Lue keskustelun säännöt.
Muistiko teidän teinit äitienpäivän? Miten?
12.05.2019 |
Meillä kaksi teiniä, joista toinen vaivautui toivottamaan hyvät äitienpäivät, kun heräsi. Toinen pyyhälsi aamupalalle normaaliin tapaan kuin myrskyn merkki, ei mitään kontaktia kehenkään.
Joka äitienpäivä on toistaan suurempi pettymys, kun ei nämä ole koskaan ymmärtäneet muistaa mitenkään :( Usein koulussa tehty korttikin on unohtunut jonnekin.
En todellakaan ole koskaan toivonut isoja. Lämmin toivotus aamulla riittäisi, ehkä se (koulussa tehty) kortti, joku huomioiminen että kyseessä on muu kuin tavallinen sunnuntai. Mietin nytkin, olenko kasvattanut lapset jotenkin väärin, etteivät osaa olla empaattisia?
Meillä siis synttäreitä on juhlittu aina melko vaatimattomasti, mutta siitä olen pitänyt kiinni että heti aamusta on joku pieni lahja ja lämpimät onnittelut. Kuvittelin, että siitä saisi mallin miten toista voisi muistaa. Ilmeisesti olen epäonnistunut todella pahasti. Edes hyvin pieninä heillä ei ollut mitään tarvetta tehdä äitienpäivästä erityinen - kuten joillakin lapsilla tietääkseni on - ja meno tuntuu kurjistuvan iän myötä, vaikka nykyisin heille olisi aivan mahdollista toimia kuten aikuinen kun ovat jo niin isoja.
Ensi vuonna toivottavasti vietän äitienpäivän jossakin ihan yksin, eipähän tarvitse odottaa liikoja keneltäkään.
Kommentit (48)
Onnitteli ja oli ostanut omista rahoistaan kynttilän ja servettejä. Kortin oli askarrellut myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin virhe on odottaa jotain spesiaalia, niin äitienpäivänä, syntymäpäivänä, jouluna.... Asennoituu vaan niin, että mitään ei tule, eikä muisteta, niin eipä tule pettymyksiäkään. Meillä 19-v kävi halaamassa, 17-v nukkuu vielä. Kahvit keitin itse niin kuin jokainen äitienpäivä, mies ei ole kertaakaan heräännyt aikaisemmin.
Mutta siis minulle ihan se ja sama. Normaali sunnuntai vaan.
Näin yritän joka ikinen äitienpäivä ja synttäripäivä, siis asennoitua että mitään ei tule eikä kukaan yritä tehdä tästä mitään erityistä. Mutta kyllähän se takaraivossa kuitenkin jyllää, että ei ole ihan normi päivä kuitenkaan. Eniten masentaa ajatus, että onko tämä tosiaan oma vika, olenko kasvattanut lapseni väärin... Voi olla että aika kultaa muistot, mutta mielestäni itse olen muistanut omien vanhempien merkkipäivät tyyliin aina.
ap
Sain halauksen, snickersin ja consealerin jotka oli ostanut omista rahoistaan. Oli myös aiemmin pöllinyt mun consealerin jonka nyt korvasi :D
Teini nukkuu vielä ja eilen illalla huomasi ettei ollut ostanut mitään. En kyllä odottanutkaan mitään, jos lähtisi kanssani päivällä lenkille, se olisi tarpeeksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Hieman oli tahmeata meilläkin, 17v sentään halasi, mutta 16v ei ja hälle kyllä kuittasin kun päivän herkuista isältään kyseli, että ne siis maistuisi, mutta halata ei voinut.
En tiedä, pari vuotta sitten sain vielä aina itse tehdyn kortin, mutta ne ajat on näköjään menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
16v tyttö halasi ja oli keittänyt kahvit ja ostanut hajuveden. 18v poika halasi aamulla ja antoi kukkakimpun, kuulema tekee tänään ruoan (valmistuu nyt keväällä kokiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä se 14-v on naama kännyssä, sanoo somettaneensa koko yön.
Sain aamiaisen sänkyyn... ihania teinejä 4kpl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lahjan jo aiemmin viikolla, nyt teini vielä nukkuu mutta voi olla ettei muista ennen kuin iltapäivällä onnitella. Eikä se haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
On ollut aina. Sain ensimmäisen äitienpäiväaamiaisen jo 12 vuotta sitten eli pojan ollessa 4 v. Silloin sain lasillisen maitoa sekä näkkileivän, jossa oli ripoteltu noin 1 tl juustoraastetta ja leivän kulmasta kulmaan pursotettu Turun sinappia :D Mutta ihan itse oli tehnyt <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärisi hiukan.vähemmän kuin normaalisti. Ikää 19v.
Ymmärrän tuntemuksesi. Meillä kaksi lasta joista toinen asuu jo omillaan. Tuskin kumpikaan muistaa mitenkään. Mies ohimennen toivotti hyvät äitienpäivät. Aamupalan ja kahvin keitin itse. En odota mitään mutta silti harmittaa. Olisi edes yhtenä päivänä vuodessa kiva tulla huomioiduksi edes jotenkin... kortti, halaus tai aamukahvinkeitto riittäisi. Olen omalla esimerkillä yrittänyt kasvattaa huomioimaan mutta miehen mielestä kaikki on kaupallista paskaa niin minkäs teet. Kakku ja lahja on hommattu omalle äidille joten sinne sitten juhlistamaan päivää :)
15 ja 18v antoivat askarrellun lahjakortin jossa luki että tämä lahjakortti oikeuttaa yhteen viikkosiivoukseen ja ikkunanpesuun. Olivat myös askarrelleet kortin ja kehittäneet kahvit.
Otin heti lahjakortin käyttöön kun porhalsin töihin muutamaksi tunniksi :D
Meillä on jo teini-iän ohittaneet lapset. Ei ole tullut muistamisia, mutta olen tyytyväinen. En halua, että heillä on mitään äitienpäiväpakkoja. En itsekään tykkää ostella lahjoa, joten miksi vaatisin tai toivoisin sitä lapsilta. Hyvän äitienpäivän toivotus on riittävä, mutta sekään ei ole välttämättömyys. Ei yhden päivän muistamiset muuta suhdetta mihinkään suuntaan. Tai jos muuttaa, niin se ei ole kovin kummoinen suhde.
Ihan sellaista ap jäin pohtimaan: Oleko sä koskaan suoraan kertonut lapsillesi, mitä sä toivot heidän tekevän äitienpäivänä?
Mulla mies oli vähän tauno näissä asioissa. Ei se vihjauksia ymmärtänyt tai sitä mallia, minkä itse näytin esim. miehen syntymäpäivänä. Sitten vasta, kun sanoin suoraan, mitä haluan, rupesin saamaan sitä, mitä äitienpäivänä, syntymäpäivänä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
On ollut aina. Sain ensimmäisen äitienpäiväaamiaisen jo 12 vuotta sitten eli pojan ollessa 4 v. Silloin sain lasillisen maitoa sekä näkkileivän, jossa oli ripoteltu noin 1 tl juustoraastetta ja leivän kulmasta kulmaan pursotettu Turun sinappia :D Mutta ihan itse oli tehnyt <3
Söitkö sen leivän?
Pahin virhe on odottaa jotain spesiaalia, niin äitienpäivänä, syntymäpäivänä, jouluna.... Asennoituu vaan niin, että mitään ei tule, eikä muisteta, niin eipä tule pettymyksiäkään. Meillä 19-v kävi halaamassa, 17-v nukkuu vielä. Kahvit keitin itse niin kuin jokainen äitienpäivä, mies ei ole kertaakaan heräännyt aikaisemmin.
Mutta siis minulle ihan se ja sama. Normaali sunnuntai vaan.