Esimerkkejä työnhaussa siitä, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että joku toinen oli sopivampi?

Kahdesta koulutuksen ja kokemuksen perusteella yhtä vahvasta hakijasta pitää valita jompi kumpi. Sitten mietitään esimerkiksi, miten ihminen sopeutuu joukkoon, mikä vaikuttaa työilmapiiriin. Asiaan voi vaikuttaa luonne, elämäntilanne tai ties mikä muu syy.

Entinen pomo kirjoitti:

Kahdesta koulutuksen ja kokemuksen perusteella yhtä vahvasta hakijasta pitää valita jompi kumpi. Sitten mietitään esimerkiksi, miten ihminen sopeutuu joukkoon, mikä vaikuttaa työilmapiiriin. Asiaan voi vaikuttaa luonne, elämäntilanne tai ties mikä muu syy.

Voiko oikeasti korkeampi koulutus olla tällainen syy? Eli ajatellaan, ettei sopeudu?

Toisella oli isommat tissit ja kapeampi vyötärö.

Omalla alallani kyse on usein siitä, että se toinen on se, jota hommaan alunperinkin ajateltiin - sitten tuli kuvioon joku, jka olisi ollut vähintään yhtä pätevä tai pätevämpikin, mutta se ensimmäinen on kumminkin jo täyddelliseksi ajateltu.

Toinen on se, että sulla on liikaa koulutusta tai kokemusta, ja sulle pitäisi maksaa enemmän palkkaa kuin on ”sopivaa”.

Kolmas on se, että ihan oikeasti voit olla tosi hyvä siinä missä olet, ja rekrytoija voi olla siitä hyvinkin innoissaan, mutta sitten kun päätkösentekijät tekevät päätöksiä, he painottavatkin vähän jotain muuta kuin rekrytoija. Sä olet siis tosi sopiva, mutta joku muu vaan on vielä sopivampi.

Ryhmädynamiikka. Tarvitaan eri-ikäsiä ja erilaisen kokemuksen omaavia. Jos puuttuu vanhempi, otetaan keski-ikäinen ohi nuoremman ja jos taas suurin osa on 10 v päästä eläkkeelle menossa, nuoruus on etu silläkin riskillä, että jää pian äitiyslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Entinen pomo kirjoitti:

Kahdesta koulutuksen ja kokemuksen perusteella yhtä vahvasta hakijasta pitää valita jompi kumpi. Sitten mietitään esimerkiksi, miten ihminen sopeutuu joukkoon, mikä vaikuttaa työilmapiiriin. Asiaan voi vaikuttaa luonne, elämäntilanne tai ties mikä muu syy.

Voiko oikeasti korkeampi koulutus olla tällainen syy? Eli ajatellaan, ettei sopeudu?

Itselleni tämä tullut useampaankin kertaan vastaan. Sanottu ihan suoraan lopussa, että olen ylikoulutettu, työnantajan mielestä "todennäköisesti en ole pitkäaikainen ja sitoutunut työntekijä, vaan haluan haasteellisempiin tehtäviin kun mitä on tarjota". Mikä sinällään on tuntunut vähän hassulta perusteluita varsinkin jos kyse on ollut esim. 6-12 kk:n määräaikaisuudesta ja olen kuitenkin ko. paikkaan hakenut ja rekryprosessin läpikäynyt.

Yleensä tasavertaisten hakijoiden kohdalla lopulliseen valintaan vaikuttaa lähinnä henkilökemia, aikaisemmat työpaikat ja mahdollisesti tyyliin toisen hakijan laajempi kielitaito tai harrastuneisuus, jonka voi katsoa tukevan kyseisen tehtävän suorittamista.

Tuo on tosi turhauttava vastaus. Voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain. Paljon parempi olisi, jos kerrottaisiin jotain konkreettista. Toisaalta antaa vähän huonon kuvan työnantajastakin, jos valikoi ihmisiä vain luonteen perusteella, ilman mitään selkeitä syitä. Siis jos nyt ei ihan karmea luonne ole.

Saattaa olla pari tasaväkistä hakijaa ja toisen sitten ajatellaan sopivan paremmin tiimiin johon tulossa (haetaanko esim. nöyrää tyyppiä vai porukalle esimerkinnäyttäjää, uudistajaa vai työmyyrää jne. ). Syitä voi olla vaikka mitä muitakin. Sitoutuvuutta voidaan arvioida, riittääkö motivaatio tehdä samaa hommaa pidempään.

- rekryalan ammattilainen

Ei sovi tiimiin. On esim. yhteistyötaidoiltaan toista heikompi, toinen sopii tyyppinä paremmin joukkoon kuin toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen pomo kirjoitti:

Kahdesta koulutuksen ja kokemuksen perusteella yhtä vahvasta hakijasta pitää valita jompi kumpi. Sitten mietitään esimerkiksi, miten ihminen sopeutuu joukkoon, mikä vaikuttaa työilmapiiriin. Asiaan voi vaikuttaa luonne, elämäntilanne tai ties mikä muu syy.

Voiko oikeasti korkeampi koulutus olla tällainen syy? Eli ajatellaan, ettei sopeudu?

Jos katsotaan että on ylikoulutettu ja tehtävä ei pysty tarjoamaan vastinetta koulutukselle. Tuohon liittyy myös palkka- ja etenemistoiveet. Usein korkeammin koulutetulla voi olla isompi palkkatoive ja se ratkaisisi helposti jos olisi kaksi täsmälleen samalla viivalla.

Mutta käytännössä, me olemme ihmisiä joten kopioita ei ole ja sen valossa luulisi olevan helppo ymmärtää että sopivampi vain on sopivampi tavalla tai toisella. Enemmän kokemusta tietyistä työtehtävistä, parempi profiili soveltuvuustestistä tms. On vaikea tietää mitä milloinkin on ollut takana mutta ole huoleti, rekrytoijat yleensä tietävät mitä hakevat ja valitsevat sen joka tuntuu parhaalta tehtävään.

Luonnetta mietitään tietysti tehtävään ja tiimiin ja esimieheen nähden..

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi turhauttava vastaus. Voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain. Paljon parempi olisi, jos kerrottaisiin jotain konkreettista. Toisaalta antaa vähän huonon kuvan työnantajastakin, jos valikoi ihmisiä vain luonteen perusteella, ilman mitään selkeitä syitä. Siis jos nyt ei ihan karmea luonne ole.

No tuskin kukaan pelkän luonteen perusteella valikoi, mutta lopussa sillä voi olla todella paljin merkitystä ja kertoo rekrytoijien fiksuudesta, ei päinvastoin. On paha rasti jos valitaan ilmapiirin saastuttaja tai tyyppi jonka luonne ei sovi tehtävään. Se voi olla todella kallis virhe, esim huono asenne voi olla paljon pahempi kuin pienet aukot ammattitaidossa.

Kaiken järjen mukaan olisit se paras hakija, mutta lopullinen päätös tehdään tunteella, etkä siksi tule valituksi.

Meillä kävi niin, että koska toinen finalisti oli niin puhelias ja räväkkä ihminen, todettiin että muut tiimin jäsenet eivät tule jaksamaan häntä niin hyvin kuin rauhallisempaa hakijaa. Tiimissä kun oli jo valmiiksi muutama äänekäs tyyppi.

Hain koulutustani ja pitkää kokemustani vastaavaa (unelma)virkaa, johon tarvitaan kahden eri ammatin hallinta ja yksi erikoistaito, jota harvalla on vaadittavissa määrin. Soveltuvuuskokeen ja kolmen eri haastattelun jälkeen odotin suuria.

Määräpäivänä henkilöstöpäällikkö soitti minulle ja kertoi, että virka oli muutettu määräaikaiseksi, minkä vuoksi oli kätevämpää valita jo talossa työskentelevä henkilö. Jos kuitenkin olisi ollut kysymys vakinaisesta virasta, minä olisin ehdottomasti ollut koko rekrytointitiimin valinta. Tästä on muutama vuosi aikaa, mutta pettymys ja tyrmistys on edelleen musertava.

Yleensä tarkoittaa, että työnhakija on liian vanha.

Monesti rekrytoijilla on selkeä mielikuva etukäteen siitä, millainen ihminen johonkin tehtävään pitäisi valita. Eli ikä, sukupuoli, tausta, yms. Kaikki jotka eivät sovi juuri tuohon suljetaan pois juuri tuon "sopimattomuuden" takia.

Joskus kyse on myös siitä, että halutaan palkata joku tuttu, mutta tehtävä oli pakko laittaa näennäisesti auki.

up

Vierailija kirjoitti:

Entinen pomo kirjoitti:

Kahdesta koulutuksen ja kokemuksen perusteella yhtä vahvasta hakijasta pitää valita jompi kumpi. Sitten mietitään esimerkiksi, miten ihminen sopeutuu joukkoon, mikä vaikuttaa työilmapiiriin. Asiaan voi vaikuttaa luonne, elämäntilanne tai ties mikä muu syy.

Voiko oikeasti korkeampi koulutus olla tällainen syy? Eli ajatellaan, ettei sopeudu?

Palkkasin kerran sähkömiehen huoltomieheksi. Olin oikein hyvilläni, että sain hänet tulemaan meille firmamme maksamilla palkoilla. Kaveri oli töissä kaksi kuukautta ja lähti parempiin hommiin.

Edellisen johdosta lopetin ylikoulutettujen palkkaamisen. Syy ei siis ole pelkkä sopeutuminen vaan oletus, että ylikoulutettu etsii koko ajan parempaa ja lähtee heti, kun tilaisuus tulee.

Määräaikaisella työsopimuksella voidaan sitouttaa ylikoulutettujakin.