei pakoteta lasta olemaan siinä stereotyyppisessä tytön tai pojan roolissa, ellei se tunnu omalta. Eli nämä asiat voi koskea ihan harrastuksia, leluja, pukeutumista, etc. Että lapset voisivat olla omia itsejään.

Minusta tuo on ajatuksena ihan hyvä. En ole mikään sps-vanhempi sen kummemmin kuin mikään muukaan lokeroitunut vanhempi, mutta meillä lapset saavat kyllä tykätä just siitä mistä tykkäävät. Toki rajoja on mullakin omassa päässäni ja tuntuisi oudolta laittaa vaikkapa poika balettiin. Joku toinen voisi tehdä niin mielelläänkin. Eli rajoittuneitahan tässä varmaan niiltä osin ollaan.

Mutta niin, se sukupuolisensitiivisyys. Vaikka ajatus sen takana on hyvä, tuntuu, että välillä asian kanssa mennään äärimmäisyyksiin eikä täällä enää saisi olla se perinteinen tyttö tai poika. Hassulta tuntuu sekin, että nykyään hiekkalaatikon reunalla lastensa kanssa vapaaehtoisesti kyykkivä nainen onkin jonkinlainen sovinisti ja naisten oikeuksien polkija, kun tuossa ennen ei ollut mitään kummallista :) Ja jos tyttö haluaa niitä "perinteisiä" tyttöjen juttuja, niin en ymmärrä, mikä vika siinä on (kun ilmeisesti jonkun mielestä on).

No meillä oli isosiskon leikkihella keittiössä monta vuotta mutta poika leikki sillä varmaan hetken 2 kertaa.

Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa vaikka minä ja siskonsa yritettiin houkutella mukaan keittiö/kotileikkeihin. Autot, dinosaurukset, pallo ja legot kiinnosti 100 kertaa enemmän.

Olisikos pitänyt pakottaa väkisin hoitamaan vauvanukkea ja käskeä keittämään sille vauvanukelle leikkipuuroa ettei vauvanukke kuole nälkään? Olisikos poika nyt tulevaisuudessa parempi ihminen?

Maalatkaa se mustaksi ja hirviönaamoja ja vihreää limaa kaappeihin yms. Nyt se on hirviölaboratorio ja poika tykkää.

Koska feministille toksinen maskuliinisuus on myrkkyä. Mielestäni yksi aikamme virheistä tulee olemaan se, että lapsia ei tueta luontaisesti kasvussa omaan sukupuoleen, vaan kannustetaan pois siitä.

Suuri osa tästäkin tietysti selviytynee, mutta jos poika puetaan pinkkiin prinsessamekkoon hän kokee että omassa sukupuolessa on jotain väärin. Tästä voi jatkaa Walt Heyer, jonka näkökulmaa suosittelen kaikille asiaa pohdiskeleville.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tässä WT elämässä ei ole stereotyyppiset sukupuoliroolit, vaan näköalattomuus ja perinteiden jatkuminen.

Olen alhaisinta alaluokkaa ja elinpiirini on ollut samanhenkisten seuraa koko elämäni ajan.

Joitakin satunnaisia sosiaalisen luokan nousuja (seurustelusuhteet esim. opettajiin ym.) sukuni ja naissuhteeni ovat olleet samalla tasolla kanssani.

Jostain kumman syystä innostuin jo alaluokilla, kiitos kannustavien opettajien, lukemisesta ja tähän maailmaan uppuotumisen kautta löysin toisenlaisen tavan ajatella.

Sukuni lasten syntymäpäivälahjat noudattavat perinteisia kaavoja, tytöille Barbeja, pojille leikkirekkoja ja molemmille tajuttomat määrät muovikärääsää sukupuolisesti jaoteltuna.

Olen yrittänyt ostaa kirjoja, laskemisen ja lukemisen harjottelemiseen tarkoitettuja leluja, tarkkuutta ja teknistä taitamista lisääviä leluja, mutta on kuin kaataisi vettä hanhen selkään.

Pikkutytöt kasvatetaan jo pienenä palvelijan ja kodinhengettären (kotihuoran) rooliin ja he palvelevat jo pienestä pitäen perheen poikia, jotka leikkivät rekka-ja sotaleikkejään, ennenkuin molemmat aloittavat somen maailman tasapäistävän ja tylsistyttävän stereotypiset roolinsa, puhelin kädessä aamusta myöhäiseen yöhön, enkä enää jaksa taistella kohtaloa ja perinteitä vastaan.

Pitäköön tunkkinsa, ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Olipas rumasti puhuttu naisista. Jos joku nauttii koti-isänä tai kotiäitinä olemisesta ja on puolisonsa kanssa sopinut asiasta niin se ei kyllä kenestäkään hu_raa tee.

Ei sellainen ihminen ole yhtään vähäpätöisempi kuin joku uratykki joka vain käy kotona nukkumassa tai 8-4 työssäkäyvä duunari.

Ja vaikka lapsi ei lahjoistasi juuri sillähetkellä välitä niin puolenvuoden päästä voi eri kirjat jo kiinnostaakin, lasten kehitys on niin vaiheittaista. Joten älä huoli lahjoistasi saatetaan tykätä sitten kun aika on niille kypsä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sukupuolineutraaliutta se on jos yritetään tunkea poikalapsi stereotyyppiseen tytön rooliin?

Siis mikä on stereotyyppinen tytön rooli? Ruuan tekoko? Onko teidän piirissä yleistä, ettei miehet tee ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Koska feministille toksinen maskuliinisuus on myrkkyä. Mielestäni yksi aikamme virheistä tulee olemaan se, että lapsia ei tueta luontaisesti kasvussa omaan sukupuoleen, vaan kannustetaan pois siitä.

Suuri osa tästäkin tietysti selviytynee, mutta jos poika puetaan pinkkiin prinsessamekkoon hän kokee että omassa sukupuolessa on jotain väärin. Tästä voi jatkaa Walt Heyer, jonka näkökulmaa suosittelen kaikille asiaa pohdiskeleville.

Sulle sama kysymys: Eli eikö miehet tee ruokaa?

Vai onko pinkki väri siis jotenkin vaarallista poikalapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vain "hienosta" kasvatustyöstä, kun olet saanut taottua jo vain nelivuotiaan päähän, että keittiöhommathan ei miehille kuulu. Näytähän vielä esimerkkiä että ei missään nimessä vauvojenkaan hoito, niin poika ei varmasti koskaan leiki nukella. Onnea sitten vaan pojan tulevalle vaimolle...

Ilman mitään takomistakaan 0-vuotiaat ryömivät poikatyyppisten lelulen luo tytöt tyttötyyppisten, jos on kaksi "sukupuolitettua" lelukasaa huoneessa.

Aijaa. Ei meidän 1-vuotiasta tyttöä ainakaan kiinnosta mitkään prinsessalelut yms. Ei hän tosin erityisemmin pidä autoistakaan, vaan eniten kiinnostaa eläimet ja pallot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska feministille toksinen maskuliinisuus on myrkkyä. Mielestäni yksi aikamme virheistä tulee olemaan se, että lapsia ei tueta luontaisesti kasvussa omaan sukupuoleen, vaan kannustetaan pois siitä.

Suuri osa tästäkin tietysti selviytynee, mutta jos poika puetaan pinkkiin prinsessamekkoon hän kokee että omassa sukupuolessa on jotain väärin. Tästä voi jatkaa Walt Heyer, jonka näkökulmaa suosittelen kaikille asiaa pohdiskeleville.

Sulle sama kysymys: Eli eikö miehet tee ruokaa?

Vai onko pinkki väri siis jotenkin vaarallista poikalapsille?

Miehet tekee ruokaa, usein paremmin kuin naiset. Pinkki väri ja tyttömäiset jutut jolle poikalapsi altistetaan tai jopa pakotetaan nuoresta iästä alkaen on hyvin vaarallista. Mulla oli lapsena leikkikeittiö, sinivalkoisen värinen eikä provosoiva pinkki. Leikin myös leikkipyssyillä, legoilla, toimintasankareilla ja sähköisellä junaradalla. En olisi halunnut minkään näistä olevan väriltään pinkki kuten ei 99% poikalapsista halua ellei heidän fémakko äiti ala tuputtamaan tai ehdottelemaan pinkkiyttä ja mekkoja.

No en minäkään ymmärrä, että ihan väkisin pitää tuputtaa lapselle leluja, joista tämä ei ole lainkaan kiinnostunut. Toisaalta tuossa iässä lapset ovat tyypillisesti kiinnostuneita vähän kaikenlaisesta eli vaikka esim. autot olisivat ykkösjuttu, ihan hyvin voi siinä ohessa leikkiä keittiöleikkejä. Pointti on siinä, että niitä keittiöleikkejäkin voi leikkiä monella tapaa, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Olen kuullut siitäkin, että joku autofani poika peitteli pikkuautot peiton alle illalla nukkumaan eli vaikka ei leikkinyt nukeilla, vähän samasta asiasta oli kyse. Esikoispoikani piti jo ihan pienenä yli kaiken autoista ja hän on hakenutkin nyt opiskelemaan kuljetusalaa, ja ihan hullua häneltä olisi ollut kieltää pikkuautoleikit. Mutta kyllä hän leikki kattiloillakin!

Laita lelu kiertoon. Myy tai lahjoita

Tässä ei ole kyse mistään kamalasta. On tarjottu lapselle lelua josta tämä ei tykkää. Ei ole vanhempien tehtävä päättää, että millaista lelua lapselle saa tarjota ja minkä väristä. Sitten eri asia jos se täti pakottaa lasta leikkimään sillä lelulla vaikkei tämä halua.

Kertoo paljon ihmisten asenteesta, jos kauhistuvat jostain lelun väristä niin että oikein hyökkäävästi vastustavat sitä, hohhoi :D Onkohan sama reaktio jos tyttölapselle tarjotaan sinistä lelua? Että nyt ollaan tyttöä pakottamassa pojaksi, kun sille ostettiin sininen leluauto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska feministille toksinen maskuliinisuus on myrkkyä. Mielestäni yksi aikamme virheistä tulee olemaan se, että lapsia ei tueta luontaisesti kasvussa omaan sukupuoleen, vaan kannustetaan pois siitä.

Suuri osa tästäkin tietysti selviytynee, mutta jos poika puetaan pinkkiin prinsessamekkoon hän kokee että omassa sukupuolessa on jotain väärin. Tästä voi jatkaa Walt Heyer, jonka näkökulmaa suosittelen kaikille asiaa pohdiskeleville.

Sulle sama kysymys: Eli eikö miehet tee ruokaa?

Vai onko pinkki väri siis jotenkin vaarallista poikalapsille?

Ei tarhaiässä kukaan tee ruokaa, nyt puhuttiin stereotypioista. Ja pinkki väri on yleisesti tuomittu feminiiniseksi ja sen vuoksi pojat sitä karttelee, vähän sama tytöillä tummansinisen kanssa. Ei mikään väri ole kenellekään fyysisesti vaarallinen, värejähän ne vain on, sosiaalisesta asemasta tässä on enemmänkin kyse

Kyllä mäkin olen yhden tolvanaporukan jälkikasvulle tunkenut kirjoja lahjaksi, koska pelkään, etteivät ne muuten ikinä edes näe sellaista. Varmaan se on vanhempien mielestä tylsää, ja haluaisivat mieluummin K18-konsolipelejä. Jos lahja ei miellytä, turha siitä on mitään kierroksia ottaa. Kyllä tuollaisen lelun saa varmasti aika helposti eteenpäin vaikka tarhaporukassa tai paikallisessa fb-ryhmässä. Pelkkää ajan- ja energianhukkaa tuosta on loukkaantua. Jos olet oikein kypsä ihminen, niin voithan pohtia, olisiko oman lapsesi kohdalla mielekästä vähän laajentaa leikkivalikoimaa ja tutustuttaa myös sellaisiin asioihin, jotka eivät lasta ihan ensi näkemältä kiinnosta? Sellainen avomielisyys voi tulevassa elämässä olla iloksi ja hyödyksi. Jos et koe tällaiselle tarvetta, niin sekin on ihan ok. 

Leikkikeittiö sopii lapselle sukupuolesta riippumatta ja jos se on täysin epäkiinnostava, niin kyllähän se vähän siitä kertoo, millaista miehen mallia elämään ko lapsi on saanut. Meidän porukoissa isät ja äidit on varsin tasaveroisia (myös niissä vähäisissä "miesten töissä", mitä kaupungissa tulee vastaan), lapsille on luontevaa, että isätkin ovat kotona ja tekevät kaikkia mahdollisia kotihommia. Kyllä nämä lapsoset keksivät leikkikeittiössäkin tekemistä ihan sukupuolesta riippumatta. Samoin onnistuu pallopelit, uintiretket, sota- ja kotileikit ja viidakkoseikkailut porukalla. :)

Ja tsiisös, onko ihan oikeasti tässä maailmassa vielä vanhempia, joille pojan balettitunnille laittaminen on jotenkin omituinen, jopa mahdoton ajatus? Että ihan myönnetään, että vähän tässä on itse kukin rajoittunut?? Joo ehkä vähän, ihan pikkasen. Tuollaiset asenteet ovat jostain 70-luvulta... 

Kysehän on, kuten joku tässä sanoikin, siitä, että annetaan lapsille vaihtoehtoja. Ei pusketa sylivauvasta lähtien siihen oletettuun lokeroon, vaan tarjotaan valikoimaa ja spektriä. Ei se tarkoita, että ns. perinteiset poikajutut olisivat kiellettyjä, vaan sitä, että sama poika voi leikkiä rajuja sotaleikkejä, mutta myös hänen herkemmän ja eri tavalla luovan puolensa annetaan myös kukoistaa. Ja tyttö saa maalata huuliaan glitterillä ja sylitellä nukkeja, mutta hänelle annetaan mahdollisuus myös aggression ilmaisemiseen ja fyysisyyteen. En ymmärrä, miksi tuollaisesta pitää olla niin takajaloillaan - niin monta 3-5-kymppistä miestä tunnen itsekin, jotka ovat ihan oikeasti kärsineet siitä, että pitää olla kova ja vahva joka tilanteessa. Ja toisaalta naisia, jotka kokevat alisuoriutuneensa elämässä, koska eivät ole luottaneet itseensä ja taitoihinsa "miehisiksi" mielletyillä elämän osa-alueilla. Jotainhan kannattaisi varmaan tehdä tällaisten kohtaloiden välttämiseksi?

Itsellä kummisetänä oli helppoa, kummilapselle ostin vain lahjoiksi laadukkaita animaatioleffoja, kuten esim. Miyazakin tai Studio Laikan juttuja. Niistä tuppaa tykkäämään sekä pojat että tytöt.

Tässä sukupuolineutraalisuudessa ärsyttää suunnattomasti se, kun joidenkin mielestä on hienoa jos poika on ” tyttömäinen” tai vielä parempaa jos tyttö on ” poikamainen”. Siitä ollaan niin ylpeitä ja väheksytään jos poika nyt vaan tykkää yli kaiken autoista tai tyttö nukeista. Heti vanhempien vika kun kasvatetaan väärin ja vanhanaikaisesti.

Itsellä kaksi poikaa. Tykkäävät yli kaiken autoista. Leluiksi olen antanut myös omat vanhat nukerattaat, nukensängyn, leikkikeittiökin on ollut. Koitin aikani ohjata ja ehdottaa mitä niillä voisi tehdä. No, sängystä ja rattaista viskottiin peitot pois ja ajettiin rallia. Keittiöstä tuli parkkihalli.

Oikeaa ruokaa pojat tykkäävät tehdä ja siivoamaankin joutuvat.

Meille ihan turhaa ostaa leluiksi muuta kuin perinteisiä poikien juttuja. Ymmärrän aloittajaa hyvin.

Tyhmä kummitäti.

Onko lelukeittiöitä muun värisinä? Aika syrjivää että vain pinkkinä. Ja en halua kuulla lässytystä ¨ennen vanhaan pinkki oli poikien väri¨.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sukupuolineutraaliutta se on jos yritetään tunkea poikalapsi stereotyyppiseen tytön rooliin?

Pääasia on ettei se poikalapsi ole stereotyyppinen poika vaan ihan mitä tahansa muuta. Mitä friikahtaneempi sitä parempi niin vanhemmat saa kaltaisiltaan enemmän Hyvä Ihminen pisteitä ja arvostusta.