Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette kun vituttaa? Mihin puratte kiukun? Oisko joku terveellinen tapa?
09.05.2019 |
Olen aina halunnut olla ihminen joka lähtee juoksemaan niin että veri maistuu suussa ja lopuksi oksentaa jos joku asia vituttaa.
Muuten hyvä, mutta jo 500m juoksussa meinaa loppua happi.
Tähän astisessa elämässä olen vain pitänyt kaiken sisällä, nyt sen on aika päästä ulos, nutta miten?
Kommentit (9)
Mä yleensä kyllä sanon muille ihmisille että nyt vituttaa niin että henki ei tahdo kulkea. Yleensä toisten kanssa keskusteleminen auttaa.
Sit koitan rauhottua, katon telkkarista jotain hyvää sarjaa ja syön jotain pientä hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaljasalkku on varma keino. Eikä mikään terveellinen tapa niin hyvällä tuurilla täältä pääsee nopeammin pois.
Kaikista parhaiten vitutus lähtee nousuhumalalla. Hetken päästä huomaa, että velat ovat muuttuneet saataviksi. Olen tosin sikäli onnekas, että vitutus ei krapulassa palaudu tuplana kuten joillekin.
Jos ei voi dokata, lähden kävelylle raittiiseen ulkoilmaan. Pari tuntia rivakkaa kävelyä hyvän musiikin siivittämänä auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti annan tunteen olla. Hyväksyn sen, annan sen riehua, mutta en tee itse mitään. Monesti tuo tunne on aivan sietämätön, tekisi mieli tehdä ja sanoa vaikka mitä. Lopulta se menee pois (kun sen antaa mennä eikä pidä siitä kiinni). Aiemmin olen joko työntänyt sen sivuun ja tehnyt jotain että tulisi parempi mieli (eli en ole hyväksynyt tunteita) tai sitten tarttunut siihen ja lähtenyt sen mukaan, eli alkanut riitelemään jonkun kanssa tai vaikkapa alkanut murjottamaan. Kun vihasta pitää kiinni, se jatkuu loputtomiin.
Jos tähän ei ole tottunut, tunteiden ryöpytys voi kestää kauankin. Ajan kuluessa nämä ryöpytykset sitten harvenevat ja rauhoittuvat. Jos on koko ikänsä padonnut tunteita, niin aika rajua se on kun pato murtuu.
Terveisin toinen koko elämänsä tunteet sisällään pitänyt
Lähden ulos luonnon helmaan ja asia usein on unohtunut tai laantunut kun palaan kotiin. Itselläni vain on se että puran veetyksen sisäänpäin eli soimaan ja haukun itseäni. Toiset purkaa veetyksen ulospäin. Tosin jos joskus on oikein potuttanut ja joku on tullut soittamaan suutaan väärällä hetkellä niin olen sanonut joskus hyvinkin tylysti takaisin. Mutta tuollaista on aniharvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetan olla hetken hiljaa itsekseni, ja tunnistaa, mikä tunne on kyseessä, ja mihin reagoin. Hyvin usein vitutus ei ole se tunne, vaan saatan kokea, että minua on kohdeltu epäreilusti tilanteessa, minut on sivuutettu, tai olen peloissani tai huolissani jostakin. Sitten tarkkailen tuota tunnetta että mitä se yrittää minulle kertoa. Hyvin usein jo huomaaminen hälventää sen rajun ensireaktion. Sitten oikeastaan pyrin valitsemaan, haluanko viettää aikaa tuon tuntemuksen kanssa, vai keskittyä johonkin mukavampaan tuntemukseen. Hyvin usein on mukavampaa keskittyä muuhun. Auttaa, kun tietää, että se ensimmäinen tunneryöppy kestää vain noin 90 sekuntia, eli 1,5 minuuttia. Sen jälkeen jos jatkaa kiukussa kierimistä, se on jo oma valinta. Tsemppiä ap!
Minua on auttanut lukea enemmän aivojen toiminnasta ja tunteista. Loistava kirja tähän on Jill Boylen kirjoittama "Elämäni Oivallus". Boyle on aivotutkija, joka saa aivoinfarktin, ja joutuu opettelemaan kaiken uudelleen. Hän on tehnyt huikeita havaintoja siitä, kuinka ohjailtavissa olemmekaan, ja miten siihen voisi vaikuttaa. Jos haluat lukea jotain niin tuo on helppolukuinen ja oivaltava.