Lue keskustelun säännöt.
Mun pää huutaa, etten halua olla mieheni kanssa enää.
17.05.2019 |
Toisaalta mä tunnen, että oon sairastunut mieleltäni. Inhoan elämääni. Syytän miestäni, että hän on sen saanut aikaan.
Kaikki alkoi kun mies alkoi mitätöimään mua. Että olen pelkkä nolla, epäonnistunut elämässä, musta ei oo mihinkään. Jälkeenpäin aina pyytää anteeksi, sanoi vihaisena, ei tarkoita.
Mutta silti ne sanat jää pyörimään mun päässä. Kun lähdin jonnekin, salille, shoppailemaan, tyttöjen iltaa viettämään tms. niin soittelee perään. Millon tuun, kauan kestää, kylläpä menee pitkään. Lopetin käymästä missään. Nyt mies valittaa kun ei käy missään.
Mies huutaa, paiskoo tavaroita, kiristää hampaitaan yhteen. Jos tulee riita autossa, alkaa hurjastelemaan kuin hullu. Ei kestä mitään kritiikkiä. Pyytää mua sanomaan, enkö olekin ihana, aikaansaava, paras, hyvä mies. Suuttuu jos sanon jotain muuta kuin ylistävää. Kun riitaa välttääkseni kehun häntä, myhäilee tyytyväisenä.
Oikeasti hän on peruslaiska, menee mistä aita matalin, lintsaa töistä, kotityöt ei maistu mutta kalja kyllä. Hyvinä puolina kehuu, huomioi, pitää hyvänä ja ostelee lahjoja tai joskus tuosta vaan antaa 200e rahaa, että voin ostaa jotain kivaa itselleni.
Mun ajatukset on sekaisin, parhaimmillaan mies on hauska, mukava, hellä. Mutta vain jos asiat menee hänen mielen mukaan. Jos ei, hän on oikeasti suuttuessaan pelottava, epämiellyttävä ja sairaan ilkeä.
Tuon takia en enää tunne miestä kohtaan niin lämpimästi kuin suhteen alussa. Välillä tunnen inhoa ja vihaa. Olen vain kotona tai töissä ja miehen kanssa. Onneksi menee työt ristiin, niin ei tarvitse usein nähdä. Olen nykyään hyvin iloton ja masentava ihminen. Tämäkin aiheuttaa riitoja. Mies moittii kun olen kuin elävä kuollut. Ja mun pää huutaa tämä on helvetti, mistä en kuitenkaan yritä edes päästä pois.
Kommentit (15)
Niin... seurusteluaikana kannattaa miettiä tarkasti, millaista käytöstä toiselta suvaitsee.
Kirjoitat "Kaikki alkoi kun mies alkoi mitätöimään mua. Että olen pelkkä nolla, epäonnistunut elämässä, musta ei oo mihinkään." Miksi tuollainen puhe sopi sinulle aikoinaan ja jatkoit yhdessä oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin... seurusteluaikana kannattaa miettiä tarkasti, millaista käytöstä toiselta suvaitsee.
Kirjoitat "Kaikki alkoi kun mies alkoi mitätöimään mua. Että olen pelkkä nolla, epäonnistunut elämässä, musta ei oo mihinkään." Miksi tuollainen puhe sopi sinulle aikoinaan ja jatkoit yhdessä oloa?
Huonon itsetunnon takia kai. Ja kun mies saa puhuttua jatkamaan yhdessä. Itkee, että älä jätä.
Ap
Ihan täsmälleen kuin mun eksä. Lopulta sä et poistu talosta ollenkaan, koska et halua aiheuttaa konflikteja ja riitoja.
Lopeta se suhde TÄNÄÄN. Joo, se itkee ja uhkailee itsarilla ja voi yrittääkin tehdä jotain, mutta sitä paremmalla syyllä: mene.
Vierailija kirjoitti:
Ihan täsmälleen kuin mun eksä. Lopulta sä et poistu talosta ollenkaan, koska et halua aiheuttaa konflikteja ja riitoja.
Lopeta se suhde TÄNÄÄN. Joo, se itkee ja uhkailee itsarilla ja voi yrittääkin tehdä jotain, mutta sitä paremmalla syyllä: mene.
Ei ole itsarilla uhkaillut, mutta on sanonut että mun kannattais tappaa itseni. Ja vielä jatkoksi, ettet kuitenkaan uskalla. Kerro vähän lisää eksästäsi. Millainen oli?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mitätöinti
2. Mustasukkaisuus
3. Aggresssio
Mikä tahansa näistä jo yksistään riittäisi syyksi lähtöön.
Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa trollilta mutta jos tosiaankin on totta niin rakas ihminen, lähde pois, ja vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täsmälleen kuin mun eksä. Lopulta sä et poistu talosta ollenkaan, koska et halua aiheuttaa konflikteja ja riitoja.
Lopeta se suhde TÄNÄÄN. Joo, se itkee ja uhkailee itsarilla ja voi yrittääkin tehdä jotain, mutta sitä paremmalla syyllä: mene.
Ei ole itsarilla uhkaillut, mutta on sanonut että mun kannattais tappaa itseni. Ja vielä jatkoksi, ettet kuitenkaan uskalla. Kerro vähän lisää eksästäsi. Millainen oli?
Ap
Sinun pitäisi mieluummin kysellä neuvoja lähteä pois suhteesta, eikä tietoja toisen miehestä. Aivan kuin taas yrittäisit ymmärtää huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa. Sitä se on. Vaikka ei VIELÄ fyysistä sellaista. Lue Riina-Maria Metson kirjoittama kirja nimeltä "Miksi se ei vain lähde?". Veikkaan, että se avaa silmiäsi aika paljon. Jos et halua tuollaista kirjaa pyörimään kotiin herättämään keskustelua, kuuntele Bookbeatista. Olette viittä vailla siirtymässä fyysisenkin väkivallan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täsmälleen kuin mun eksä. Lopulta sä et poistu talosta ollenkaan, koska et halua aiheuttaa konflikteja ja riitoja.
Lopeta se suhde TÄNÄÄN. Joo, se itkee ja uhkailee itsarilla ja voi yrittääkin tehdä jotain, mutta sitä paremmalla syyllä: mene.
Ei ole itsarilla uhkaillut, mutta on sanonut että mun kannattais tappaa itseni. Ja vielä jatkoksi, ettet kuitenkaan uskalla. Kerro vähän lisää eksästäsi. Millainen oli?
Ap
Siinä vaiheessa kun teet oikeasti lähtöä, se itsaripuhe alkaa. Ainakin mun eksällä alkoi. Roikkui jalassa, itki ja syyllisti mua tulevasta kuolemastaan.
Meillä oli alusta asti mun mitätöintiä, aluksi huumorin varjolla huomauttelua ja siitä vähitellen pahentuvaa ilkeilyä. Suuttuessaan oli todella paha suustaan ja hajotti seiniä, huonekaluja, tavaroita. Soitteli tosiaan perään jos jossakin kävin ja kysymykset oli ihan sanasta sanaan kuin sulle. Lopulta tutki puhelinta ja tietokonetta jatkuvasti, luki mun kaikki viestit ja veti niistä omat johtopäätöksensä. Saattoi fyysisesti estää mua lähtemästä minnekään. Kaikki oli aina mun syytä, hän oli täydellinen. Eristi mut ystävistä ja syyllisti sitten siitä, kun mun ystävätkään ei enää jaksaneet mua. Kertoi aina, kuinka kaikki kaverinsa ja sukulaisensa inhoavat mua. Kaikki vika oli aina mussa ja jos muistelin jotakin väärin tekemäänsä asiaa, väitti mulle pokkana että olen kuvitellut sen kaiken ja seonnut päästäni. Oikeasti luulin lopulta olevani se suhteen hullu.
Kun muutin erilleen, muutti perässä. Kiipesi parvekkeen kautta sisään (eka kerros). Uhkaili omalla ja mun ja läheisteni turvallisuudella, jos en ota takaisin. Uhkaili mun koirien kiduttamisella. Kertoi miten en tule koskaan saamaan ketään koska kukaan ei kestä mua ja miten hän on ainoa joka rakastaa mua. Lopulta en saanut käydä edes töissä, mun automaattikortti ja henkkarit oli sen hallussa, eikä mulla ollut ketään muuta ihmistä maailmassa. Tässä vaiheessa mun oma normaali oli jo niin vääristynyt, etten enää edes tajunnut mitä tapahtuu. Ajattelin oikeasti, että sen kuuluu olla sellaista ja jos jokin onkin vialla niin se on mun syytä.
Mä pääsin omastani eroon vain siksi, että se löysi itse paremman. Silti se ei malttanut lakata viestittelemästä mulle ”huolestaan” mun pärjäämisestä ja ylistämästä uuden naisensa täydellisyyttä. Ja se nainen on nyt kuollut.
Jätä se sun mies tänään. Se ei välttämättä ole ihan yhtä hullu kuin mun entinen, mutta ei se sua onnelliseksikaan tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täsmälleen kuin mun eksä. Lopulta sä et poistu talosta ollenkaan, koska et halua aiheuttaa konflikteja ja riitoja.
Lopeta se suhde TÄNÄÄN. Joo, se itkee ja uhkailee itsarilla ja voi yrittääkin tehdä jotain, mutta sitä paremmalla syyllä: mene.
Ei ole itsarilla uhkaillut, mutta on sanonut että mun kannattais tappaa itseni. Ja vielä jatkoksi, ettet kuitenkaan uskalla. Kerro vähän lisää eksästäsi. Millainen oli?
Ap
Siinä vaiheessa kun teet oikeasti lähtöä, se itsaripuhe alkaa. Ainakin mun eksällä alkoi. Roikkui jalassa, itki ja syyllisti mua tulevasta kuolemastaan.
Meillä oli alusta asti mun mitätöintiä, aluksi huumorin varjolla huomauttelua ja siitä vähitellen pahentuvaa ilkeilyä. Suuttuessaan oli todella paha suustaan ja hajotti seiniä, huonekaluja, tavaroita. Soitteli tosiaan perään jos jossakin kävin ja kysymykset oli ihan sanasta sanaan kuin sulle. Lopulta tutki puhelinta ja tietokonetta jatkuvasti, luki mun kaikki viestit ja veti niistä omat johtopäätöksensä. Saattoi fyysisesti estää mua lähtemästä minnekään. Kaikki oli aina mun syytä, hän oli täydellinen. Eristi mut ystävistä ja syyllisti sitten siitä, kun mun ystävätkään ei enää jaksaneet mua. Kertoi aina, kuinka kaikki kaverinsa ja sukulaisensa inhoavat mua. Kaikki vika oli aina mussa ja jos muistelin jotakin väärin tekemäänsä asiaa, väitti mulle pokkana että olen kuvitellut sen kaiken ja seonnut päästäni. Oikeasti luulin lopulta olevani se suhteen hullu.
Kun muutin erilleen, muutti perässä. Kiipesi parvekkeen kautta sisään (eka kerros). Uhkaili omalla ja mun ja läheisteni turvallisuudella, jos en ota takaisin. Uhkaili mun koirien kiduttamisella. Kertoi miten en tule koskaan saamaan ketään koska kukaan ei kestä mua ja miten hän on ainoa joka rakastaa mua. Lopulta en saanut käydä edes töissä, mun automaattikortti ja henkkarit oli sen hallussa, eikä mulla ollut ketään muuta ihmistä maailmassa. Tässä vaiheessa mun oma normaali oli jo niin vääristynyt, etten enää edes tajunnut mitä tapahtuu. Ajattelin oikeasti, että sen kuuluu olla sellaista ja jos jokin onkin vialla niin se on mun syytä.
Mä pääsin omastani eroon vain siksi, että se löysi itse paremman. Silti se ei malttanut lakata viestittelemästä mulle ”huolestaan” mun pärjäämisestä ja ylistämästä uuden naisensa täydellisyyttä. Ja se nainen on nyt kuollut.
Jätä se sun mies tänään. Se ei välttämättä ole ihan yhtä hullu kuin mun entinen, mutta ei se sua onnelliseksikaan tee.
Mihin se nainen kuoli? Mun mies myös kertoilee miten sen tutut pitää mua ihan outona ja töykeenä. Myöhemmin sanoo, että keksi koko jutun. Vaikka en mä tiedä, voihan ne oikeestikin niin sanoa. Kaikki mun kaverit ja sukulaiset on haukkunut.
Ja mulle myös mies väittää välillä, ettei oo sanonut tai tehnyt jotain et muistan väärin. En oikeasti tiedä mikä totta ja mitä oon kuvitellut. Toki myös sanoo, etten tule saamaan ketään miestä enää. Ainakaan parempaa kuin hän. En edes haluaisi kaiken tämän jälkeen olla kenenkään kanssa. Ei selkeästi sovi mulle parisuhde tai ainakaan yhdessä asuminen.
Mies sekoaa kun suuttuu, se on monet kerran nähty. Ollaan varmaan molemmat ikäänkuin tehty toisemme hulluiksi.
Ap
Lähde ennen kun tulee ensimmäinen lyönti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla on kuvailemasi kaltainen suhde. Pelkkää itkua, raivoa ja paskaa fiilistä vuosikaudet. Kaikki toistuu tietyn kaavan mukaan. Hän on joskus kuvaillut miestään ihanaksi ja rakastavaksi sekä hyväksi isäksi, mutta kukaan muu ei varmaan ikinä voita piirteitä ole nähnyt. Tuskin tulee muuttumaan vaan on jollain tavalla sairas. Voit itse valita elämäsi piirteet, ehkä sun olis parasta vaan häipyä. Ei tule helppoa olemaan.
No lähde. Tänään! Ei kuulosta terveeltä suhteelta.