Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhdistystoiminta on aina yhtä kuppasta? Hä?
06.05.2019 |
Olen eräänkin vuoden ollut muutamissa yhdistyksissä ja sama vaiva kaikkialla:
- Puhis on omaa egoaan pönkittävä diktaattori, joka vinkuu aktiivisuutta ja samalla torppaa kaikki hyvät toimintaideat
- puhiksen ympärillä on 2-3 lempilasta, jotka on samaa mieltä kaikesta (voivat olla tyyppeinä ihan hyviä)
- suurin osa hallituksen jäsenistä kaivataan vain tekemään ”käsketyt hommat” ja tylsimmillään vain istumaan kokouksissa jotta se olisi päätösvaltainen
- Kaikki muutokset ovat itkettävän kömpelöitä ja hitaita, vaikka olisi pieni yhdistys eivätkä säännöt asettuisi vastahankaan
Olen ollut vain yhdistyksissä joiden hallituksen jäsenet ovat olleet sitoutuneet toimintaan, eli mistään porukasta sluibailijoita ei ole kyse. Ihan hyvissä väleissä olen aina muutaman vuoden jälkeen jollain verukkeella poistunut, oikea syy on aina ollut se, että olen alkanut kyseenalaistaa omaa tehtävää. Aikaa on mennyt ja kahvia tullut juotua litroittain. Olen kysellyt usein että voisinko saada vastuualueita tai olisiko jotain mihin tarvittaisiin auttavaa kättä. Kiitetty on, mutta ei tarvittu.
Kommentit (5)
Mainio avaus, tätä olen itsekin usein miettinyt kun parissa yhdistyksessä ollut ja muutamaa seurannut vierestä.
Yksi syy on se että ihmiset jotka pystyy panemaan vastaan pikkudiktaattorille löytävät mieluummin jotain kivempaa tekemistä ja poistuvat yhdistyksestä ennenkuin ovat siihen edes liittyneet tai ainakaan hallitukseen asti menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdistykseen kuuluminen käy työstä tai aiheuttaa stressiä kannattaa miettiä onko yhdistykseen kuuluminen vaivan arvoista. Muutamaa yhdistystä sivusta seurannut ja lähivuosina taitaa kuolema siivota yhdistysrekisteriä, kun nuoremmissa ei ole samanlaista kiinnostusta kuin eläkeläisillä on.
Kyllä olenkin poistunut. Stressiä ei niinkään ole tullut, mutta sellaista tympeyttä ollut. En suostu stressaamaan asiasta jota teen ilmaiseksi, hyvästä tahdosta omalla vapaa-ajalla.
Harmitusta ollut ilmassa, varsinkin jos olen nähnyt taas idearikkaan ihmisen häipyvän jumittamiseen turhautuneena.
Ooh, tuo on lähes täydellinen kuvaus siitä yhdistyksestä, jonka hallituksesta jättäydyin pari vuotta sitten pois! Yksi elämäni parhaita päätöksiä. Nyt toimin eräässä toisessa yhdistyksessä, mutta en osallistu hallituksen toimintaan, vaan pelkästään tapahtumien järjestämiseen ja käytännön juttuihin. Sopii mulle hyvin. Tykkään hirveästi olla mukana käytännön hommissa, mutta tiedän, että ilo katoaa, jos tästä tulee pakollista. Siksi pysyn poissa hallituksensa.
Mulla kans vähän se, että kiva tehdä, mutta se ”käyn kahvilla ja kirjoitan nimen” -homma on vähän ”meh”, varsinkin kun siinä on näitä lieveilmiöitä mukana.
Jos yhdistykseen kuuluminen käy työstä tai aiheuttaa stressiä kannattaa miettiä onko yhdistykseen kuuluminen vaivan arvoista. Muutamaa yhdistystä sivusta seurannut ja lähivuosina taitaa kuolema siivota yhdistysrekisteriä, kun nuoremmissa ei ole samanlaista kiinnostusta kuin eläkeläisillä on.