Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskon omistavani epävakaan persoonallisuuden, haluatko kysyä jotai?
Kommentit (18)
Uskon että pojallani on se, kaikki täsmää. Niin hänkin uskoo, mutta ei jaksa hakea apua, ja täysi-ikäinen kun on, en voi oikein auttaa.
Miksi uskot että sinulla on se? Mistä sen luulet johtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että minulla on epävakaa persoonallisuus.
Uskon, että olen persoonaltani epävakaa.
Uskon, että persoonani on epävakaa.
Uskon, että olen epävakaa persoona.
Siinä muutama esimerkki, miten tuon voisi sanoa suomeksi.
Mitä kuuluu:) Miten menee muuten elämässä? Hyvää kevättä:)
En halua, koska tunnen yhden henkilön, jolla on epävakaa persoonallisuus eikä siinä ole mitään ihannoitavaa saati myöskään kiinnostavaa. Pikaista paranemista voin silti toivottaa, toivottavasti löydät apua ja oman halun muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet sen itsellesi diagnosoinut? Epäilen itsellä olevan saman sairauden.
Olen aina tuntenut olevani viallinen - tai että tunne-elämässäni on jotain häikkää. Jossain elämänvaiheessa koin olevani todella masentunut ja yritin etsiä diagnoosia itselleni. Masennus ja ahdistushäiriö kuulostivat oikealta, mutta eivät sitten kuitenkaan. Masennus ja ahdistuspuuskat kun olivat niin isoja ja kuolettavia mutta ne olivat puuskia. Jostain bongasin ajan kanssa epävakaan persoonallisuuden ja lähes kaikki osui omalle kohdalle. Kaikki vaan loksahti paikalleen. Koko elämäni, valintani, persoonallisuuteni jotenkin aukesi minulle. En ollutkaan viallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet Ap tehnyt tuon jälkeen kun diagnosoitu itsesi? Mietin vaan miten voisin poikaani auttaa.
Eikä tässä kukaan ihannoinut sitä, typerä kommentti vitoselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko parisuhteessa tai ootko mustis?
Vierailija kirjoitti:
Uskon että pojallani on se, kaikki täsmää. Niin hänkin uskoo, mutta ei jaksa hakea apua, ja täysi-ikäinen kun on, en voi oikein auttaa.
Miksi uskot että sinulla on se? Mistä sen luulet johtuvan?
Epävakaan persoonallisuuden merkit ovat lähes täysin omasta elämästäni ja persoonallisuudestani. Uskotaan että epävakaa persoonallisuus muovautuu jo lapsuudessa. Takana yleensä seksuaalista hyväksikäyttöä, perheessä syrjähyppyjä, väkivaltaa, heitteille jättöä, hylkäämistä, kaaosta. Omassa lapsuuden perheessä oli ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on voimakkain tunteesi?
Hmm, vaikea kysymys. Kaikki tunteeni ovat voimakkaita. Ilo hetkinä maailma on täynnä laulua ja iloa, mikään ei voi lannistaa ja seuraavassa hetkessä voinkin olla niin masentunut että haluan kuolla. Vihaisena olen aivan raivona ja jälkeenpäin häpeä on suunnaton. Tuntuu että voimakkain asia on se, että en pysty kontrolloimaan mitään näistä tunteista. Mikään ei vähän surullista, vähän ärsyttää, ihan iloinen. Ei. Kaikki tulee täysillä ja se on henkisesti uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet Ap tehnyt tuon jälkeen kun diagnosoitu itsesi? Mietin vaan miten voisin poikaani auttaa.
Eikä tässä kukaan ihannoinut sitä, typerä kommentti vitoselta.
Eipä tässä tilanteessa voi kukaan ulkopuolinen auttaa, jos sitä apua ei itse koe tarvitsevansa.
Olen yrittänyt olla parempi minä. Jäsennellä ajatuksia ja muuttaa toimintatapoja. Miettiä mistä fiilikset ja ajatukset kumpuilevat ja miettiä parempia ratkaisuja. Esim raivoamisen sijasta lähteä lenkille rauhoittumaan.
Vaikein projekti on etsiä minua itseäni. Kuka minä olen ja mikä on minun identiteetti. Huomaan itse usein peilaavani toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on voimakkain tunteesi?
Hmm, vaikea kysymys. Kaikki tunteeni ovat voimakkaita. Ilo hetkinä maailma on täynnä laulua ja iloa, mikään ei voi lannistaa ja seuraavassa hetkessä voinkin olla niin masentunut että haluan kuolla. Vihaisena olen aivan raivona ja jälkeenpäin häpeä on suunnaton. Tuntuu että voimakkain asia on se, että en pysty kontrolloimaan mitään näistä tunteista. Mikään ei vähän surullista, vähän ärsyttää, ihan iloinen. Ei. Kaikki tulee täysillä ja se on henkisesti uuvuttavaa.
En ole psykologi enkä tiedä, mitä epävakaa persoonallisuushäiriö tarkoittaa.
Maallikon mielipiteenä kuitenkin kehottaisin sinua ajattelemaa, että tunteet ovat jotakin, jota sinulle tapahtuu. Teot ja ajatukset ovat jotakin, jota valitset. Voit valita antaa tunteiden tulla, olla ja mennä, tai voit valita vahvistaa niitä ajatuksillasi ja toimia niiden mukaan teoillasi. Tämä on se tapa, jolla "terveet" ihmiset käsittelevät tunteitaan.
En tiedä, onko oikeasti niin, että et todella pysty valitsemaan, miten toimit silloin kun tunteet tapahtuvat, mutta mielestäni kannattaisi ainakin yrittää tiedostaa se mahdollisuus, että tunteista huolimatta voit valita, miten annat niiden vaikuttaa sinuun.
Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko parisuhteessa tai ootko mustis?
Olen parisuhteessa. Nuorena parisuhteissa olin todella mustasukkainen, nykyään en juurikaan.
Kenen opista sellainen usko kumpuaa? Haluaisin itsekkin opiskella asiasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on voimakkain tunteesi?
Hmm, vaikea kysymys. Kaikki tunteeni ovat voimakkaita. Ilo hetkinä maailma on täynnä laulua ja iloa, mikään ei voi lannistaa ja seuraavassa hetkessä voinkin olla niin masentunut että haluan kuolla. Vihaisena olen aivan raivona ja jälkeenpäin häpeä on suunnaton. Tuntuu että voimakkain asia on se, että en pysty kontrolloimaan mitään näistä tunteista. Mikään ei vähän surullista, vähän ärsyttää, ihan iloinen. Ei. Kaikki tulee täysillä ja se on henkisesti uuvuttavaa.
En ole psykologi enkä tiedä, mitä epävakaa persoonallisuushäiriö tarkoittaa.
Maallikon mielipiteenä kuitenkin kehottaisin sinua ajattelemaa, että tunteet ovat jotakin, jota sinulle tapahtuu. Teot ja ajatukset ovat jotakin, jota valitset. Voit valita antaa tunteiden tulla, olla ja mennä, tai voit valita vahvistaa niitä ajatuksillasi ja toimia niiden mukaan teoillasi. Tämä on se tapa, jolla "terveet" ihmiset käsittelevät tunteitaan.
En tiedä, onko oikeasti niin, että et todella pysty valitsemaan, miten toimit silloin kun tunteet tapahtuvat, mutta mielestäni kannattaisi ainakin yrittää tiedostaa se mahdollisuus, että tunteista huolimatta voit valita, miten annat niiden vaikuttaa sinuun.
Tsemppiä ja voimia!
Olen yrittänyt ajatella tunteet ohi menevinä. Mitähän ne ovatkin. Ongelma vaan on se, kun ne tulevat niin voimakkaina. Toisen aiheuttama pettymys tuntuu petokselta ja pieni alakulo onkin sitä että tunnet olosi mitättömäksi ja voisit päättää elämäsi. Hankala nämä vahvat tunteet on sivuuttaa, vaikka tiedostaisi että oma mieli vaan "ylireagoi".
jmnjmnt kirjoitti:
Kenen opista sellainen usko kumpuaa? Haluaisin itsekkin opiskella asiasta!
No niin se oli toki ironiaa....
Olen Jmnjmnt nimella kertonut juurikin aivan toisenlaisesta uskomisesta ja totuudesta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3451407/mita-mielta-vanhan-testamentin-…
Alue: Aihe vapaa
Miten olet sen itsellesi diagnosoinut? Epäilen itsellä olevan saman sairauden.