Kadehditteko kavereidenne tai lastenne kavereiden hienoja taloja?

" Haluaisin nähdä heidän naamansa" - voi hyvänen aika.



Oletko ajatellut esim. sitä, että ihailu ja kadehtiminen ovat kaksi eri asiaa? Eli jos joku ihailee hienoa taloa, ei hän välttämättä tunne mitään kateuden riipaisua sydämessään - tai edes välttämättä haluaisi samanlaista taloa itse?

Mutta en ikinä vaihtaisi vanhaa ja ominkäsin remontoitua taloamme, joka on jo lähes maksettu. Tämän ansiosta voin olla kotona lasten kanssa, kun ei lainat paina. :)



Nyt kun jää vähän ylimääräistä, laitamme sivuun ja jos sattuu niin että lama tuo mukanaan talo-alen, niin saatamme sitten hankkia sen linnamme. Tai sitten emme. En ainakaan nyt osaisi kuvitella, että muuttaisimme pois. Olen ensimmäistä kertaa elämässä kotiutunut.

Meillä on kyllä ihan ok talo, mutta kaikkien naapureiden pihat ja sisustuksen on hienommat. Haluaisin itekin samanlaisen, mutta meillä ei kertakaikkiaan tunnu olevan aikaa/jaksinkia hmm... Toisaalta, esim naapureilla on aina isovanhemmat auttamassa, meillä taas ei ole oikeen ketään (ulkomailla ollaan) ja pieniä lapsia, molemmat töissä. Seuraava naapuri taas on kotirouva ja lapset 15 v ja 18 v niin tottakai heillä on erilaiset edellytykset tehdä kotia kauniiksi.



Mutta siis joo, ihastelen aina ohi kulkiessani. Ei meilläkään mitenkään törkystä ole, todellakaan, mutta paljon voisi tehdä.

koska en halua mitään omakotitaloa ja kauheeta olis, jos se pitäis itse rakennuttaa, ihme unelmia ihmisillä

Kenenkään sukulaisen tai tuttavan talo ei ole juuri sitä mitä haluaisin, mutta kyllä mä mieluummin asuisin omakotitalossa kuin täällä kerrostalossa.

Mun ok talo tarkotti että talomme on ihan ok. Asumme rivitalossa :)



Ja kyllä mä saatan kadehdia ihan kerrostaloasunnon sisustusta! Meille paremmin sopii talo, jossa oma piha ja paksut seinät.

Meillä on viihtyisä rivitaloasunto, ja olen tähän asumismuotoon oikein tyytyväinen. Meillä ei olisi aikaa eikä jaksamista ylläpitää kaikkea ok-taloon liittyvää, mutta käyn mielelläni ystävillä/tutuilla kylässä ihailemassa heidän talojaan. Ei se ole minun onnestani pois, jos jollain on uusi viihtyisä omakotitalo. Eikä se tarkoita sitä, ettenkö minäkin voisi elää viihtyisästi.



Ja vaikka meillä joskus olisikin omakotitalo (en mitenkään mahdottomana pidä ajatusta, että joskus sellaisen ostaisimme/rakentaisimme), niin en silti ajattelisi, että vieraat tulevat sitä kadehtien katsomaan. :D

koska meistä ei olisi sinne nikkaroimaan ja puutarhuroimaan. Ensi kesänä pääsen tästä kerrostalokolmiosta tavalliseen isompaan asuntoon, jossa ei tartte remonttia ja on tilaa pestä lasten kurahousut ja hyvät liikenneyhteydet... se riittää. enkä todella kadehdi muita, tiedän, mikä on itselleni tärkeää ja osaan priorisoida sen

Prameus ei nappaa - pitäisi olla kodikas, meidän perheen näköinen.

Nykyisin todella valoisa, viihtyisä ja kiva koti! En kadehdi muitten taloja...vaan ihailen joskus.

Alan olla epätoivoinen kerrostalokolmiossamme, eikä oo kovin kivaa kutsua lasten kavereitakaan kun ne ihmettelee että eikö teillä oo kun yksi kerros. On mulle arka paikka, koska haluaisin niin kovasti päästä tästä pois. Ihan köyhiäkään emme ole, ei vaan ole taloja tarjolla : ( Mutta, jos teillä siis on kiva talo jonka olette halunneet niin en ymmärrä miksi kadehditte muita?

Mä en osaa myöskään kadehtia toisten asuntoja, enkä kyllä oikein mitään muutakaan. Vaan, minä kyllä ihailen. Tykkään kauneudesta ja jos kulla on kauniisti sisustettu asunto, niin kyllä silmä lepää. Tosin ne kauneimmat asunnot löytyvät kyllä yleensä sisustuslehdistä.

sillä tiedän millaisen velkataakan he ovat ottaneet kantaakseen.



Ihailen kyllä kauniita koteja.

Ja kaikista kaunein ja komein aviomies ja hienot vaatteet ja rahaa ja



Mutta niin paljon olen kokenut, että muut asiat ovat tärkeämpiä ja osaan olla kiitollinen siitä mitäo

Olen koko ikäni asunut kaupungin vuokra-asunnoissa, ja haaveilen paremmasta asumismuodosta. Toivottavasti te parempiosaiset osaatte olla kiitollisia siitä, että saatte asua omissa taloissanne. ;)

Olisihan se ihanaa jos olisi enemmän tilaa, isompi piha kuin nyt jne. Mutta toisaalta: en halua velkaantua pahasti. Ja ainakin täällä pk-seudulla unelmatalo vaatii lähes kaikilta mieletöntä pankkilainaa.

Kuitenkaan, en osaa kadehtia, koska tiedän minkä työn he ovat talojensa eteen tehneet. Isot projektit, paljon asioita.

Kerrostalossa, ylin kerros, vähän loft-tyyppinen, aivan upeat maisemat ja hienosti sisustettu. Todella tyylikäs, ei mitään ylimääräistä ja kuitenkin kaikkea tarpeeksi. Jos ei olisi lapsia ja koiria olisi juuri sellainen, missä haluaisi asua.

Asumme isossa talossa isolla tontilla ja vaikka talo ei olekaan uusi, niin se on meidän koti. Kotoisa asunto jossa viihtyy.

haluavat, että muut kadehtivat tai saada muut kateelliseksi ovat itse juuri näitä pahimpia kadehtijoita. Taitaa olla roska omassa silmässäsi;) Sinä kadehdit itse jonkun tuttusi taloa, eikö vaan?:)