Päällepuhuja. Millä sinulta saisi suunvuoron?

Äh ole vaiti, tiedän jo mitä aiot sanoa. Joten kaikki smalltalkki on turhaa.

I talk big.

Itse sanon näille tarvittaessa, että kuunteletko hetken tai jatkan itsekin puhumista ääntäni korottaen.

Tyhjälle päälle ei voi mitään. Ei voi omalle tyhmyydenkin mitään.

Me ollaan mun tyttären kanssa kovia puhumaan. Välillä on jomman kumman pakko sanoa, että: "Saanko minä puhua nyt?".

Päällepuhujat toimii usein joustavasti tilanteen mukaan, eikä sitä pidä ottaa loukkauksena, jotkut vain pystyvät arvioimaan in situ.

Vierailija kirjoitti:

Päällepuhujat toimii usein joustavasti tilanteen mukaan, eikä sitä pidä ottaa loukkauksena, jotkut vain pystyvät arvioimaan in situ.

Usein se arvio vain menee vikaan, kun ei malteta keskittyä yhtään kuuntelemaan, mitä se toinen yrittää kertoa.

Joskus on pakko puhua päälle, kun toinen ei anna suunvuoroa ja on kiire. Anteeksi, tiedän olevani huonotapainen, mutta niin on tämä jaarittelijakin.

Suu kiinni kun mun kanssa puhut. Taidan olla se päällepuhuja?

Voit korottaa ääntäsi, jos tahdot tai sanoa, että jatkat  tai pätkiä puheesi niin, että sanomaasi voi kommentoida välissä. Teen niin itsekin ja oikein nautin siitä, että ihmiset reagoivat voimakkaan temperamenttisesti ja tunteella ja sen jälkeen käsitellään järkipuoli ja tehdään johtopäätökset. Näin tulee kuulluiksi sekä intitio että järki. 

Minulta puuttuu pitkäkestoiset voimakkaan negatiiviset tunteet. En ime niitä ollenkaan itseeni. Ihmetyttää, kun joku jaksaa loukkaantua erirytmisyydestä, jota toisen keskeyttäminen mielestäni monesti on. Kun mieli kiihtyy ja leppyy nopeasti, eikä mieli ehdi aika kokea toisen lauseita loppuun asti. Toinen voi luulla, että teen sen ilkeyttäni, mutta kun en ole ihmisenä ollenkaan ilkeyteen taipuvainen.

Olen joustava, suostun moneen ja ilahdun, jos nautit, mutta en pidä siitä, että täytyy varoa loukkaamsta koko ajan toista puhetyylinsä vuoksi niin, että vain se toisen tyyli on oikea hänen itsensä mielestä.  Mielestäni ihmiset ovat kovin herkkänahkaisia. Miten voi loukata toista puhumalle päälle ja toinen tehdä sen seurauksena jotain paljon pahempaa? Kuten, oih, minut keskeytettiin, olenpa nyt  pitkävihainen, mökötän, manipuloin siis mökötykselläni ja olen vallanhaluinen, piiloagressiivinen , alistan, määrään toista pätkimään puhettaan, olemaan hiljempaa, loukkaannun päälle puhumisesta, kun ei nähnyt, että  jatkan vielä, teki varmasti sen tahallaan...?

Minun työkaverini on juuri tällainen päällepuhuja. Jos vaikka isommalla porukalla kerron jostain itselleni sattuneesta tapauksesta tms, tämä kollega alkaa kovaan ääneen selittää, kuinka HÄNELLE kävi niin ja näin. Ärsyttää ihan suunnattomasti! Yleensä siinä vaiheessa hiljenen kokonaan ja odotan, että tämä pälpättäjä saa selitettyä asiansa, jolloin jatkan omaa asiaani kuin ei minua olisi keskeytettykään. Muutenkin olen kurkkuani myöten tätä samaista ihmistä; on sitä tyyppiä, joka elää vain ja ainoastaan lapsenlapselleen. Tekee tai sanoo tämä ihmelapsi mitä tahansa, mummo raportoi sen moneen kertaan äänekkäästi nauraen ja selittäen. Ketään ei kiinnosta. Itsellänikin on maailman suloisin pojanpoika, jota rakastan niin paljon!! Mutta säännöstelen hänestä kertomista ja kuvien esittelyä juurikin siksi, että vaikka tiedän pikku mussukan olevan minulle tärkeä, ei kukaan loputtomiin jaksa hänen tempauksistaan kuulla. Kysyttäessä tietenkin kerron ja joskus esittelen kuviakin, mutta pääsääntöisesti rakastan pikkumiestä yksityisesti.

Korjaus viestini loppuun. Päälle puhumisestani moittivalle ei käy tapani puhua pätkissä. Hän määrää ja alistaa ja  yrittää näin pakottaa minua puhumaan aina kokonaisin lausein.

Hän moittii siitäkin, että hänen suuhunsa yritetään laittaa sanoja. Päästiin vasta keskustelun alkuun, kun sanoin hänen lauseeseensa väliheiton. Hän voisi jatkaa lauseensa aikomallaan tavalla loppuun asti tai kommentoida heittoani. Hänhän siinä päättää, että mitä omasta suustaan laskee.

En tee väliheittoja koko aikaa, se olisi rasittavaa, mutta väliheitot ovat mielestäni osa lentävää keskustelua aivan niinkuin pidemmät lauseetkin ovat.

9.

Yhden ystävän kanssa toimii, kun sanon, että "odota, sanon tämän loppuun". Toinen vaatii vähän suorempia toimenpiteitä, sanottava suoraan että "nyt puhut taas päälle". Kyllä ne sitten kuuntelee. Eräs kuitenkin on kaikista pahin, välillä vaan kysyn "niin kuulitko edes mitä mä just sanoin?", jolloin hänen on myönnettävä että ei, koska ei kuunnellut. Just näin.

Meillä puhekulttuuri aika jäykkää, johtuu siitä ettei sitten osata suhtautua ja pidetään pelkästään huonona, vaikka suinkaan ei välttämättä tarvitse olla sitä, koska monasti se ääneen päässyt ei huomaa pitkittävänsä tarpeettomasti.