Tupakoinnin väitetyt vaarat

Tupakoinnin vaaroista on puhuttu yllättävän vähän kaiken ilmastonmuutoshysterian lomassa. Tähän lienee syynä se, että väitteet tupakoinnin vaaroista ovat hatarammalla pohjalla kuin on uskottu. Aihetta koskevat väitteet ovat alkujaan lähtöisin kansallissosialismin ideologeilta. He haalivatkin laajan todistusaineiston, jonka luotettavuus on sittemmin kyseenalaistettu.

Todellisuudessa keuhkosyövän on havaittu voimakkaasti kasvavan vasta tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Ei ole todistettu, etteikö keuhkosyöpä voisi paremminkin johtua tupakoinnin lopettamisesta kuin tupakoinnista. Tupakoinnin lopettaminen myös tyypillisesti pahentaa keuhkoahtaumatautia. Japanissa yhteyttä keuhkosyövän ja tupakan välillä ei ole havaittu lainkaan. Keuhkosyöpä tulee Suomessakin vähenemään ennen kaikkea ilmaston puhdistumisen myötä.

On myös havaittu, että keuhkosyövän riski on sitä vähäisempi, mitä varhaisemmin tupakointi on aloitettu. Mitä varhemmin tapa on omaksuttu, sitä todennäköisempää on kuoleminen tuskattomaan sairaskohtaukseen keski-iässä. Tällöin ihmisestä ei tule niin paljon kustannuksia kuin hänen eläessään pitkälle eläkeikään.

Tupakointi vähentää Parkinsonin taudin vaaraa huomattavasti ja siitä on jopa etuja eräiden sairauksien hoidossa. Peutz-Jeghersin oireyhtymää sairastavista sitä harvempi sairastuu suolistosyöpään, mitä enemmän hän tupakoi. Savukkeiden ja askivuosien määrä korreloi käänteisesti suolistosyövän kanssa.

Tupakointiin pitäisi aktiivisesti kannustaa. Tupakoitsijat ovat rennompia ja suvaitsevaisempia kuin muiden ihmiset, joiden tupakoinnilla on myös yhteys kasvavaan henkiseen hyvinvointiin, vaikka korrelaatio ei todistakaan kausaliteettia.

Hallitusten on vaikea myöntää kaiken vainon jälkeen, että toimet tupakoinnin kitkemiseksi ovat olleet tarpeettomia, mutta ainakin kansan ns. "brutto-onnellisuus" ja sitä myötä todennäköisesti elinajanodote kasvavat tupakoinnin yleistyessä. Masennuksen riski on suurempi vain niillä tupakoitsijoilla, jotka suurkuluttavat alkoholia.