Kannattaako anopille sanoa rehellisesti?

Sentään ostaa. Meillä niin pihi anoppi että ei kyllä osta mitään lapsellemmme.

Olisit iloinen että hän muistaa lapsiasi.

Kun sanot suoraan, todennäköisesti anoppisi lopettaa niiden ostamisen. Eli siis kannattaa. 

Ei kannata.

Sanot vaan ettei teidän perheessä mitään halpoja prismarääsyjä käytetä.

Mä en sanoisi (ettei tule sellaista paha miniä -vaikutelmaa), mutta pyytäisin puolisoa sanomaan. Se nyt vaan on ympäristön kannalta niin kestämätöntä, että ostetaan jotain kertakäyttöistä timanttirääsyä ekassa pesussa pilaantumaan, että ympäristön etu voittaa nyt anopin hetkellisen mielipahan. 

Itse sanoin ja mummokos se tästä möksähti.. ”en saa ostaa murulille mitään, äiti päättää aina kaikesta”. Seuraavan kerran kun nähtiin niin heitti 50€ setelin pöytään ja sanoi että ”osta murulille vaikka puuroa tai vaippoja tuolla rahalla, eihän mummo edes tiedä mitä puuromerkkiä mummon rakas syö tai mitä vaippoja se käyttää, mummo on niin ulkopuolella kaikesta nyyhnyyh”

Te jotka olette sitä mieltä, että kannattaa antaa anopin ostaa turhaa glitteriä ja tekokuitua, kaatopaikoille ja maailman meriin päätyviksi, miettikääpä uudelleen. Emme tarvitse yhtään mitään turhan takia ostettua, sitä on jokaisella jo liiankin kanssa. Anopille voisi sanoa suoraan, "mieluummin puuvillaisia vaatteita, kuin jotain hikimuovipolyesteriä tms. Halpatuotteet eivät ole maailman pelastus, vaan tuho.

Miten saat keinokuituvaatteen pesussa pilalle? Muovi ei ihmeemmin kutistu.

Mutta kyllä anopille kannattaa sanoa ihan suoraa, että kiitos ei, meillä ei tällaisia tarvita. Mutta ei pidä mennä sanomaan, että anna rahaa sen sijaan, koska se menee jo kerjäämisen puolelle. Reissusta voi laittaa vaikka kivan kuvaviestin, ei tarvita glitteripaitaa.

Minä sanoisin. Muutenkaan en hyväksy turhan krääsän ostamista, en varsinkaan minkään halpiskeinokuiturytkyjen, enkä halua että meidän lapsia puetaan sellaisiin. Ottaisin rauhallisesti puheeksi, että me pyrimme tukemaan kestävää kehitystä ja vastustamme tarpeetonta tavaran ostamista, joten toivomme ettei lapsille osteta mitään turhaa. Jos suuttuu asiallisesta keskustelusta ja perustellusta toiveesta, antaa sitten suuttua vaan. En myöskään hyväksy jatkuvaa karkin ja muiden herkkujen tuputtamista, ja olen sanonut senkin.

Minun lapsenlapseni äiti ostaa juuri tuollaista tavaraa lapsilleen. Mökillekin glitterityllipitsi mekot laitetaan päälle. Huoh

T. Mummeli, jonka anoppi ja miniä ovat samaa maata kuin ap:n anoppi.

Meillä lapsetlapset vaatettaa äitinsä. Järkeviä, yksinkertaisia, mitäänsanomattomia nimellisiä vaatteita. Kun ei heidän lapset tykkää röyhelöistä.

Mummolassa nämä samat lapset riekkuu innoissaan prinsessapuvuissa myös ulkona, koska ne on niin ihania ja pyytää, että anna mummo meille näistä edes joku mukaan, me rakastetaan kimalletta. Ja mummo selittää vakavana, että nämä on kivoja siksi, että ne on täällä mummon luona, ei ne olisi joka päivä kotona näin suloisia.

Itsekseen sitä miettii, että oikeastiko kodin feng shui menee pilalle, jos lapsilla on silkkiä, satiinia ja nirunarukengät omassa huoneessaan.

Oma anoppi on kanssa tuonut kasapäin epäsopivia vaatteita lapsille. Kirppareilta tosin, mutta koko sukua piinasi tuomisillaan eli rahaa meni hänellä ihan turhaan, kymppejä viikossa. Silllä rahalla olisi voinut hän hankkia jotain itselleen tai antaa hyväntekeväisyyteen tai jos väkisin haluaa kohdistaa anteliaisuutensa lapsenlapsiin- vaikka joku kiva yhteinen päivä heidän kanssaan jossain.

Heti kun vanhin lapsi oli vähänkään järkevässä iässä aloin korostaa että lapsi haluaa itse valita vaatteensa ja on tarkka - ei ollut aivan totta. Vähitellen väitteestä tulikin tosi ja anoppi näki että lapsilla oli omat jutut joita vaatteisiinsa halusi. Helpotus oli suuri kun lopetti ostelun!

Sanoisin materiaalista, että lapset ei tykkää siitä miltä tuntuu iholla. Jos vaatteet olisivat mielestäni vain "ei niin kivan" näköisiä, laittaisin päiväkotireppuun varavaatteiksi. Näin olisivat käytössä, mutta itse ei tarvisi niitä juurikaan nähdä 🙊

Itse sanoisin varmaan jotain, että kiva kun ostelet vaatteita mutta kun lapsi käyttää tästä ja tästä materiaalista tehtyjä vaatteita mieluiten niin ne sinun ostamasi vaatteet ovat valitettavasti jääneet käyttämättä.

Päivittele anopille joku kerta, että "voi voi kun se ja se vaate meni heti ekassa pesussa pilalle, olikin varmaan keinokuitua tms" ja sitten jatkat huolettomasti, mitä materiaaleja itse ostat & lapset käyttää mielellään. Jos anoppi on fiksu, voi tuosta ottaa opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsetlapset vaatettaa äitinsä. Järkeviä, yksinkertaisia, mitäänsanomattomia nimellisiä vaatteita. Kun ei heidän lapset tykkää röyhelöistä.

Mummolassa nämä samat lapset riekkuu innoissaan prinsessapuvuissa myös ulkona, koska ne on niin ihania ja pyytää, että anna mummo meille näistä edes joku mukaan, me rakastetaan kimalletta. Ja mummo selittää vakavana, että nämä on kivoja siksi, että ne on täällä mummon luona, ei ne olisi joka päivä kotona näin suloisia.

Itsekseen sitä miettii, että oikeastiko kodin feng shui menee pilalle, jos lapsilla on silkkiä, satiinia ja nirunarukengät omassa huoneessaan.

Jouduin lukemaan tuon ensimmäisen lauseen pariin kertaan, ennen kuin ymmärsin sen oikein! Lapsenlapset vaatettavat äitinsä?