Haluaisin olla enemmän sisarukseni lapsen elämässä mukana.
Olen itsekin useamman lapsen äiti ja kunnialla siitä tehtävästä selvinnyt. Olen käynyt ensiapukurssit ja olen lasten parissa töissäkin. Kuitenkaan oma sisarukseni ei luota minulle lastaan edes syliin vierailun aikana.
Olin kuvitellut, että voisin olla hyvä täti, kun tämä lapsi syntyi. Minulle ei anneta edes mahdollisuutta. En polta, en juo. Haluaisin viedä lapsen omien isompien lasteni kanssa vaikkapa eläintarhaan. En saa. Tai olla vaikka lapsenvahtina heidän kotonaan sen aikaa, että vanhemmat kävisivät vaikka leffassa. Ei kelpaa ei.
Tunnen jotenkin mieletöntä riittämättömyyttä, en ymmärrä miksen kelpaa. Tällä palstalla usein toivotaan lapsenvahtiapua. Olen mielestäni kokenut ja luotettava vahti, mutta minulle ei uskota lasta. :(
Kommentit (5)
ihan tavallisesti. Ei meillä ole yltiölepsua meininkiä, muttei myöskään mitään ruumiillista kuritusta tms. Ihan tavalliset koululaiset nuo lapseni ovat. Hyvätapaisia ja auttavaisia ja tykkäävät pienemmistä lapsista, ja sen verran isoja todellakin, että eivät pienempiään mitenkään kiusaisi tms.
Eikä ole kyse mistään yökyläilyistä, kun edes sen verran luottaisivat, että vartin verran uskaltaisit mennä lenkille kahdestaan! Kauhea epäluottamuslause tuollainen. Olen yrittänyt ajatella, että kun se on ainoa lapsi, niin sitten on vähän suojeleva. Mutta ei sitäkään vuosikausia jaksa ymmärtää enää. Täytyy kai vaan lopettaa edes ehdottaminen ja antaa heidän olla omissa oloissaan, kun en kelpaa heille.
ap
Hetken mietin, että mahtaisitko sinä olla hän. En vain jaksa sitä ylitsevyöryvää pätevyyttä, jolla hän hyökyy elämäni yli. Valitan.
En yritä alleviivata mitään, haluaisin vain varmistuksen sisarukseltani, etten ole huono ihminen, koska lasta ei voi minulle jättää. Eivät kai anna muidenkaan hoitaa, mutta aika erikoista valitella väsymystään ja muuta, muttei anneta toisten auttaa?
ap
En ihan tajua, miten sinä olet noin keskipisteessä, kun kuitenkin kyse on siskosi perheestä.
Ehkä esim. siskosi mies ei tykkää/luota sinuun?