Lue keskustelun säännöt.
Mä en halua lähteä naapurin kanssa lenkkeilemään, vaan haluan mennä aina yksin. En sanonut tätä tarpeeksi suoraan ja nyt olen pulassa.
14.05.2019 |
Naapuri on nähnyt minut kymmeniä kertoja pihalla, kun olen lähtenyt lenkille tai tulossa juuri kotiin lenkiltä. Juoksen ihan vain kuntoa ylläpitääkseni, en mitenkään nauti siitä erityisesti. Jaksan sitä juuri ja juuri siksi, että voin samalla kuunnella musiikkia ja olla ihan yksin - olisi äärettömän inhottavaa juosta jonkun kanssa ja "jutella". Ensinnäkään juttelu juostessa ei luonnistu (ei, vaikka olen juossut jo kolme vuotta, niin en voi jutella puuskuttamatta) ja haluan juosta täysin omaa tahtiani. En kiristää tai hidastaa yhtään jonkun toisen takia.
Naapuri jutteli eilen pitkään ja sanoi, että on kaivannut lenkkikaveria ja että mennään joskus yhdessä. Sanoin vaan mmmmhh ja ööö.. ja naapuri jatkoi kysellen, missä käyn lenkillä ja millaisia matkoja ja mihin aikaan. Yritin ympäripyöreästi sanoa, että menen ihan randomilla fiiliksen mukaan ja milloin sattuu, ei mitään suunnitelmaa (vaikka minulla onkin jääkaapin ovessa tarkka juoksuohjelma..). Naapuri toitotti sitä, miten ihanaa on lenkkeillä kaksin tai porukassa, yksin on niin tylsää.
Nyt pelkään lähteä ulos, koska joudun kuitenkin taas kohtaamaan tuo naapurin, joka haluaa kanssani lenkille. Mitä sanon? Että joo, en halua juosta sun kanssa. Enkä kenenkään muunkaan, juoksen yksin. Lähdenkö tästlähin juoksemaan vain öisin?
Kommentit (16)
Sanot vaan, että juokset mieluummin yksin. Selität, että se on sinun omaa aikaa etkä jaksa sen aikana jutella kenenkään kanssa mitään. Toinen vaihtoehto on sitten se että saat raijata mukanasi jotain riippakiveä joka ei kuitenkaan pysy perässä ja haluaa että välillä vähän käveltäis, on päässyt kunto vähän rapistumaan.
Ei siinä ole mitään vikaa että sanoo suoraan asiat. Etsiköön naapurisi lenkkiseuran muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano vaikka, että mieluiten juokset yksin, koska nollaat ajatuksiasi lenkillä ja että se on sinun hetkesi olla yksin.
Voiko tämän ymmärtää niin, etten vain halua olla hänen kanssaan? Kun lähden kuitenkin joskus mieheni kanssa samaan aikaan lenkille, hän kuitenkin pihalta toiseen suuntaan ja minä toiseen (en lenkkeile edes mieheni kanssa). En halua pahoittaa kenenkään mieltä.
ap
Tuttu juttu, noin juuri kävi minulle. Sanoin naapurille, että lähden lenkille aina ex-tempore, milloin perhe-elämä antaa siihen sopivan hetken, etukäteen öenkkiaikojen sopiminen on haastavaa ja muutenkin lenkkeilen juuri sillä hetkellä, kun ajankohta ja fiilis on hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano vaikka, että mieluiten juokset yksin, koska nollaat ajatuksiasi lenkillä ja että se on sinun hetkesi olla yksin.
Voiko tämän ymmärtää niin, etten vain halua olla hänen kanssaan? Kun lähden kuitenkin joskus mieheni kanssa samaan aikaan lenkille, hän kuitenkin pihalta toiseen suuntaan ja minä toiseen (en lenkkeile edes mieheni kanssa). En halua pahoittaa kenenkään mieltä.
ap
Selitä samaan syssyyn, että et juokse edes oman miehesi kanssa yhdessä, vaikka joskus lähdettekin yhtä aikaa lenkille.
"Mulle lenkkeily on hetki nollata aivojani ja teen sen mieluiten yksin. En juokse edes oman mieheni kanssa, vaikka joskus yhtä aikaa lähdetäänkin lenkille. Enkä nauti juoksemisesta niin paljon, että pystyisin keskittymään muuhun kuin siihen, että pääsen takaisin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano tyyliin jotain, esim. "Anteeksi, mutta menen mieluummin yksin.".
Sano, että teet juoksulenkin yksin, mutta voisitte tehdä reippaita kävelylenkkejä yhdessä, vois jutellakin, juostessa ei puhuminen onnistu ja joskus juostessa kylkeen pistää, sun pitää pitää taukoa ym. etkä siksi halua juosta yhdessä. Olisko hänellä huomenna aikaa kävelylenkille?
Ehkä se on uuden ystävyyden alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuosta, ihan liikaa mietit.
Kysyin aikoinaan lenkkikaveriksi naapuria ja hän sanoi, että käy juoksulla mieluummin yksin.
En kokenut itseäni mitenkään nolatuksi tai huonompiarvoiseksi tms. Ihan ok tämä.
Ymmärsin ihan täysin ja sain lenkkikaverin muualta. Ei pidä joka asiaa ajatella niin paljon..
Tuohan on kuin solsidan sarjasta, missä Ove haluaa lyöttäytyä lenkkiseuraksi =D ja (ei) ei ole hyväksyttävä reaktio.. vitsit kun kaipaan sitä sarjaa, suomessa esitetään kokoajan vaan 1. ja 2 . kautta uusintana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kanssa lenkkeileminen ei ole minusta kivaa. Varsinkaan, kun se toinen ottaa sen siltä kannalta, että jutellaan koko ajan. Yhden kaverini kanssa tätä yritettiin, mutta en kestänyt sitä, kun hän koko ajan puhui. Hän oli minua vähän lyhyempi ja puhui just sen verran madalletulla äänellä, että en tahtonut siinä reippaasti kävellessämme kuulla. Mun piti yrittää olla taipuneena sinne häneen päin alemmas ja terästää kuuloani, kun hän nyt ei mitenkään voinut puhua normaalilla äänellä edes, ettei muut ihmiset vaan kuule. Oma hengitys on vielä sen verran voimakkaampaa juostessa tai lujaa kävellessä, että sekin haittaa kuulemista.
Siihen se jäi. Onneksi ei ollut ihan naapuri, niin ei tarvinnut lähteä häneltä salaa lenkille. Minustakin lenkkeileminen yksin on rentouttavaa ja mukavaa ja saa mennä omaan tahtiinsa. Ikävä tilanne tuo tietysti, kun eihän sitä toiselle halua sellaista vaikutelmaa antaa, että seura ei kelpaa. Kannattaa ehkä vain tosiaan sanoa, että mää mieluummin lenkkeilen yksin, kun se on ainoa aika mulla, milloin voin ajatella omia asioita rauhassa ja tarvitsen yksinoloa. Mutta tule kahville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko silti jonkun kerran jousta naapurin kanssa? jos kerta juokset paljon? Ja sanoa että yleensä tykkäät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko silti jonkun kerran jousta naapurin kanssa? jos kerta juokset paljon? Ja sanoa että yleensä tykkäät yksin.
Ei missään tapauksessa näin. Tähän ei kannata alkaa ollenkaan.
ps. Ap:n kannattaa laittaa "heippalappu" naapurin postilaatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko silti jonkun kerran jousta naapurin kanssa? jos kerta juokset paljon? Ja sanoa että yleensä tykkäät yksin.
Ei ehkä kannata tehdä sitä edes yhtä kertaa, jos ei halua siitä tapaa. Jos sen tekee kerran niin se pitää kuitenkin ottaa joskus uusiksi, ja pian sitä ollaankin lenkillä joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että teet juoksulenkin yksin, mutta voisitte tehdä reippaita kävelylenkkejä yhdessä, vois jutellakin, juostessa ei puhuminen onnistu ja joskus juostessa kylkeen pistää, sun pitää pitää taukoa ym. etkä siksi halua juosta yhdessä. Olisko hänellä huomenna aikaa kävelylenkille?
Ehkä se on uuden ystävyyden alku.
Naapurista ei kannata yrittää ystävää.
Sano vaikka, että mieluiten juokset yksin, koska nollaat ajatuksiasi lenkillä ja että se on sinun hetkesi olla yksin.