Vinkkejä: Kummitäti, joka ei ole muistanut kummilastaan mitenkään.

puhu suoraan että asia vaivaa sinua.

Muistaako lapsesi kummiaan mitenkään esim. jouluisin?

mutta tuo sitten että muille lapsille ostaa mutta kummilapselle ei??? outoa, voisiko olla niin että on avannut lapselle tilin johon laittaa lahjan sijaan rahaa?? epäilen, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä jos muille ostaa. Jopa minä ottaisin asian puheeksi vaikka en kehtaa yleensä _mistään_ oikeastaan huomauttaa.

Joka tosiaan sanoi, että hullu muutenkin. Ei kannata välittää. Mutta miesten ajattelu on just tuollaista suoraviivaista. Itseni asia vaivaa enemmän. Miehen kanssa tästä ei sillä tavoin voi keskustella, koska jos oikein vatkaan ja marmatan, pelkään että seuraavan keran kun tavataan, räjähtää tälle kummille, joka ei kuiten kaan ole mikään umpihullu. Ihan tavallinen. Mutta en tiedä onko eronnut kirkosta. Pitäisikö kysyä? Miten voisin ottaa asian esille?

Minusta on aika tavatonta, että kummi ei tuo yhtikäs mitään kummilahjaksi ristiäisiin. Vaikka emme me lahjojen vuoksi häntä pyytäneet. Kuvittelimme, että hän nauttisi tehtävästään. Hänellä ei ole omia lapsia eika muutenkaan isoa liutaa kummilapsia. Muista lapsistamme hän näyttää pitävän hirmuisesti. Siis niin kun oikein kantaa huolta, ettei heille vaan satu mitään tsm. KUMMA JUTTU!! Ihan kumma.

tia edes. Mitenkään ei olla riidoissa.



Nyt oli puhe, että tulee synttäreille ja kyseli lahjatoiveitakin. Ei sitten tullut eikä ilmoittanut mitään. Mä luulen, että mun osalta tää riitti, en enää lähetä lapsen kuvia enkä pyydä synttäreille.

auttakaa vielä, siis palstan tuomio on, en ihmettele turhaan. Muidenkin mielestä outoa. Olen silti vähän pihalla. Miten voin ottaa asian esille? En halua riidellä tai aiheuttaa mitään ihmeellistä tilannetta. Enkä varsinkaan sellaista, että tulee kuva että kerjään lahjoja tai tivaan jotakin... kiva sitten myöhemmin aina ajatella, ai nyt se osti tällaisen kun käskin ... siis mitä voisin sanoa?

Kummi on suuttunut jostain teidän toiminnastanne tähän kummiuten liittyen. Oletteko itse muistaneet kummia esim. jouluna tms. vai onko muistaminen tapahtunut alun perin vain kummin puolelta?

Hän ei halua olla mikään suurten lahjojen antaja. Niinpä hän yrittää osoittaa, että kaikista lapsista on välitettävä samalla tavalla. Ehkä häntä ärsyttää ajatus, että kummiuden alkuperäinen tarkoitus on teiltä jäänyt huomaamatta ja siten hän yrittää osoittaa, että hän haluaa olla oikea kummi, joka on kasteessa asetettu, eikä mikään lahjapelle.

kun tämä vauva syntyi, meillä oli kaksi pikkuisen vanhempaa lasta ja kaikki sen aikaiset valokuvat on vieläkin laittamatta odottamassa rauhallisempaa aikaa. En muista annoinko valokuvia tsm, koska kummius lopahti siis syntymän ja ristiäisetn väliin ja ristiäiset oli siis jotain kuukauden ikäisenä. En ole varma olenko silloin ehtinyt mitään kuvia jakamaan kenellekään. Kuitennkin myöhemmin on annettu kuvia ja lahjoja ja muuta. Itsekin olen ajatellut, että olen kai sitten sanonut ja tehnyt jotain, mutten osaa sanoa mitä koska olen ollut kaikesta vaan kiitollinen enkä odottanut mitään ihmeellisiä kummintemppuja. En oole muutenkaan sellainen, että ilmoittelisin tai ajattelisin, että tietty merkki tai asia tai tapa on ainut oikea. Mutta sitä mieltä kuitenkin olen, että jos kummiksi ryhtyy on väärin lasta kohtaan sanoutua tehtävästä irti, jos vanhemmat töpeksivät. Jos se niin on. Mutten siis edelleen tiedä kuinka ottaisin asian puheeksi.

enemmänkin ajattelen niin, että konkreettisia lahjoja tärkeämpää on lapsen kanssa oleminen ja se, että lapsella olisi myös muita läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi, joiden kanssa jutella ja joilta voi oppia asioita. Enpä tiedä. Olisinko ehtinyt mokata jotain siinä ekan kuukauden aikana. No, totta ei tämä täällä selviä täytyy vaan yrittää pohtia kauniit fiksut sanat ottaa asia esille.... huokaus

Nimipäivää ei ole kalenterissa ja olisihan mun nyt pitänyt ilman sanomistakin arvata, että viettävät lähes samanlaisen nimen päivänä, joka on noin puoli vuotta synttäreistä. Kalenterissa on kyllä muitakin samantapaisia nimiä ympäri vuoden. Tästä ekat napautukset kummilapsen vanhempien puolelta. Kun sitten seuraavaksi muistan, niin ei kuulemma haluta rahaa tai lahjoja vaan välittämistä ja aikaa. Kun ehdottaa tapaamista tai lapsen jonnekin viemistä, niin sekään ei tietty käy. Ihan sama mitä tekee, niin aina pitäisi toimia toisin. En kelpaa itsenäni kummiksi, pitäisi muovautua kummiuden vuoksi toiseksi ihmiseksi ja muuttaa koko elämä. Mitäs valkkasivat, jos ei keöpaa ilman muutosta!

Vierailija:

enemmänkin ajattelen niin, että konkreettisia lahjoja tärkeämpää on lapsen kanssa oleminen ja se, että lapsella olisi myös muita läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi, joiden kanssa jutella ja joilta voi oppia asioita. Enpä tiedä. Olisinko ehtinyt mokata jotain siinä ekan kuukauden aikana. No, totta ei tämä täällä selviä täytyy vaan yrittää pohtia kauniit fiksut sanat ottaa asia esille.... huokaus

Siinäpä se on, kun lapsi oli varmaankin alle kuukauden, kun kummi lopetti kummittelunsa. En erityisemmin mitään tiettyä ole keltään kummilta pyytänyt, elleivät ole kysyneet enkä edes hirveästi ajatellut omia odotuksiani. Kaikki muut kummit kun ovat ottaneet kummiuden ihan kivasti hoitoonsa kuka milläkin tavalla. Tämä vaan oli kuitenkin jotain, mikä ei tullut mieleen - muistaa koko muuta perhettä, vaan ei kummilastaan millään lailla - ja mitä ihmettä siinä muutamassa viikossa sitten olisi voinut mennä mönkään? Olen tällainen ihan tavallinen perheenäiti, enkä nyt turhista omasta mielestäni hösötä enkä ihmeitä odota. Enkä olisi loukkaantunut vaikka ei olisi ekaan kuukauteen miuistanut ollenkaan. Kyllä sitä kerkeää muistamaan. Jotain elonmerkkiä kummiudesta kuitenkin kaipailisin. Ehkä olisikin helpompi puuttua asiaan, jos kummiuteen olisi tietty muotti johon pitää mahtua. Silloin voisi toivoa, että kummin kun kuu,luisi jotain tiettyä tehdä tsm. Itselläni variaatiota on jopa omien kummilastenikin suhteen. Toisiin on läheisemmät välit jne. Ihmisiähän tässä ollaan ja niin moni asia vaikuttaa kummina toimimiseen. Kuitenkin jos jonkun tehtävän ottaa hoitaakseen, on kurjaa jos ei sitä sitten hoidakkaan. Kummiushan ei ole mikään pakko. Ei, olisi riittänyt.

Sen käsittäisin, jos ei sitten kellekään mitään, mutta tuntuu joltain älyttömän lapselliselta ja moukkamaiselta tavalta protestoida kummiutta vastaan :/