Mummoni kertoi etta ennen vanhaan vauvat kapaloitiin jopa 5kk asti, ei ollut koliikkia yms. vaikeuksia vauvan nukahtamisessa, onko ketaan joka kapaloisi kotona vauvaa?

Siis nyt 2kk vanha vauveli kapaloidaan aina yöunille. Auttaa masuvaivaista:) ja rauohittaa yöunia, kun ei heiluttelemalla itseään herätä.

ei auttanut.

yöt, mikään ei ollut hyvin, ei viihtynyt sylissä, ei sängyssä... Maitoa ei mennyt määräänsä enempää ym. Nukuin n. max. 2h/vrk.



Äitini ehdotti, että kokeileppa kapalointia. Kokeilin kun ajattelin että ei tilanne voi pahemmaksikaan muuttua. Vauva rauhoittui kapaloissa pikkuhiljaa ja viikon kuluttua nukahti yöunille jo kapalointivaiheessa, rauhoittui siis jo siinä. 4kk ikäiseksi kapaloin hänet. Nyt toinen tulossa ja ehdottomasti laitan toisenkin vauvan kapaloihin!

Nukkuu rauhallisemmin kapalossa kuin ilman. Nykyään kyllä tahtoo jo kiemurrella niin kovasti että kädet jossain vaiheessa aina irtoaa sieltä peiton sisästä, pitäs varmaan kehitellä jotain uniliinan tapaista kiinnityssysteemiä tuohon kapaloon...

Lakanaan vai ohueen peittoon?



Eli sellainen tiukka nyytti ja kädet suoraksi sivuille?

n. 4kk asti. Sairaalassa (usassa) tämä opetettiin ja saatiin sairaalasta oma liinakin kapalointia varten. Auttoi vauvaa rauhoittumaan uneen silmänräpäyksessä ja siitä aina tiesi että on unen aika.



Kolmas tulossa ja kapalot rulesss!



Kädet siis ehdottomasti sinne liian sisään eikä ulos :)

sitten todettiin maitoallergia ja ei oo huutanut sen jälkeen.

itse olen huomannut nyt jo kolmen lapsen kanssa että jos vauva itki esim hoitopöydällä niin rauhoittui pian kun piti molempia vauvan käsiä napakasti vauvan rintaa vasten. Ei siis tietenkään mitenkään painamalla vaan niin ettei pääse huitomaan. Sama kuin tuossa kapaloinnissa tärkeää on saada ne kädet hyvin sinne liinan sisään.

oli ainut tapa millä lapsi rauhoittui. Kapaloon vaan ja syliin niin aina tuli uni :-) Ihme juttu.

Jos lapsi rauhoittuu kapalossa tämä johtuu siitä, että aiemmin hän koki olonsa turvattomaksi ei siksi, että kapalointi vaikuttaisi jotenkin oleellisesti hänen suolistoonsa.

Kärsin itse niin pahasta ahtaan paikan ja jumiin jäämisen kammosta, etten kestä katsoa vauvaani siinä tilassa:(

Olen yhden lapsistani kapaloinut kun säikähteli käsiään, kolme muuta nukkuneet ilman kapaloa.

Minut on kapaloitu vm.55!

Nykyään on käytössä ohut pehmeä fleecepeitto. Sekin on kyllä turhan lämmin, kun vauva on välillä hikinen kun kapalon purkaa. Avaan kapalon aina syöttöä varten ja annan vauvan vähän venytellä itseään. :)



Vinkkejä vaatteiksi kapaloon? Nykyään laitan ohuen trikoopuvun yöpuvuksi, kun ei ihan alastikaan viitsi laittaa. Palelee sitten pian syödessä. Tai mikä olisi viileämpi kapalointikangas? Jos leikkaisi tavallisesta lakanakankaasta sopivan palan?

Huusi iltaisin usein, painoa tuli yli puolitoista kg kk joten nälkää tai allergiaa se ei ollut.



Minun mummoni puolestaan kertoo, että koliikkia kyllä ollut omalla isälläni.

Silti hän alkoi kävellä 10-kuisena, että ei ainakaan liikkumisen oppimiseen vaikuttanut! Muutenkin motorinen kehitys on ollut aikaista.



Vauva säikähteli käsiään, itki kovasti nukahtaessa ja kapalointi auttoi tähän. Eiköhän se vauva tule aikamoisen ahtaasa paikasta, että jos kohdussa olo aiheuttaa ahtaan paikan kammoa, se olisi meillä kaikilla... Kapalointihan on tuon kohdussa olon " jatketta" ja tuttua vauvalle.



Mullakin on ahtaan paikan kammo, vaikka äitini taas on kammonnut kapalointia ja pelotteli minuakin kapaloinnin aiheuttamilla motorisilla vaikeuksilla... terveisiä vain vm 55:lle. :-)

Pieni puuvillalakana käy hyvin kapalointiin ja on vilpoinen. Esimerkiksi pinnasängyn lakana kävi hyvin ja sillä sai isommankin vauvan tiukasti pakettiin ettei kapalo auennut kesken unen. Kapalon aukeaminen aiheutti meillä aina heräämisen kesken unien ja kamalan itkun.



t. 20

Meillä se rauhoitti yötä ja molemmat on nukkunut erinomaisesti. Pikku hiljaa sitten löysemmin kapaloi ja lopulta luopuu kokonaan. Varmaan jonnekin 5-6kk asti ollaa kapaloitu.

keeseen.



Kapalointi todella rauhoitti lasta (kyseessä ihan normi lapsi, ei koliikkia)!

Mutta meidän pienokaisen 9 kk:n koliikkihuutoihin ei tosiaan kapalointi auttanut, niinkuin ei sylittäminen, kantoliina, imettäminen, hytkyttäminen, vyöhyketerapia, vauvahieronta, ruokavalion muuttaminen (äidin tai lapsen), ei valojen himmentäminen, sammutus tai niiden päällä pitäminen, ei rauhallinen musiikki tai lauleskelu, eikä mikään muukaan kokeilemamme keino.



9kk:n iässä itkut vähitellen vähenivät, ja joinain iltoina saattoi nukahtaa jo tunnin huutamisen jälkeen.