Mitä katkeruus tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Tuo on aika hyvä näkökulma. Se, että näkee itsensä ainaisena uhrina.

Minusta katkeruus voi ilmetä myös siten, että syyttömänä osapuolena (jolloin omaa osuutta johonkn tekoon ei ole) ei anna anteeksi sille, jonka vahingoittamaksi on joutunut sekä syyttää tätä kaikesta muustakin pieleenmenneestä. Tavallaan jää jumiin siihen menneisyyden kokemukseen ja se antaa merkityksen – kielteisen merkityksen – kaikelle muulle.

Katkera ihminen ei anna anteeksi väärää tekoa toiselle, koska luulee, että anteeksianto on vääryydelle periksi antamista, vaikka se päinvastoin sinetöi teon vääräksi, mutta anteeksi annetuksi ja irrottaa, vapauttaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Ihminen ei ole aina itse syyllinen tai valinnut osuuttaan tapahtumiin. Tai valinta ei aina ole oma, se voi olla toisten manipuloima (varsinkin jos trauma josta syystä manipulointi onnistuu, on alkanut lapsena). Katkeruus on sikäli silloin terve reaktio, että sität yöstämällä on mahdollisuus päästä tilanteen syihin ja juureen, joissa uhriksi joutui. Ja sitä kautta oppia jotain (yleensä toisista, ei itsestään) ja sitä kautta päästä elämään ihan oikean näköistä elämää. Siis itselleen oikean näköistä ja oikeaa.

t.kristallikissa

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Tuo on aika hyvä näkökulma. Se, että näkee itsensä ainaisena uhrina.

Minusta katkeruus voi ilmetä myös siten, että syyttömänä osapuolena (jolloin omaa osuutta johonkn tekoon ei ole) ei anna anteeksi sille, jonka vahingoittamaksi on joutunut sekä syyttää tätä kaikesta muustakin pieleenmenneestä. Tavallaan jää jumiin siihen menneisyyden kokemukseen ja se antaa merkityksen – kielteisen merkityksen – kaikelle muulle.

Katkera ihminen ei anna anteeksi väärää tekoa toiselle, koska luulee, että anteeksianto on vääryydelle periksi antamista, vaikka se päinvastoin sinetöi teon vääräksi, mutta anteeksi annetuksi ja irrottaa, vapauttaa siitä.

Miksi ihmeessä anteeksi täystyisi antaa? Ei siitä ole katkeralle mitään hyötyä. Paljon enemmän hyötyä on oppia siitä toisesta, että olipa mulkqu ja miten ei enää ikinä uudelleen joudu sellaisen kynsiin ja satimeen.

t.kristallikissa

Mutta kyllähän katkeruus eräänlaista jumiinjäämistä tarkoittaa, mutta en tajua katkeria halveksivia, katkeruudessa pysyminen (ja toki avun hakeminen tai sen saaminen) on ainoa tie siihen, että siitä nimenomaan ei tarvitse itse kantaa syyllisyyttä, koska en nyt vain oikein tajua, miten joku olisi loppupeleissä syyllinen omaan katkeruuteensa. Jos kantaa vielä syyllisyyttä siitä, että itselle on tapahtunut pahaa, jos ei sit aikonut itselleen aiheuttaa, niin miten hedelmällistä se sitten on. Katuminen on ok, mutta en mä ainakaan voi katua asioita, jotka tekivät minusta katkeraa.

t.kristallikissa

Minullekin ihmiset ovat tarjonneet katumista ratkaisuksi, kun mulla on vaikeuksia perhe-elämässä. En varmana kadu, ajattelin hyvää, pyrin hyvään, ja pskaa tuli. Katkeruus on oikeampi tunne siihen.

t.kriatallikissa

Terapeuteissakin on niitä, joilla ei ole hajuakaan siitä, että katuminen voi monella olla ainoastaan signaali henkisestä hyväksikäytöstä, ja oikeampi tunne olisi raivo vääryyksistä, joita itselle on tehty ja aiheutettu. Ja siis katkeruus, jos ei saa apua. Katuminen on ihan väärin, jos syyllinen oli isompi ja vahvempi kasvattaja esimerkiksi. Sitä syyllisyyttä on monesti vain hyvin vaikeaa johtaa heihin, isot ja vahvat eli vanhemmat peittelevät jälkensä lapsen mielessä usein niin hyvin. Eikä se vaikeaa olekaan, koska lapsi on vaikutukselle altis.

t.kristallikissa

Kato persuja kun ne yrittää käsitellä vaalitappiota. Sitä tarkoittaa katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Kato persuja kun ne yrittää käsitellä vaalitappiota. Sitä tarkoittaa katkeruus.

Tai Aino Pennasen (vihreiden puolue) ilmettä, kun lentokoneessa ei ollut hänelle istumapaikkaa...

😁😁😁

Tunnen yhden isän, joka on katkera nuorena aikuisena kokemistaan vastoinkäymisistä. Katkeruus näkyy käytännössä siinä, kun kostaa sitä lapsilleen, jotla ovat nyt samassa nuoren aikuisen iässä.

Toinen katkera on lapseton nainen. Kun katkeruus hyökkää päälle, niin hakee hyvitysyä keinolla millä hyvänsä. Ja siinä ei silloin säälitä lapsipuoliakaan.

Jos hyväksyisi oman syyllisyytensä ja ottaisi siitä vastuun, voisi jatkossa menestyä paremmin. Ja kyllä, KAIKISSA tilanteisa ihminen on myös itse syyllinen. Ei ehkä kokonaan, mutta joltain osin. Sen ymmärtäminen, myöntäminen ja hyväksyminen on avain onneen ja menestykseen (kerron omasta kokemuksesta).

Vierailija kirjoitti:

Jos hyväksyisi oman syyllisyytensä ja ottaisi siitä vastuun, voisi jatkossa menestyä paremmin. Ja kyllä, KAIKISSA tilanteisa ihminen on myös itse syyllinen. Ei ehkä kokonaan, mutta joltain osin. Sen ymmärtäminen, myöntäminen ja hyväksyminen on avain onneen ja menestykseen (kerron omasta kokemuksesta).

Mä en ainakaan ole vastuussa siitä, että luotin omaan äitiini ja halusin pelkkää hyvää, mutta hän oli narsistinen ja eläytyi tilanteisiin aivan toisesta todellisuudesta käsin,kuin kulloinkin oli käsillä. Ja näki lapsessaan aivan jonun muun kuin sen lapsen. Ja vioitti sillä lasta eli minua. En kyllä oo yhtään syyllinen siinä ja sen seurauksissakaan mihinkään pahaan, jota siiä aiheutui. Edes käytökseeni. Se on kaikki syystä. Ihmiset vain tuomitsevat toisia, eli minua, vaikka en ole syyllinen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Jos hyväksyisi oman syyllisyytensä ja ottaisi siitä vastuun, voisi jatkossa menestyä paremmin. Ja kyllä, KAIKISSA tilanteisa ihminen on myös itse syyllinen. Ei ehkä kokonaan, mutta joltain osin. Sen ymmärtäminen, myöntäminen ja hyväksyminen on avain onneen ja menestykseen (kerron omasta kokemuksesta).

Minä en ole kyllä yhtään syyllinen siihen, että äitini oli alkoholisti-narkomaani ja äidin miesystävä käytti minua seksuaalisesti hyväksi kun olin 3-5v.

Vai kerrotko minulle mikä oli se osuus tuossa, johon minä olen syyllinen? Meinaatko että ehkä aiheutin äitini päihdeongelman ja ehkä viekoittelin äijän raiskaaman minut? Kerro nyt ihmeessä!

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Aika pitkälti samaa mieltä. Sillä erotuksella tosin, että kaikki epäonnistumiset/saavuttamattomat asiat  eivät ole omaa syytä. Ei minustakaan ollut nuoruuteni haaveammattiin eli lentoemännäksi, koska olin liian lyhyt. En tosin katkeroitunut asiasta vaan hyväksyin asian ja löysin toisen yhtä mieluisen - ja näin jälkikäteen ajattellen  vieläkin mieluisamman - ammatin. 

Miksi antaa anteeksi  muille? Koska silloin annat anteeksi itsellesi.

Siinä sen salaisuus.