Lue keskustelun säännöt.
Kuormittava, loputonta negatiivistä kehää kiertävä ystävä
14.05.2019 |
Onko muilla vastaavaa kokemusta? Miten hoidit asian tyylikkäästi?
Olemme ystäväni kanssa tunteneet yli 10 vuotta. Pidämme molemmat syvällisestä pohdinnasta ja keskustelusta, kumpaakin kiinnostaa pohtia asioiden syy-seuraussuhteita. Tämä on yhdistävä tekijä.
Ystävä on kuitenkin taipuvainen negatiiviseen ajatteluun, hän jää todella helposti vellomaan ikäviin tapahtumiin ja märehtii niitä mielellään yhä uudelleen. Tuntuu siltä, että aina on jokin uusi ikävä asia, johon hän jää kiinni, kun tuska edellisestä veetutuksesta alkaa helpottaa.
Minulla oli tämän ystävyytemme ensimmäisen 10 vuoden ajan omat henkilökohtaiset asiat mallillaan, elin onnellista aikaa monestakin syystä. Nyt on kuitenkin niin, että omassa elämässäni on tapahtunut asioita, jotka kuormittavat hyvin paljon. On kaikenlaista mollivoittoista ja yksi suurempi asia, jonka takia olen ollut todella alakuloinen.
Oman elämäntilanteen muututtua ryhdyin välttelemään tämän ystävän tapaamista. Ensin tiedostamatta, sitten ymmärsin, etten oikeasti edes halua nähdä häntä - en vaan jaksa enää hänen ongelmiensa loputonta noidankehää ja niiden pöyhimistä omien murheideni lisäksi!
Tähän asti olen pohtinut hänen ikuisia (tosin vaihtuvia) ongelmiaan, miettinyt miten voisin auttaa omalla näkökulmallani, kuunnellut, tukenut, antanut mielipiteeni jos sitä on pyydetty, tsempannut.. jne. lista on loputon. En jaksa enää..
Emme siis ole tavanneet ja nyt hän on loukkaantunut. Omien sanojensa mukaan ymmärtää, että minulla on vaikea vaihe omassa elämässä, mutta ei sitä ettemme ole tavanneet. Miten toiselle voi sanoa, että en kestä sun valittavaa ja energiaa syövää seuraa, koska mulla on omatkin murheet?? Ei sellaista sanota :( Todella inhottava ja kuormittava tilanne.
Kommentit (20)
Mulla on myös negatiivinen kaveri. Ei koulutusta ei töitä eikä mitään yritystä päästä kumpaankaan. Yksin elelee ja pelailee tietokoneella 25v jätkä. Kaikki on aina yhteiskunnan tai universumin syytä ja mikään ei koskaan ole hyvin.
Olen hiljalleen jättäytynyt pois hänen elämästään ja päivä päivältä vastaan vähemmän viesteihin takaisin.. onneksi kohta pääsen muuttamaan opintojen perässä ja saan lopullisen syyn jättää hänet elämästäni, nyt en sitä raaski tylysti tehdä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen sanonut hänelle, että kannattaisi alkaa vahvistaa positiivista kehää sen negatiivisen sijaan. Että positiiviset ajatukset tuovat lisää positiivista. Että ehkä jonkinlainen mindfullnes voisi auttaa. Olen sanonut napakammin: tiekkö tuota sinun ei kyllä enää kannata vatvoa, nyt suuntaa ajatukset johonkin muuhun. Tai tämä asia on kyllä niin loppuunkaluttu, nyt jotain positiivisempaa, nostetta!
Ei nämä tällaiset auta.
Hän on sen tyylinen ihminen, että jos sanoisin "olet uuvuttavaa seuraa, koska olet aina niin negatiivinen", hän raivostuisi ja sitä en jaksa tässä tilanteessa ottaa vastaan. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen sanonut hänelle, että kannattaisi alkaa vahvistaa positiivista kehää sen negatiivisen sijaan. Että positiiviset ajatukset tuovat lisää positiivista. Että ehkä jonkinlainen mindfullnes voisi auttaa. Olen sanonut napakammin: tiekkö tuota sinun ei kyllä enää kannata vatvoa, nyt suuntaa ajatukset johonkin muuhun. Tai tämä asia on kyllä niin loppuunkaluttu, nyt jotain positiivisempaa, nostetta!
Ei nämä tällaiset auta.
Hän on sen tyylinen ihminen, että jos sanoisin "olet uuvuttavaa seuraa, koska olet aina niin negatiivinen", hän raivostuisi ja sitä en jaksa tässä tilanteessa ottaa vastaan. Valitettavasti.
Itselläni samanlainen kokemus. Ei tuossa kehässä tarpova voi nähdä ajatustensa vahingollisuutta kenenkään toisen toimesta, se oivallus pitää lähteä itsestä. Jos se on jatkunut vain vähän aikaa, niin sitten ehkä onnistuu, mutta jos on aina tottunut katsomaan elämäänsä katkeruuden silmälasien läpi, niin ei ystävän huomautukset auta. Menee vain puolustuskannalle. Sehän on myös suojamekanismi, että jos kaiken vian näkee itsensä ulkopuolella, niin itsessä ei tarvi nähdä mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.
Kyllähän se tarttuukin, sellainen negatiivinen ja aina ikävä maailmankatsomus. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että näin se vaan on, ei hän koskaan ole oikeasti onnellinen / tyytyväinen / innostunut mistään.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin asian tällä tavalla ylös ja luin sen itse, mitä enemmän asiaa mietin, sitä helpottuneempi oloni on. Ehkä se on oikeastaan vain hyvä, että hän on nyt suuttunut minulle ja minä olen se negatiivisen kritiikin kohde. Ei ainakaan tarvitse hänen kanssaan asiaa vatvoa ja märehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.
Kyllähän se tarttuukin, sellainen negatiivinen ja aina ikävä maailmankatsomus. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että näin se vaan on, ei hän koskaan ole oikeasti onnellinen / tyytyväinen / innostunut mistään.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin asian tällä tavalla ylös ja luin sen itse, mitä enemmän asiaa mietin, sitä helpottuneempi oloni on. Ehkä se on oikeastaan vain hyvä, että hän on nyt suuttunut minulle ja minä olen se negatiivisen kritiikin kohde. Ei ainakaan tarvitse hänen kanssaan asiaa vatvoa ja märehtiä.
Olet oikeassa, ihan samalla tavalla loppui tuo meidänkin ystävyys :D Nyt minua haukutaan ympäriinsä, mutta se ei haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen sanonut hänelle, että kannattaisi alkaa vahvistaa positiivista kehää sen negatiivisen sijaan. Että positiiviset ajatukset tuovat lisää positiivista. Että ehkä jonkinlainen mindfullnes voisi auttaa. Olen sanonut napakammin: tiekkö tuota sinun ei kyllä enää kannata vatvoa, nyt suuntaa ajatukset johonkin muuhun. Tai tämä asia on kyllä niin loppuunkaluttu, nyt jotain positiivisempaa, nostetta!
Ei nämä tällaiset auta.
Hän on sen tyylinen ihminen, että jos sanoisin "olet uuvuttavaa seuraa, koska olet aina niin negatiivinen", hän raivostuisi ja sitä en jaksa tässä tilanteessa ottaa vastaan. Valitettavasti.
Itselläni samanlainen kokemus. Ei tuossa kehässä tarpova voi nähdä ajatustensa vahingollisuutta kenenkään toisen toimesta, se oivallus pitää lähteä itsestä. Jos se on jatkunut vain vähän aikaa, niin sitten ehkä onnistuu, mutta jos on aina tottunut katsomaan elämäänsä katkeruuden silmälasien läpi, niin ei ystävän huomautukset auta. Menee vain puolustuskannalle. Sehän on myös suojamekanismi, että jos kaiken vian näkee itsensä ulkopuolella, niin itsessä ei tarvi nähdä mitään vikaa.
Juuri näin. Kerran yritin ehdottaa rentoutusmeditointia / mindfullnessia, niin hän raivostui minulle. Ehdotus oli hänestä todella asiaton. Ei vaan jaksa enää.
Hänen elämästään on lähtenyt lukuisia ihmisiä, joiden lähdöt olemme tietysti käyneet läpi useita, useita kertoja. Kun sekin teki sillä tavalla ja kuinka törkeää käytöstä, miten HÄNTÄ ei siinäkään huomioitu jne.
Silti muiden kritisoinnista huolimatta kauheinta mitä hän on itse minulle tehnyt oli se, että olimme suunnitelleet lomamatkan ja lähtöä edeltävänä iltana hän ilmoitti ettei häntä muuten huvitakaan lähteä. Minulla töistä vapaata, loma maksettu jne. Aivan täyttä kiusaamista tai sellaiseksi sen koin, kun hän sitten kuitenkin lähti ensin aikansa minua piinattuaan tällä "en lähdekään" uhkailulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vaan suoraan. Sano että hauat nähdä, mutta voitaisiinko puhua kivoista asioista vain, kun et juuri nyt kykene muuhun, on niin kuormittava elämäntilanne. Ja sitten jos kaveri kuitenkin lähtee synkistelemään, niin ohjaat pois sanomalla että nyt lopetetaan tämä murehtiminen, ja puhutaan jostain mukavasta! Jos kaveri ei tästä pidä, niin hän itse jää tapaamisista pois. Plus että näin on mahdollisuus kääntää ystävänkin mieltä parempaan!
Jotkin ihmiset eivät ikinä patane siitä. Itsellä oli sellainen turha tuttavuus ja tosi hankala. Suljin hänet pois elämästäni ja nyt on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös negatiivinen kaveri. Ei koulutusta ei töitä eikä mitään yritystä päästä kumpaankaan. Yksin elelee ja pelailee tietokoneella 25v jätkä. Kaikki on aina yhteiskunnan tai universumin syytä ja mikään ei koskaan ole hyvin.
Olen hiljalleen jättäytynyt pois hänen elämästään ja päivä päivältä vastaan vähemmän viesteihin takaisin.. onneksi kohta pääsen muuttamaan opintojen perässä ja saan lopullisen syyn jättää hänet elämästäni, nyt en sitä raaski tylysti tehdä :/
Entä jos mieluummin ravistelisit sitä? Okei ehkä se suuttuu sulle, mutta sekin on parempi kuin hiljainen feidaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen sanonut hänelle, että kannattaisi alkaa vahvistaa positiivista kehää sen negatiivisen sijaan. Että positiiviset ajatukset tuovat lisää positiivista. Että ehkä jonkinlainen mindfullnes voisi auttaa. Olen sanonut napakammin: tiekkö tuota sinun ei kyllä enää kannata vatvoa, nyt suuntaa ajatukset johonkin muuhun. Tai tämä asia on kyllä niin loppuunkaluttu, nyt jotain positiivisempaa, nostetta!
Ei nämä tällaiset auta.
Hän on sen tyylinen ihminen, että jos sanoisin "olet uuvuttavaa seuraa, koska olet aina niin negatiivinen", hän raivostuisi ja sitä en jaksa tässä tilanteessa ottaa vastaan. Valitettavasti.
Itselläni samanlainen kokemus. Ei tuossa kehässä tarpova voi nähdä ajatustensa vahingollisuutta kenenkään toisen toimesta, se oivallus pitää lähteä itsestä. Jos se on jatkunut vain vähän aikaa, niin sitten ehkä onnistuu, mutta jos on aina tottunut katsomaan elämäänsä katkeruuden silmälasien läpi, niin ei ystävän huomautukset auta. Menee vain puolustuskannalle. Sehän on myös suojamekanismi, että jos kaiken vian näkee itsensä ulkopuolella, niin itsessä ei tarvi nähdä mitään vikaa.
Juuri näin. Kerran yritin ehdottaa rentoutusmeditointia / mindfullnessia, niin hän raivostui minulle. Ehdotus oli hänestä todella asiaton. Ei vaan jaksa enää.
Hänen elämästään on lähtenyt lukuisia ihmisiä, joiden lähdöt olemme tietysti käyneet läpi useita, useita kertoja. Kun sekin teki sillä tavalla ja kuinka törkeää käytöstä, miten HÄNTÄ ei siinäkään huomioitu jne.
Silti muiden kritisoinnista huolimatta kauheinta mitä hän on itse minulle tehnyt oli se, että olimme suunnitelleet lomamatkan ja lähtöä edeltävänä iltana hän ilmoitti ettei häntä muuten huvitakaan lähteä. Minulla töistä vapaata, loma maksettu jne. Aivan täyttä kiusaamista tai sellaiseksi sen koin, kun hän sitten kuitenkin lähti ensin aikansa minua piinattuaan tällä "en lähdekään" uhkailulla...
Tuollaista epävakautta ei tarvi sietää. Sinun on oltava itsesi puolella. Feidaa tyyppi vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta annoin miinuksen, koska jos hän on ystävä, voit hyvinkin sanoa asiasta. Kirjoittamalla asian saa laitettua nättiin muotoon. Se on palvelus ystävääsi kohtaan, että kerrot kuinka tunnet hänen olevan negatiivinen. Minä ainakin olisin halunnut kuulla. Kukaan ei minulle sanonut. Tajusin vasta jälkeenpäin.
Olen sanonut hänelle, että kannattaisi alkaa vahvistaa positiivista kehää sen negatiivisen sijaan. Että positiiviset ajatukset tuovat lisää positiivista. Että ehkä jonkinlainen mindfullnes voisi auttaa. Olen sanonut napakammin: tiekkö tuota sinun ei kyllä enää kannata vatvoa, nyt suuntaa ajatukset johonkin muuhun. Tai tämä asia on kyllä niin loppuunkaluttu, nyt jotain positiivisempaa, nostetta!
Ei nämä tällaiset auta.
Hän on sen tyylinen ihminen, että jos sanoisin "olet uuvuttavaa seuraa, koska olet aina niin negatiivinen", hän raivostuisi ja sitä en jaksa tässä tilanteessa ottaa vastaan. Valitettavasti.
Itselläni samanlainen kokemus. Ei tuossa kehässä tarpova voi nähdä ajatustensa vahingollisuutta kenenkään toisen toimesta, se oivallus pitää lähteä itsestä. Jos se on jatkunut vain vähän aikaa, niin sitten ehkä onnistuu, mutta jos on aina tottunut katsomaan elämäänsä katkeruuden silmälasien läpi, niin ei ystävän huomautukset auta. Menee vain puolustuskannalle. Sehän on myös suojamekanismi, että jos kaiken vian näkee itsensä ulkopuolella, niin itsessä ei tarvi nähdä mitään vikaa.
Juuri näin. Kerran yritin ehdottaa rentoutusmeditointia / mindfullnessia, niin hän raivostui minulle. Ehdotus oli hänestä todella asiaton. Ei vaan jaksa enää.
Hänen elämästään on lähtenyt lukuisia ihmisiä, joiden lähdöt olemme tietysti käyneet läpi useita, useita kertoja. Kun sekin teki sillä tavalla ja kuinka törkeää käytöstä, miten HÄNTÄ ei siinäkään huomioitu jne.
Silti muiden kritisoinnista huolimatta kauheinta mitä hän on itse minulle tehnyt oli se, että olimme suunnitelleet lomamatkan ja lähtöä edeltävänä iltana hän ilmoitti ettei häntä muuten huvitakaan lähteä. Minulla töistä vapaata, loma maksettu jne. Aivan täyttä kiusaamista tai sellaiseksi sen koin, kun hän sitten kuitenkin lähti ensin aikansa minua piinattuaan tällä "en lähdekään" uhkailulla...
Et sä kyllä nyt enää ole hänen ystävänsä oikeasti, olet näköjään saanut tarpeeksesi. Ja kuulostaakin tosi hankalalta tyypiltä. Omalla kohdalla ei ollut mitään noin törkeää, että matkalle lähdöstä olisi tullut jokin draama, olisin kyllä lopettanut ystävyyden siihen jo.
Hyvä, että tyyppi on sulle suutuksissaan, pääsit helposti eroon. Tosin epäilen, että tulee vielä ottamaan yhteyttä, koska on yksinäinen. Vastaavanlainen ystäväni ainakin otti useaankin kertaan yhteyttä, yrittäen syyllistää minua ystävyyden päättymisestä. Hän siis itse oli suuttunut minulle. Eihän tuolla tavalla voi toisten kanssa toimia, enkä mahda sille mitään, että toisella on noin vääristynyt käsitys siitä, miten muiden kanssa ollaan yhteyksissä.
Voi voi voi teitä. :D
Oikeaan ja ihan todelliseen ystävyyteen kuuluu, että tollasesta asiasta voi mainita ilman mitään draamareaktiota.
Esimerkkejä omasta ajasta ystävän kanssa, kun kävin "pikkasen herkillä" ja oli raskasta:
1. Kaveri tulee sisään ja alkaa ovella valittamaan vihaisesti pekonin kärystä ja vastaan, että "noniiiin ja voitkin sit varmaan samantien lähteä!" Ja hän tajus kyllä oman typery ytensä ja kaikki oli fine sen jälkeen.
2. Ahdistuneena siivosin jääkaappia ja tää kaverini puhuu joistain tap peluliikkeistä ja suusta oli koko päivän tullut negailua ja valitusta ja sit alkoi palaa pinna itsellä ja suoraa vaan huusin, että "voi v ittu sä oot s aatanan negatiiviinen , pitäisit t uurpas kiinni jos ei oo muuta sanottavaa, toi on v itun raskasta kuunneltavaa!!!"
Hänen reaktio: ai oonks mä negatiivinen?
Minä: NO OLET!
mut ei siinä sit mitään enää sen kummempaa. :D
Kyllä tosiystävyydessä voi ilmottaa asiat ihan suoraan vaikka huutamalla, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan samantapainen ystävä mulla. Hänellä tosin on ollut ihan oikeitakin murheita tässä lähivuosien kuluessa; läheisen kuolemaa, työstressiä ja terveyshuolia. Mutta tosiaan en kyllä muista milloin hänelle olisi kysyttäessä kuulunut hyvää. Matkakuulumisiakin kysyessä yleensä tuo esiin jonkun epäkohdan matkalta, kuten huono hotelli tai että ei päässyt irti työhuolista. Kyllä mua harmittaa ihan hänenkin puolesta ja toivon vielä näkeväni hänet aidosti onnellisena, mutta mulla ei taida olla enää mitään uutta lisättävää näiden muutaman perusmurheen vatvomiseen. Tämä on hankalaa, koska tuntuu että nykyään voisimme puhua vain ”säästä”, kun minunkaan tällä hetkellä melko onnellisista kuulumisistakaan ei oikein voi puhua, kun hänestä tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi voi teitä. :D
Oikeaan ja ihan todelliseen ystävyyteen kuuluu, että tollasesta asiasta voi mainita ilman mitään draamareaktiota.
Esimerkkejä omasta ajasta ystävän kanssa, kun kävin "pikkasen herkillä" ja oli raskasta:
1. Kaveri tulee sisään ja alkaa ovella valittamaan vihaisesti pekonin kärystä ja vastaan, että "noniiiin ja voitkin sit varmaan samantien lähteä!" Ja hän tajus kyllä oman typery ytensä ja kaikki oli fine sen jälkeen.
2. Ahdistuneena siivosin jääkaappia ja tää kaverini puhuu joistain tap peluliikkeistä ja suusta oli koko päivän tullut negailua ja valitusta ja sit alkoi palaa pinna itsellä ja suoraa vaan huusin, että "voi v ittu sä oot s aatanan negatiiviinen , pitäisit t uurpas kiinni jos ei oo muuta sanottavaa, toi on v itun raskasta kuunneltavaa!!!"
Hänen reaktio: ai oonks mä negatiivinen?
Minä: NO OLET!mut ei siinä sit mitään enää sen kummempaa. :D
Kyllä tosiystävyydessä voi ilmottaa asiat ihan suoraan vaikka huutamalla, jos siltä tuntuu.
Oletko ihan varma, että ystäväsi on samaa mieltä? Omien tunteiden paiskaaminen toisten päälle tuolla tavalla ei minusta kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, saati ystävyyteen. Itse asiassa tuossa ajattelutavassasi on juuri se vinoutunut ystävyyden malli, että ystävän kuuluu sietää toisen paskaa käytöstä. No ei kuulu. Ystäviä pitäisi kohdella paremmin kuin ventovieraita, ei huonommin. Vai onko sulla tapana ventovieraillekin räyhätä ja huutaa, jos joku asia ei mene niin kuin toivoisit.
Olen itse katkaissut ystvävyyssuhteen, jossa ystävä jatkuvasti kiukutteli ja rähisi turhasta. Mieti vielä, onko tuossa mallissa korjaamisen varaa, koska voi olla että ystäväsi on vain liian kiltti, kun sietää tuollaista huutamista. Jonakin päivänä siihen kyllästytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.
Kyllähän se tarttuukin, sellainen negatiivinen ja aina ikävä maailmankatsomus. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että näin se vaan on, ei hän koskaan ole oikeasti onnellinen / tyytyväinen / innostunut mistään.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin asian tällä tavalla ylös ja luin sen itse, mitä enemmän asiaa mietin, sitä helpottuneempi oloni on. Ehkä se on oikeastaan vain hyvä, että hän on nyt suuttunut minulle ja minä olen se negatiivisen kritiikin kohde. Ei ainakaan tarvitse hänen kanssaan asiaa vatvoa ja märehtiä.
Enpä tiedä voiko tässä edes ystävyydestä puhua, koska tuossa ystävällä on vain se roskasangon kuunteleva ja vastaanottava rooli. Jos ystävyys ei ole vastavuoroista, se ei ole ystävyyttä. Ja jos ystävän tapaaminen on raskasta, ei se ole ystävyyttä.
Jos vertaa niihin, joiden seurassa on hyvä olla ja joiden seura rentouttaa, niin ero on kyllä hyvin selvä. Ikävä kyllä ne, jotka eivät osaa ystävyyttä jäävät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.
Kyllähän se tarttuukin, sellainen negatiivinen ja aina ikävä maailmankatsomus. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että näin se vaan on, ei hän koskaan ole oikeasti onnellinen / tyytyväinen / innostunut mistään.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin asian tällä tavalla ylös ja luin sen itse, mitä enemmän asiaa mietin, sitä helpottuneempi oloni on. Ehkä se on oikeastaan vain hyvä, että hän on nyt suuttunut minulle ja minä olen se negatiivisen kritiikin kohde. Ei ainakaan tarvitse hänen kanssaan asiaa vatvoa ja märehtiä.
Enpä tiedä voiko tässä edes ystävyydestä puhua, koska tuossa ystävällä on vain se roskasangon kuunteleva ja vastaanottava rooli. Jos ystävyys ei ole vastavuoroista, se ei ole ystävyyttä. Ja jos ystävän tapaaminen on raskasta, ei se ole ystävyyttä.
Jos vertaa niihin, joiden seurassa on hyvä olla ja joiden seura rentouttaa, niin ero on kyllä hyvin selvä. Ikävä kyllä ne, jotka eivät osaa ystävyyttä jäävät yksin.
Särähti silmään tuo sanomasi "Ikävä kyllä ne, jotka eivät osaa ystävyyttä jäävät yksin." Joskus se on niinkin, että ne jotka sen osaavat jäävät yksin ihan omasta tahdostaan. En minä jää porukoihin, jossa joku koittaa tehdä oloni kolmanneksi pyöräksi tai suuttuu, kun tulen mukaan, koska haluaisi omia paremman kaverinsa. Jos ei osata olla tasavertaisina ryhmässä, jään mielelläni pois. Usein rääväsuiset ilkeät ihmiset ovat suosittuja. Onneksi myös sellaiset jotka eivät välitä näistä ihmisten pikkumaisuuksista.
Tää on tämmöstä. Syödän lääkkeita ja ollaan kyynisiä. Odotetaan etta miljardöörit puhaltaa meidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.
Kyllähän se tarttuukin, sellainen negatiivinen ja aina ikävä maailmankatsomus. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että näin se vaan on, ei hän koskaan ole oikeasti onnellinen / tyytyväinen / innostunut mistään.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin asian tällä tavalla ylös ja luin sen itse, mitä enemmän asiaa mietin, sitä helpottuneempi oloni on. Ehkä se on oikeastaan vain hyvä, että hän on nyt suuttunut minulle ja minä olen se negatiivisen kritiikin kohde. Ei ainakaan tarvitse hänen kanssaan asiaa vatvoa ja märehtiä.
Enpä tiedä voiko tässä edes ystävyydestä puhua, koska tuossa ystävällä on vain se roskasangon kuunteleva ja vastaanottava rooli. Jos ystävyys ei ole vastavuoroista, se ei ole ystävyyttä. Ja jos ystävän tapaaminen on raskasta, ei se ole ystävyyttä.
Jos vertaa niihin, joiden seurassa on hyvä olla ja joiden seura rentouttaa, niin ero on kyllä hyvin selvä. Ikävä kyllä ne, jotka eivät osaa ystävyyttä jäävät yksin.
Särähti silmään tuo sanomasi "Ikävä kyllä ne, jotka eivät osaa ystävyyttä jäävät yksin." Joskus se on niinkin, että ne jotka sen osaavat jäävät yksin ihan omasta tahdostaan. En minä jää porukoihin, jossa joku koittaa tehdä oloni kolmanneksi pyöräksi tai suuttuu, kun tulen mukaan, koska haluaisi omia paremman kaverinsa. Jos ei osata olla tasavertaisina ryhmässä, jään mielelläni pois. Usein rääväsuiset ilkeät ihmiset ovat suosittuja. Onneksi myös sellaiset jotka eivät välitä näistä ihmisten pikkumaisuuksista.
Tuolla viittasin siihen, että ystävyys on myös taito. Lasten äitinä tiedän, että niitä taitoja opetellaan pienestä pitäen. Jos hakee huomiota draamailulla ja uhriutumalla, niin lasta voi ohjata pois sellaisesta. Mutta aikuisen pitäisi osata itse säädellä toimintaansa. Ap n ystävällä ei ole näitä taitoja, vaan ratkaisu ongelmiin on syyttää muita aivan kuten alakouluikäisellä lapsella.
Sano että et tässä vaiheessa jaksa kuunnella ja pohtia hänen ongelmiaan, kun omissakin on kestämistä. Eihän tuo nyt ole vaikeaa sanoa, jos kerran edelleen haluat pitää ystävänä. Jos et halua, niin sitten on kinkkisempi tilanne.
Onhan se niin, että tuollainen ystävä on raskas ja vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Elämänasenne voi tarttua ja sitten kun sitä alkaa kyseenalaistaa, niin ystävyys on ohi. Kokemuksesta puhun.