Miten löytää oma paikka yhteiskunnassa?

On

Ei ole mahdottomia, jos on edes vähän mielikuvitusta ja mielen joustavuutta. Pointti on siinä, että valitaan ala (joku, mikä tahansa) jossa on mahdollista työllistyä ja johon omat kyvyt riittävät kouluttautua. Tämän jälkeen päättäväisesti kiinnostutaan siitä. Se tapahtuu ottamalla selvää siitä, mistä alassa oikeasti on kyse, mitä on sen tavoitteet ja vaatimukset ja miten niitä voi toteuttaa. Tiedosta seuraa automaattisesti kiinnostus, jollet nyt ole ihan umpilahna mieleltäsi ja lisäksi siitä seuraa ennen pitää väistämättä alalla eteneminenkin.

Mutta jos on lahnamieli ja jää vaan odottamaan, että joku kolahtaisi ilman omaa vaivannäköä, niin et ikinä kiinnostu mistään etkä löydä paikkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdottomia, jos on edes vähän mielikuvitusta ja mielen joustavuutta. Pointti on siinä, että valitaan ala (joku, mikä tahansa) jossa on mahdollista työllistyä ja johon omat kyvyt riittävät kouluttautua. Tämän jälkeen päättäväisesti kiinnostutaan siitä. Se tapahtuu ottamalla selvää siitä, mistä alassa oikeasti on kyse, mitä on sen tavoitteet ja vaatimukset ja miten niitä voi toteuttaa. Tiedosta seuraa automaattisesti kiinnostus, jollet nyt ole ihan umpilahna mieleltäsi ja lisäksi siitä seuraa ennen pitää väistämättä alalla eteneminenkin.

Mutta jos on lahnamieli ja jää vaan odottamaan, että joku kolahtaisi ilman omaa vaivannäköä, niin et ikinä kiinnostu mistään etkä löydä paikkaasi.

Olen koittanut koluta paikkoja, nyt hainkin yhteishaussa niinkin perinteiset alat kuin sosionomi, sähköinssi ja sairaanhoitaja.

Osittain hain siksi noin ”helppoihin”, että saisin jotain pohjaa omalle elämälle. Jos jään välivuodelle taas, en voi muuttaa omaan asuntoon ja aloittaa omaa elämää ollenkaan. Tuntuu myös että syrjäydyn kokonaan kun kaikki muut opiskelevat ja etenevät elämässään ja itse jään pomppimaan paikalleni kotiin.

Nämä alat eivät kuitenkaan ole se oma juttu lopulta, sosionomit valmistuu 3,5 vuoteen eivätkä ole mitään yliopistosta tulleiden rinnalla. Sairaanhoitajia tarvitaan mutta palkka on tunnetusti ala-arvoinen, töitä ja vastuuta hirveästi ja palat pian puhki. Insinöörit jäävät myös aina DI:lle kakkoseksi. Aina tulee joku fiksumpi ohi.

Kamala ahdistus päällä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdottomia, jos on edes vähän mielikuvitusta ja mielen joustavuutta. Pointti on siinä, että valitaan ala (joku, mikä tahansa) jossa on mahdollista työllistyä ja johon omat kyvyt riittävät kouluttautua. Tämän jälkeen päättäväisesti kiinnostutaan siitä. Se tapahtuu ottamalla selvää siitä, mistä alassa oikeasti on kyse, mitä on sen tavoitteet ja vaatimukset ja miten niitä voi toteuttaa. Tiedosta seuraa automaattisesti kiinnostus, jollet nyt ole ihan umpilahna mieleltäsi ja lisäksi siitä seuraa ennen pitää väistämättä alalla eteneminenkin.

Mutta jos on lahnamieli ja jää vaan odottamaan, että joku kolahtaisi ilman omaa vaivannäköä, niin et ikinä kiinnostu mistään etkä löydä paikkaasi.

Tämä oli loistava kirjoitus. Täysin asian ytimestä. Ani harva on unelma ammatissaan, mutta moni voi olla hyvinkin tyydyttävässä työssä, kun päättä innostua ja opetella alansa.

Jotenkin ymmärrän kyllä AP:n ahdistuksen. Mikään ei tässä yhteiskunnassa tunnu riittävän, kaikkien pitäisi olla jotain hienoa ja erikoista. Jos ei ole niin olet huono ja vätys ja juurikin luokkaa ”vain” AMK insinööri tai ”vain” sairaanhoitaja tai ”vain” sitä ja tätä. Sitten jos pyrkii korkeammalle ja ei pääse, olet jälleen se surkimus joka ei päässyt ja jäi taas välivuodelle ihmettelemään.

Töitähän se vaatii jotta voi saavuttaa jotain, mutta siitä se ei tahdo enää läheskään aina olla kiinni varsinkaan nykyään. Joku lukee pääsykokeisiin täyttä häkää päämääränä se yksi ainoa asia eikä silti välttämättä pääse. Ihmekös kun ahdistaa ja tuntuu siltä on liian huono.

Multiclass. Suomen tuet antaa mahdollisuuden, kokeile juttuja, mikä kiinnostaa. Ei tartte olla yhtä ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän kyllä AP:n ahdistuksen. Mikään ei tässä yhteiskunnassa tunnu riittävän, kaikkien pitäisi olla jotain hienoa ja erikoista. Jos ei ole niin olet huono ja vätys ja juurikin luokkaa ”vain” AMK insinööri tai ”vain” sairaanhoitaja tai ”vain” sitä ja tätä. Sitten jos pyrkii korkeammalle ja ei pääse, olet jälleen se surkimus joka ei päässyt ja jäi taas välivuodelle ihmettelemään.

Töitähän se vaatii jotta voi saavuttaa jotain, mutta siitä se ei tahdo enää läheskään aina olla kiinni varsinkaan nykyään. Joku lukee pääsykokeisiin täyttä häkää päämääränä se yksi ainoa asia eikä silti välttämättä pääse. Ihmekös kun ahdistaa ja tuntuu siltä on liian huono.

Tämä

Tutustu eri aloihin, työharjoittelu, opiskelu, aina voi kouluttautua lisää, kyllä se oma juttu löytyy kun vaan yrittää ja näkee mitä se työ oikeasti on ja miten siihen sopeutuu, yrittäjyys jos intoa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän kyllä AP:n ahdistuksen. Mikään ei tässä yhteiskunnassa tunnu riittävän, kaikkien pitäisi olla jotain hienoa ja erikoista. Jos ei ole niin olet huono ja vätys ja juurikin luokkaa ”vain” AMK insinööri tai ”vain” sairaanhoitaja tai ”vain” sitä ja tätä. Sitten jos pyrkii korkeammalle ja ei pääse, olet jälleen se surkimus joka ei päässyt ja jäi taas välivuodelle ihmettelemään.

Töitähän se vaatii jotta voi saavuttaa jotain, mutta siitä se ei tahdo enää läheskään aina olla kiinni varsinkaan nykyään. Joku lukee pääsykokeisiin täyttä häkää päämääränä se yksi ainoa asia eikä silti välttämättä pääse. Ihmekös kun ahdistaa ja tuntuu siltä on liian huono.

No ei se noin mene. Mistä tahansa yhteiskunnasta suurin osa on aina keskivertoja, eikä mikään yhteiskunta oikeasti vaadi muuta. Se olet vain sinä, joka et halua hyvöksyä sitä, että olet niin kuin muutkin, etkä sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän kyllä AP:n ahdistuksen. Mikään ei tässä yhteiskunnassa tunnu riittävän, kaikkien pitäisi olla jotain hienoa ja erikoista. Jos ei ole niin olet huono ja vätys ja juurikin luokkaa ”vain” AMK insinööri tai ”vain” sairaanhoitaja tai ”vain” sitä ja tätä. Sitten jos pyrkii korkeammalle ja ei pääse, olet jälleen se surkimus joka ei päässyt ja jäi taas välivuodelle ihmettelemään.

Töitähän se vaatii jotta voi saavuttaa jotain, mutta siitä se ei tahdo enää läheskään aina olla kiinni varsinkaan nykyään. Joku lukee pääsykokeisiin täyttä häkää päämääränä se yksi ainoa asia eikä silti välttämättä pääse. Ihmekös kun ahdistaa ja tuntuu siltä on liian huono.

No ei se noin mene. Mistä tahansa yhteiskunnasta suurin osa on aina keskivertoja, eikä mikään yhteiskunta oikeasti vaadi muuta. Se olet vain sinä, joka et halua hyvöksyä sitä, että olet niin kuin muutkin, etkä sen parempi.

No en nyt tiedä, voi se olla sosiaalisesti ahdistavaa nuorella, jos tuttavapiirissä muut menestyy, pääsee ja tekee sitä haluaa ja itse ei vain tahdo löytää sitä omaa juttua tai pääse oikein mihinkään suuntaan elämässä. Ei se aina tarkoita sitä että pitäisi olla parempi kuin muut vaan sitä että tuntee olevansa riittävä. Suomessa tietyissä asioissa on vaativuus aika kohtuutonta ja ahdistus kasvaa.

APlle en osaa muuta sanoa kuin että pitää vain kokeilla sitä joka kiinnostaa edes vähän. Jokainen löytää paikkansa ennemmin tai myöhemmin.

Ei yhteiskunnassa tarvitse mitään  paikkaa löytää vaan omassa elämässäsi. Koska mitä ilmeisimmin haluat käydä töissä, sun pitää ensin miettiä, mitä varten. Haluatko saada työstä jotain mielekkyyttä elämääsi vai riittääkö, että saat siitä palkan, jolla maksat elämisesi ja mielekkyyden haet jostain muualta. Mä käyn töissä vain ja ainoastaan rahan takia, mielekkyyden elämääni saan vapaa-ajallani.