Millaisista asioista voisi kuvitella ihmisellä olevan mielenterveyshäiriöitä?
Kommentit (10)
ja paniikkihäiriötä kukaan ulkopuolinen huomaa. Mies vain tietää mutta ei hänkään konkreettisesti juuri huomaa, paitsi että valvoskelen usein. Olen tosi mestari peittämään oman huonon olon.
Jos sitten todella sekoaa, niin sitä on vaikea peittää. Lähisukulainen on todella sairas ja soittelee mm. kaikille öisin ja sekoilee urakalla. Sellaista ei voi olla huomaamatta...
Lähimmäiset saa sitten kestää sitäkin enemmän.
Itse olen ihmisten seurassa oikein iloinen, sosiaalinen ja hauska, mutta kun palaan kotiin päivän jälkeen, olen niin väsynyt, etten jaksa enää tehdä mitään. En jaksa hymyillä, en jaksa iloita, vaikka kotona ovatkin juuri ne ihmiset, joista minun pitäisi iloita. Kärsiä siis saavat juuri ne, joiden ei pitäisi kärsiä.
itse kysyisin näinpäin =)
kuka täällä oikeasti ilman selviää?
- elämä on kovin vuoristoratamaista; vilkkaita maanisia jaksoja jolloin touhutaan lujaa ja tehdään älyttömiä juttuja seuraa masennusjaksot.
- itsestä ja kodista huolehtiminen jää; huono hygienia ja sotkuinen koti
-eristäytyminen ulkomaailmasta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ystävät jää ja kotoa lähteminen on vaikeaa
- sekavat ja jopa harhaiset jutut; pahoja kuvitelmia esim. lähimmäisistä
- mt-ongelmat kulkevat usein käsikädessä runsaan alkoholinkäytön kanssa
Aika moni esittää kaiken olevan hyvin, ja pitää masentuneisuuden tms. omana tietonaan. Tietty kaikilla tämä ei onnistu, mutta suurella osalla kyllä.
mä en tajua miks en saa aikaseksi hommattua jostain apua. miks sen on niin hirveen vaikeeta? päivästä toiseen vaan tuskailee..
josta ei huomannut päälle päin kukaan mitään. Kuulee välillä ääniä ja sekin selvisi mulle vasta 5v seurustelun jälkeen. Järkyttävää!? Siis se, etten jotenkin huomannut.
Paitsi mies tietysti, joka on joutunut osallistumaan paljon enemmän kodinhoitoon. Mutta kukaan muu ei oo ainakaan mitenkään huolehtinut minun voinnistani, että olisi esim. soitellut ja kysellyt kuulumisia.
Mun masennus ilmeni kovana väsymisenä ja kyvyttömyytenä tarttua mihinkään töihin. Mies sitten teki kotitöitä enemmän, joten meillä käyvät ihmiset ei siitä mitään huomanneet. Ja jos pikkulapsiperheessä kahvipullana tarjoillaan kaupan valmiita pullia, niin sitähän ei kukaan ihmettelekään.
Sitten kun masennus alkoi pitkittymään, niin palkattiin kodinhoitaja siivoamaan ja hoitamaan lapsia kerran viikossa. Joten edelleenkään ei päälle päin näy, että minä oon voinut huonosti jo kolme vuotta. Onneksi tilanne alkaa parantumaan, ja nykyään teen ruokaa jo liki joka päivä ja siivoilen enemmän. Tänään leivoin pullaakin.