Huono itsetunto

Tiedättekö tunteen kun tunnet että olet huonompi ihminen kuin muut vain sen takia miltä näytät. En lapsena uskaltanut katsoa ihmisiin päin, koska en halunnut että he näkevät kasvoni. En uskaltanut puhua ihmisille, koska ajattelin että olen niin ruma ettei sanoillani ole arvoa. Oma isänikin sanoi että minun pitää opiskella hyvin, koska naamallani en tule pärjäämään. Tätä jatkui teini-ikään asti. Teininä aloin saamaan aikuisilta miehiltä huomiota ja harrastin seksiä ensimmäisen kerran 13 vuotiaana 27 vuotiaan miehen kanssa. Ajattelin tuolloin että ihme kun joku sanoo minua kauniiksi ja sen takia minun on tehtävä mitä hän haluaa. En kuitenkaan uskonut, että olisin kaunis, mutta saatiin hetkeksi unohtaa oman itseinhoni. Aloin käyttämään alkoholia ja lääkkeitä monta kertaa viikossa 14 vuotiaana, että tuntisin oloni paremmaksi. Vanhempani jaksoivat muutaman kerran puuttua tähän, mutta sen jälkeen he eivät jaksaneet. Join ja pyörin aikuisten miesten kanssa koko teini-ikäni. En kokenut että minulla oli minkäänlaista ihmisarvoa ja minua hyväksikäytettiin useasti. Pidin että se on ihan ok. Huumeet tulivat mukaan 17 vuotiaana ja käytin jo suonensisäisiä vuoden päästä. 19 vuotiaana tulin raskaaksi, lopetin päihteiden käytön ja sain ihanan pojan. Pahin pelkoni raskaana oli, että hän näyttää minulta. Nyt olen 28 vuotias ja vuosien vuosien taistelun kanssa olen hyväksynyt itseni. Joskus saatan jopa katsoa peiliin ja ajatella että olen kaunis.