Lasten vertailu ja kehityksellä kerskuminen on aivan naurettavaa!
Ei ole tullut mieleenkään kenellekään kehua sillä, miten aikaisin meillä on kävelty, puhuttu, piirretty pääjalkaisia tai luettu. Nämä on ollut mulle niin samantekeviä juttuja, etten enää hetken ajan päästä, että koska ne nyt edes nousivat tukea vasten tai konttasivat.
Jokaiselle äidille on se oma mussukka kaikken taitavin rakkain. Vaikka naapurin lapsi luettelisi vieressä aakkosia latinaksi, äidin silmissä oman lapsen röyhtäyskin on hienompi saavutus ja ilonaihe. Niin se vain on.
Koska, oi koska, tajuatte tämän! :)
Kommentit (5)
Täsmälleen samaa mieltä.
Lapsestaan saa ja pitää olla ylpeä, se on totta. Ihan eri asia on, jos on sitä mieltä, että lapsi on muita parempi tai huonompi sen mukaan, mitä hän on jo oppinut.
Minäkään en ole " oikeassa elämässä" törmännyt turhan vertailijoihin. Täällä kyllä joskus vähän siltä haiskahtaa.
kertoo perään, kuin meillä siinä iässä esikoinen jo luetteli niitä aakkosia. Ei siis ymmärrä, ettei kyse ollut vertailusta.
Harvoin näihin oikeassa elämässä törmää, mutta näillä palstoilla joka ikinen päivä ja usein.
keittiön pöydällä... ARGH!!!! Kaikista pahinta on se, jos laitetaan joku video pyörimään tunniksi!!! Ja siinä sitä sitten pitäisi ihmetellä kun jollain valuu kuola suun pielestä... Ihana on, juu-u.
Kierrellen ja kaarrellen pitää varoa sanojaan, ettei vaan kehu itseään tai loukkaa toista.
Miksei kukaan voi puhua ihan normaalisti " ahaa, teidän ville lähti kävelemään 9-kuisena ja meidän maija 15-kuisena, aika jännä miten niissä onkin eroja" .
Mulle on ihan päivänselvää, että meidän lapsistakin yksi on oppinut aikasin yhtä, toinen toista. Ja sitten ihan kouluiässä, että yksi on lahjakas tuossa ja toinen ei ole. Ei sen lahjakkaan tarvi peitellä taitojaan.
Mun puolesta saa kyllä vertailla ja tavallaan se on ihan hyväkin (esim, että huomataan ajoissa jos lapsella tosiaan on viivästymä jossakin), mutta LAPSEN ARVOA ei mitata missään taidoissa. Kyllä mulle kaikki lapseni ovat yhtä arvokkaita, vaikka ovatkin erilaisia ja eri tahtiin kehittyneitä.
Toki ollaan kerrottu ylpeinä, että se ja se oppi sen jne, olen aina ollut iloinen toisten lasten saavutuksista, oli ne sitten isoja tai pieniä. Omasta lapsestaan saa ja pitää olla ylpeä!