Miksi aina kun tapaamme, äitini kommentoi kuinka en ole laihtunut yhtään ja kuinka hän on nyt niin huolissaan minusta?
En ole sairaalloisen ylipainoinen enkä sellaiseksi rupeamassakaan vaan olen pitkään halunnut pudottaa painoani ja yrittänytkin vähentää herkkujen ahmimista.
Kuitenkin aina, kun tapaan äitini, hän kysyy heti "no onko sulla paino yhtään laskenut?" ja katsoo minua mittaillen päästä varpaisiin. "Joo, kyllä sulla vielä tuo iso maha on". Olen jo monet kerrat osoittanut, kuinka veemäiseltä tuo kommentointi tuntuu, kun se ei minun mielestäni auta mitään, tulee vain kurja ja epäonnistunut fiilis. En minä laihdu sillä, että joku vaan kauhistelee aina, että enkö nyt vieläkään ole saanut painoani laskemaan.
Miksi äitini toistaa samaa kaavaa, miksi hän ei voi pitää mölyjä mahassaan?
Kommentit (18)
Huomauta äitisi ulkonäöstä jotakin tyyliin: "Herranen aika, että olet vanhentunut. Näytä nyt ne ihorasvasi, mitä käytät. Varaanko ajan Silhuetitiin?"
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tapaamiset kokonaan vuodeksi, niin eiköhän käyttäytyminen muutu. Tosin äidit kyllä tarkoittavat hyvää!
No varmasti tarkoittaa, mutta sillä ei ole hyvää vaikutusta minuun. En jaksa paasaamista, kun se ei auta, vaan lannistaa. Muutos lähtee jokaisesta itsestään, eikä tuollaisella negatiivisella kommentoinnilla todellakaan ole mitenkään kannustava vaikutus. Ei tarvitsisi kommentoida mitään, tiedän kyllä itsekin olevani edelleen samassa painossa, enkä ole siihen itsekään tyytyväinen.
Joskus seurustelin miehen kanssa, jolle liikakiloni ei ollut ongelma (sain tietää hänen katsovan chubby-pornoa) ja silloin laihduinkin, koska tuli niin hyvä mieli, kun toinen kohteli kivasti, ei tehnyt mieli syödä suruunsa.
En väitä että se olisi muiden syytä etten laihdu, mutta tuolla negatiivisella kommentoinnilla on myös negatiivinen vaikutus. Ei tarvitse kehua (tyhjästä), muttei moittia/haukkuakaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tapaamiset kokonaan vuodeksi, niin eiköhän käyttäytyminen muutu. Tosin äidit kyllä tarkoittavat hyvää!
Jotkut äidit eivät valitettavasti tarkoita hyvää. Joillekin tytär on kilpailija, jonka ikäetua hälventääkseen täytyy äidin turvautua alhaisiin halvennuskeinoihin.
Vierailija kirjoitti:
Huomauta äitisi ulkonäöstä jotakin tyyliin: "Herranen aika, että olet vanhentunut. Näytä nyt ne ihorasvasi, mitä käytät. Varaanko ajan Silhuetitiin?"
Itse asiassa kysyinkin häneltä, että miltä hänestä tuntuisi, jos minä kauhistelen hänen ryppyjensä lisääntymistä. Hän vaan otti nokkiinsa, että "ainahan minä haistattelen". Sanoin, että "haista p'ska" ei ole henkilökohtainen loukkaus, mutta ulkonäön kommentointi on.
ap
Anna kun arvaan...olet läski ja olet vuosikaudet jauhanut, että pitäisi pudottaa painoa, mutta et saa mitään aikaan? Ehkä äitisi kyllästyi kuuntelemaan sitä tyhjänpäiväistä lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan...olet läski ja olet vuosikaudet jauhanut, että pitäisi pudottaa painoa, mutta et saa mitään aikaan? Ehkä äitisi kyllästyi kuuntelemaan sitä tyhjänpäiväistä lässytystä.
Itse asiassa hän on itse siitä alkanut alunperin paasata.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan...olet läski ja olet vuosikaudet jauhanut, että pitäisi pudottaa painoa, mutta et saa mitään aikaan? Ehkä äitisi kyllästyi kuuntelemaan sitä tyhjänpäiväistä lässytystä.
Itse asiassa hän on itse siitä alkanut alunperin paasata.
ap
Ja tosiaan sekin ihmetyttää, että hän kokee minun olevan hänelle jotenkin tilivelvollinen elämäntavoistani. En valita painostani hänelle, hän itse valittaa minulle painostani. En vaan käsitä, miksi hän kokee niin tärkeäksi puuttua minun elämääni. En ole todellakaan aikuisena ihmisenä hänelle tilivelvollinen.
ap
Perus puolustautumisreaktio ignorantilta ihmiseltä, joka kokee oman egonsa tai kuvitellun auktoriteettiasemansa olevan tilanteessa jotenkin uhattuna. Koittaa siis polkea itsetuntoasi kokeakseen itsensä voimakkaammaksi. Tyypillistä varsinkin kateellisuuteen taipuville ihmisille, jotka kokevat itse jättäneensä käyttämättä jotain elämänsä merkittäviä tilaisuuksia. Älä mene moiseen mukaan.
t. olkkaripsykologi
Vierailija kirjoitti:
Perus puolustautumisreaktio ignorantilta ihmiseltä, joka kokee oman egonsa tai kuvitellun auktoriteettiasemansa olevan tilanteessa jotenkin uhattuna. Koittaa siis polkea itsetuntoasi kokeakseen itsensä voimakkaammaksi. Tyypillistä varsinkin kateellisuuteen taipuville ihmisille, jotka kokevat itse jättäneensä käyttämättä jotain elämänsä merkittäviä tilaisuuksia. Älä mene moiseen mukaan.
t. olkkaripsykologi
Hmm, onhan se kyllä ikävää ajatella omasta äidistään näin, mutta minulle on sama tullut mieleen. Minulla on nyt ollut seuranhaku päällä, kun olen niin kyllästynyt tähän yksinoloon ja tutustunut nyt aika lupaavan oloiseen mieheen ja vihjailin siitä äidilleni. Tämän jälkeen huomasin että se painon kommentointi alkoi taas. Minusta todellakin itsestänikin on jo pitkään tuntunut siltä, että hän kadehtii sitä, että olen vielä nuori ja minusta jokunen mies voisi vielä kiinnostuakin. Tämä nyt vain se mitä itselleni on tullut mieleen, saatanhan minä väärässäkin olla ja äitini syy tuohon voikin olla se, että hän toivoo minun löytävän jonkun, joten haluaa muistuttaa että hoikkuus olisi parisuhteen löytymiseen yksi tärkeimmistä edellytyksistä.
ap
Mun äiti ei pidä mua edes ihmisenä koska olen lihava ja hän itse on laiha. Syötti minut jo lapsena pulleaksi ja kelpasin kyllä hänen kännihoivaajaksi mutta nyt en ole mitään.
Mun äitini vm. 48 antaa myös lahjaksi kaiken maailman askelmittareita (löytyy jo puhelimesta ja olen monta vuotta käyttänytkin), kolme kokoa liian isoja alusvaatteita ja muka itselleen tehtyjä hutiostoksia, jotka ovat esim. XXXL-kokoisia kauluspaitoja jotka roikkuvat ylläni kuin ysärin pyjamapaitulit.
Ärsyttää, mutta en ole toistaiseksi jaksanut tästä sanoa suoraan. Näytän äitini silmissä varmaan sitten vaan niin pullukalta.
Eniten tässä mua ärsyttää se että en syö eineksiä, syön enimmäkseen kasvisruokavaliota ja lähes yksinomaan luomua, ja sitten tämä mun marinoiduista lihapaloista, ketsupista ja kermasta kastiketta vääntävä äiti jaksaa jatkaa noita "hienovaraisia" huomautuksiaan. Joinain katkerina hetkinä tulee mieleen, että ehkä en olisi ollut pullukka teininä, jos meidän kotona ei olisi aina ollut mehua, limua, munkkeja, korppuja, kiisseliä, kääretorttua ja einespitsoja.
Miksi et ole laihduttanut?
Ihan syystä äitisi huomauttelee. Ei ehkä enää jaksa katsella sinua, kun läähätät ja lyllerrät.
Äitisi on tyytymätön elämäänsä, ja haluaisi että sinä olisit katkera ja tuntisit olosi huonoksi. Hän ei osaa itse käsitellä huonommuuden tunteitaan, joten hän haluaisi että sinä käsittelisit ne hänen puolestaan. Tähän ei auta mikään muu, kuin että vähennät tapaamisia reilulla kädellä. Saa muori keksiä jonkin muun sonta-astian.
Lopeta tapaamiset kokonaan vuodeksi, niin eiköhän käyttäytyminen muutu. Tosin äidit kyllä tarkoittavat hyvää!