Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sopiva vastuu seurustelukumppanin lapsesta?
08.05.2019 |
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa kolme vuotta, seurustelemme tiiviisti mutta asumme eri kodeissa. Vietämme aikaa miehen pojan kanssa joka toinen viikonloppu. Tykkään pojasta kovasti ja viihdyn hänen kanssaan. Vietämme lomiakin yhdessä. Poika on vasta 7-vuotias. Minua vaivaa se etten tiedä mikä on minun vastuuni hänestä. Minulla on omiakin lapsia ja suhtaudun kaikkiin lapsiin lämpimästi, olen luonteeltani lapsirakas ja äidillinen. Nyt tämä poika toi minulle äitienpäivälahjan ja perusteli että antaa sen kun emme tapaa äitienpäivänä, hän on silloin oman äitinsä kanssa. Olen myös alkanut epäillä että ehkä hänellä on äidin kotona hieman vaikeaa ja varmaan hän etsii minusta nyt jonkin verran äidillisyyttä. Minua on alkanut ahdistaa, kun olen pitänyt seurustelua miehen kanssa lähinnä aikuisten kevyenä seurusteluna. Vastuuntunne tästä suloisesta pikku pojasta painaa tunnetasolla. Haluaisin tavata pojan äidin ja jutella pojan asioista, mutta en ole koskaan tavannut hänen äitiään. Hänellä oli tosi riitainen ero pojan isästä. Olen yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa, mutta ero on niin kipeä että hän on todella vähäpuheinen. Mies on minusta hyvä isä mutta ei oikein näitä naisten tunneasioita tunnu käsittävän. En halua pistää nokkaani asioihin joihin se ei kuulu, mutta tuntuu kummalliselta olla läheinen jonkun lapsen kanssa, kun virallinen titteli sitten suhteessa häneen on kai lähinnä isän tyttöystävä ja oikeudet nollassa. Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta? Onko mitään vertaistukea. Tunteeni myllertävät.
Kommentit (23)
Vaikea juttu. En halua puuttua. Vaikka omiakin kokemuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudet sinulla poikaan ovat nollassa, eikä sinulla periaatteessa ola minkäänlaista vastuuta pojasta laillisesti. Mutta voit halutessasi olla mukana pojan elämässä, niinkuin olet nyt ollut. Tuo äitienpäivälahja on varmasti ollut lahjana, koska pitää sinua ei ehkä äitinä, mutta toisena "äitihahmona" elämässään. Mielestäni sinun pitäisi ottaa tämä positiivisena merkkinä, että et ole pojalle uhkana, koska monissa erotilanteissa vanhempien uudet puolisot nähdään uhkana sille, että äiti ja isi ei koskaan palaa takaisin yhteen.
Älä ajattele asiaa liikaa. Ajattele vain sitä, että olet pojalle positiivisena naismallina.
Mä en nyt ihan ymmärrä että miksi sä vietät aikaa sen lapsen kanssa jos sun suhde siihen mieheen ei ole vakava ja pysyvä suhde. Onkohan tuo mies nyt ihan samalla kartalla kuin sinä? Sehän on ihan normaalia että poika on kiintynyt suhun ja pitää sua jonkin sortin äitipuolena.
Onko kenelläkään mitään positiivisia esimerkkejä tai ohjeita? Minua on ruvennut jo tämä vaivaamaan niin että tavallaan toivoisin etten olisi näiden ihmisten kanssa ollenkaan. En halua että joku lapsi pyörii usein kotonani ilman että voin ottaa hänen oikean kasvatusvastuun ja ilman että voin luoda häneen oikean hyvän suhteen. Tuntuu etten voi tehdä sitä kovin helposti tapaamatta hänen äitiään. Koen että äidillä on äidin oikeudet ja ainakin itseäni ärsyttäisi jos omia lapsia joku vieras nainen hoivaisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään mitään positiivisia esimerkkejä tai ohjeita? Minua on ruvennut jo tämä vaivaamaan niin että tavallaan toivoisin etten olisi näiden ihmisten kanssa ollenkaan. En halua että joku lapsi pyörii usein kotonani ilman että voin ottaa hänen oikean kasvatusvastuun ja ilman että voin luoda häneen oikean hyvän suhteen. Tuntuu etten voi tehdä sitä kovin helposti tapaamatta hänen äitiään. Koen että äidillä on äidin oikeudet ja ainakin itseäni ärsyttäisi jos omia lapsia joku vieras nainen hoivaisi. ap
Mitä tarkoitat luomalla "oikean hyvän suhteen"?
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ihan ymmärrä että miksi sä vietät aikaa sen lapsen kanssa jos sun suhde siihen mieheen ei ole vakava ja pysyvä suhde. Onkohan tuo mies nyt ihan samalla kartalla kuin sinä? Sehän on ihan normaalia että poika on kiintynyt suhun ja pitää sua jonkin sortin äitipuolena.
Meillä on lapset kummallakin niin paljon että emme ehtisi miehenkään kanssa juuri nähdä jos aina pitäisi olla kaikki lapset poissa. Seurustelu on vakavaa ja pysyvää siinä mielessä että en ole eroa suunnittelemassa, mutta en tiedä tulevaisuudesta. En tiedä onko mies samalla kartalla, en tiedä itsekään millä karalla itse olen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään mitään positiivisia esimerkkejä tai ohjeita? Minua on ruvennut jo tämä vaivaamaan niin että tavallaan toivoisin etten olisi näiden ihmisten kanssa ollenkaan. En halua että joku lapsi pyörii usein kotonani ilman että voin ottaa hänen oikean kasvatusvastuun ja ilman että voin luoda häneen oikean hyvän suhteen. Tuntuu etten voi tehdä sitä kovin helposti tapaamatta hänen äitiään. Koen että äidillä on äidin oikeudet ja ainakin itseäni ärsyttäisi jos omia lapsia joku vieras nainen hoivaisi. ap
Mitä tarkoitat luomalla "oikean hyvän suhteen"?
En oikein tiedä, sepä tässä onkin vaikeaa. Millainen suhde tässä pitäisi nyt olla ja tulla? ap
Minun esimerkkini ei ole ihan verrattavissa ap:n tilanteeseen. Olen ajautunut jonkinlaiseen äitirooliin nuorelle aikuiselle. Tuon nuoren äiti ei lainkaan hyväksy tilannetta. Mutta kun on aikuisesta nuoresta kyse, niin olemme todenneet, että aikuiset päättävät ihan itse mitä ihmissuhteita elämässään pitävät.
Tuo kuulostaa tutulta, että minä tässä epä-äitiroolissani en oikein tiedä mikä minun asemani ja roolini on. Nuoren äidin mielestä minulla ei pidä olla mitään asemaa. Nuori itse on toista mieltä, mutta ei oikein osaa kuvailla millaisen roolin haluaisi minulla olevan.
Olenkin todennut, että parempi, jos en vaivaisi asialla päätäni ja elän vain päivä kerrallaan. Mutta kyllä se vaan silti vaivaa mieltä. Kaipaisin jotain määritelmää siitä kuka olen tuolle nuorelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tilanne. Eikö ensin pitäisi olla vakaa suhde ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat jne, ennen kuin aletaan lapsia tapaamaan? Kivat lapsille, jos eroatte juuri kun ovat kiintyneet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään mitään positiivisia esimerkkejä tai ohjeita? Minua on ruvennut jo tämä vaivaamaan niin että tavallaan toivoisin etten olisi näiden ihmisten kanssa ollenkaan. En halua että joku lapsi pyörii usein kotonani ilman että voin ottaa hänen oikean kasvatusvastuun ja ilman että voin luoda häneen oikean hyvän suhteen. Tuntuu etten voi tehdä sitä kovin helposti tapaamatta hänen äitiään. Koen että äidillä on äidin oikeudet ja ainakin itseäni ärsyttäisi jos omia lapsia joku vieras nainen hoivaisi. ap
Mitä tarkoitat luomalla "oikean hyvän suhteen"?
En oikein tiedä, sepä tässä onkin vaikeaa. Millainen suhde tässä pitäisi nyt olla ja tulla? ap
Et tunnu nyt oikein tietävän itsekkään mitä haluat. Parasta olisi vain, ettet ajattelisi asiaa liikaa tai tekisi siitä liian suurta numeroa. Ainoa asia mitä sinun kannattaisi tehdä on pyrkiä olemaan mukava pojalle. Ja kai omat lapsesi pyörivät myös kotonasi, joten kai sitä miehenkin lapsi saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo tilanne. Eikö ensin pitäisi olla vakaa suhde ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat jne, ennen kuin aletaan lapsia tapaamaan? Kivat lapsille, jos eroatte juuri kun ovat kiintyneet..
Tätä jos noudattaa niin eronneet eivät voi enää koskaan pariutua, eivätkä muuten muutkaan ihmiset, koska puolet liitoista päättyy eroon. Kuinka ja miten tietäisin että onko meillä pysyviä mahdollisuuksia tulevaisuudessa, varsinkaan jos emme edes tapaisi toistemme lapsia? Kyllä hekin vaikuttavat tulevaisuuteemme. Siksihän tätä tilannetta juuri nyt pohdinkin, koska haluan lapsille pelkkää hyvää. ap
Haluaisin tavata pojan äidin ja jutella pojan asioista, mutta en ole koskaan tavannut hänen äitiään...
Tässä kohtaan jotenkin raja ylittyy. Ja jokin raja on jo ylittynyt. Kuulostaa sillä, että sinä häärää vähän liikaa nyt vanhempien tontilla.
Sinulla on toki aikuisena vanhemman velvollisuudet, mutta mitään oikeuksi sinulla ei ole lapsi on isän ja äidin vastuulla. Minkä verran olet antanut isälle ja lapselle tilaa? Eli paljonko he tapaamisilla viettää aikaa ihan kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä minusta selviä kuin puhumalla. Ja uusperheessä se puhumisen taito on vieläkin tärkeämpää kuin ydinperheessä, koska lähtökohtaisesti mitään valmista mallia asioihin ei ole ja muuttuvia tekijöitä on potenssiin sata.
Itse tuossa tilanteessa ensinnäkin puhuisin miehen kanssa halki sen mitä molemmat ylipäätään odottaa/ toivoo yhteiseltä tulevaisuudelta. Onko se vain kahden aikuisen välinen suhde jossa silloin tällöin tapaa myös toisen lapsia, vai onko tarkoitus syventää suhdetta enemmänkin. Sit jos on, niin onko molemmat valmiita kantamaan vastuuta ja mistä ja minkä verran. Sopia yhteisistä pelisäännöistä, jotka on teidän kodin pelisäännöt. Miehen ex:n kanssa toki voi sopia vetää samaa köyttä tietyissä asioissa, mutta näkisin että se on keskustelu mikä käydään miehen ja exän välillä, ei sinun ja exän.
Ja sit loppupeleissä pitää vaan uskaltaa ottaa riski ja pistää kaikki täysillä peliin tunteita myöten. Ei kukaan voi ennustaa miten loppupeleissä tulee käymään, oli kyse sitten avioliitosta, ydinperheestä taikka uusperheen muodostamisesta. Se on vaan uskallettava yrittää jos jotain haluaa.
Miksi sinulla pitäisi olla jotain vastuuta tai syventää suhdetta lapseen? Sinä olet nyt yksi tärkeä aikuinen hänen elämässään. Voi lapsella olla muitakin tärkeitä aikuisia, jotka ovat usein sukulaisia, naapureita, opettajia tai vaikka valmentajia harrastuksissa.
Ehdoton ei millekään äiti roolille ja lapsen äidin kanssa keskustelulle. Roolisi on ollä miehen naisystävä ja miehesi kautta olet tekemisissä lasten kanssa. Kiva, että muisti äitienpäivää, kun sehän on kaikkien äitien päivä, ei vain oman äidin.
Vierailija kirjoitti:
minun vastuu jonkun toisen lapsesta on niinku tasan tarkkaan 0 .
Kyllä perheen aikuisilla on aina vastuu lapsista.
Mikä se lahja oli? Mietin vain, että mitä 7v ostaa yksin kaupasta ja millä rahalla (toki voi olla omat rahat, mutta ainakaan meillä 7v ei saa ottaa rahoja mukaan kouluun tms.). Ettei vain äiti olisi ohjeistanut olemaan kohtelias, ja sinä koet sen nyt niin, että lapsella on huono suhde äitiin ja sinun satunnaiset viikonlopputapaamisesi ovat lapselle ensiarvoisen tärkeitä.
Todennäköisesti lapsi ja äiti haluavat vain kohteliaasti muistaa, ei siinä ole mukana yhtään mitään sen enempää. Paitsi että ehkä vihjaus siihen, että antaisit isälle ja pojalle yhteistä aikaa, eivät he sinua tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tavata pojan äidin ja jutella pojan asioista, mutta en ole koskaan tavannut hänen äitiään...
Tässä kohtaan jotenkin raja ylittyy. Ja jokin raja on jo ylittynyt. Kuulostaa sillä, että sinä häärää vähän liikaa nyt vanhempien tontilla.
Sinulla on toki aikuisena vanhemman velvollisuudet, mutta mitään oikeuksi sinulla ei ole lapsi on isän ja äidin vastuulla. Minkä verran olet antanut isälle ja lapselle tilaa? Eli paljonko he tapaamisilla viettää aikaa ihan kahdestaan?
Annan heille kaiken tilan jonka he haluavat, asumme eri kodeissa ja he ovat toki tervetulleita meille, mutta en heitä painosta käymään. Pitäisikö mielestäsi minun estää heitä tulemasta meille? Ap
minun vastuu jonkun toisen lapsesta on niinku tasan tarkkaan 0 .