Opettajat, lasten idättämät äitienpäiväkukat.. puuh..
Kolmas äitienpäivä, jolloin lapsi tuo koulusta jonkun hitsin kukan taimen. Rakkaudella idätetty ja saatu taimi pieneen alkuun, silmät säihkyen annetaan minulle. Ok, ihanaa ja kiitos.
Ongelma on siinä, etten ikinä ole ollut viherpeukalo. Olen kokeillut kukkia kasvatella ja aina ne vaan kuolee. Arvata saa, tuleeko noista tamista hyvää mieltä meillä kenellekään. Ei tuu! 2 viikkoa ja kuukahtanut on. Taimi makaa pitkää pituutta viilipurkissa ja lasta itkettää, kun on niiiin huonon kukan äidille antanut.
Kommentit (7)
Kyllä sitä näköjään saa mielensä pahoitettua ihan mistä vaan, kun oikein kovasti yrittää.
No mitäpä jos et vahvista lapsen pahaa mieltä vaan kehut kaunista kukkaa ja lohdutat, että voitte yhdessä kasvattaa kesäksi uuden. Menette kauppaan hakemaan siemeniä ja seuraatte kasvun iloa. Auringonkukka onnistuu todella helposti jopa parvekkeella.
Höh, lapseni ei ole tuonut kuin kerran siemenestä idätetyn kukan, auringonkukan. Istutettiin yhdessä se pihan reunaan ja siellä se killitteli koko kesän. Olisipa vielä pieni lapsi.
Hmm, jos olisin äiti, niin itse kyllä pitäisin kovasti tuollaisesta lahjasta. Kaunis ajatus, eikä kerää kotiin turhaa roinaa (anteeksi, lasten tekemät askartelut ei varmaankaan ole äidin mielesät turhaa).
Mikä olisi sellainen lahja, joka miellyttäisi juuri sinua? Ja miksi juuri sellainen pitäisi koko luokan äideille antaa?
Opettajanko vika se on, jos et saa kukkaa pysymään hengissä?
No mitä iloa siitä on, kun en kerta kaikkiaan saa kukkia pysymään hengissä? Ei auta ruukut, ei valot. Siementen kasvattelut sun muut. Ja minun mielestä viis, mutta eipä se lapselle ole kivaa ja on sitten "mielensäpahoittaja".
Miksei se kortin teko riitä?
Ota pois se sieltä viilipurkista, istuta kunnon ruukkuun jossa multaa ja reikä pohjassa jotta liika vesi valuu pois. Tarpeeksi valoa, muista kastella ja lannoita välillä.