Miten miehesi toimii jos sinulle on tapahtunut jotain ikävää?

Lohduttaa ja hellii.

Mitä sen sitten pitäisi tehdä? 

Kuuntelee jos haluan puhua. Jos mulla menee aikaa (läheisen sairastuminen) niin kantaa enempi vastuuta kotihommista yms. Elämä jatkuu, en itsekään vatvo asioita loputtomiin.

Jotenkin kaikkoaa jonnekin ja jättää minut yksin. Tämä on todella rasittavaa ja on saanut minut harkitsemaan eroamista, vaikka muuten on todella ihana ja fiksu ihminen, jota rakastan kovasti. 

Läimäisee naamalle ja käskee ryhdistäytymään

Kysyn koska en tiedä kuuluuko silloin suhtautua minua kohtaan jotenkin lämpimästi vai onko ihan tavallista että tunnetasolla ei tapahdu mitään silloin kun minulle osuu joku ikävä juttu..

Nykyään aivan empaattisesti. Minulla on ollut joitakin kupruja työelämässä, joissa hän on ollut kyllä tukena, meillä on sama ammatti, joten ymmärrämme millaisia työongelmat ovat. Terveyspuolella oli jossain vaiheessa hieman kylmää suhtautumista ja oli sitä mieltä, ettei hän itse tarvitse apua missään eikä tukea. Mutta sitten joutui tilanteeseen, jossa todellakin joutui tukeutumaan minuun eikä se ollut sitten niin kamalaa. Ja sen jälkeen on suhtautuminen minuunkin ollut sitten "tukevampaa". Aikuisien lastemme asioissa hän oli myös melko jyrkkä ja piti itseään jotenkin perheen ulkopuolisena, nyt sekin on parantunut. 

Mieheni huomio kyllä aina jollain tavalla. Halaa tms.

Up

Halaa, pitää sylissä, kertoo, että kaikki järjestyy. Jos tilanne on paha (esim. kova ahdistus yms.) niin hoitaa myös kodin yksin. Näin sen pitäis parisuhteessa mennäkin, puolin toisin. 

Yleensä sanoo omahyväinen ilme naamallaan: "Mitäs läksit, kikkelis kokkelis?"

Jos ei näytän haavoittuvuuteni, pitää sylissä, lohduttaa ja kuuntelee. Jos en itse ilmaise asiaan liittyviä tunteitani, ei kysele ja on kuin ei mitään.

Se että hän on pahoissa tilanteissa tosi vahvasti kiinni arjessa , on ollut mulle suuri apu. Itse uppoan herkästi suruun, unohdan syödä jne. Se auttaa kun mies nousee ylös ja keittää puuroa, tapahtui mitä tapahtui.

Naislapset taas vauhdissa. 

Ei mitenkään. Luulen, ettei hän edes tajua, mitä kerron hänelle.

Vähän epäilen et aapee on just sellanen tunteissa vellova tyyppi, jolla on koko ajan joku "kriisi" päällä. Mulla oli joskus tuollainen yksi väsyttävä kaveri. Mun huolille ei koskaan ollut tilaa. Aina piti pohtia hänen tunteitaan...

Koitat väkisin keksiä jonkun riidanaiheen? Kun oikein miettii niin löytyy jotain ja sitten saa vähän draamaa elämään.

Ei tunnu hirveästi hetkauttavan. Kun perheenjäseneni kuoli, laittoi minulle osanotto viestin (olin eri paikkakunnalla silloin) jotenkin tuntuu että ei ehkä tällaista halua jatkaa loppuelämää...... Ymmärrän,jos hänelle vieraan ihmisen kuolema ei häneen vaikuta,mutta .....viesti. :D

Mulla oli todella rankkaa työssäni viime talvena. Olin todella lähellä burnoutia. Mies on tukenut kaikin mahdollisin tavoin ja perheemme elämä on keskittynyt ainaostaan minuun ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Olen valinnut niin oikein silloin kun aviomiehiä jaettiin.

Nyt tilanne töissä normalisoitunut ja kaikki taas niinkuin ennenkin. Mutta on siis niitäkin miehiä jotka tosissaan tukevat aviopulisoa ja mulla onneksi on sellainen.

Suuttuu. En saa sairastua, eikä mitään ikävää saa tapahtua. En saa olla heikko.

Ei reagoi koska en tee numeroa, tai oikeastaan tuo asiaa esille muuta kuin asiallisesti toteamalla.

Kauhea tapa jolloin muut eivät huomaa jos minun on paha olla.

Kerran löysi minut itkemästä sängystä kun olin saanut puhelun kuolemasta, silloin hän vain kävi viereen ja piti kiinni. Oletan että hän on tukena jos ilmaisen selvästi sitä tarvitsevani.