Tunnetko ketään läheisriippuvaista?
Millainen on? Millaisia ovat hänen ihmissuhteensa?
Kommentit (14)
Eikä mitään ihmissuhteita siis. Kaikki poikki vain, koska muut niin huonoja ja hän itse ihan paras.
t. edellinen
Tunnen. No aika säälittävältä vaikuttaa sen tyypin elämä. Ei pysty olemaan yksin vaan takertuu ihmisiin, ja huonoihin ihmissuhteisiin.
Kyllä. Yksi esimerkiksi käyttää koko elämänsä muiden ”auttamiseen”, etenkin aikuisen syrjäytyneen lapsensa ja oman iäkkään vanhempansa. Lisäksi hyysää alkoholistikumppaniaan. Tarvitsee näiden riippuvuutta itsestään tunteakseen itsensä tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi. Kaikki tuossa kuviossa mukana olevat itseasissa läheisriippuvaisia. On myös kova kontrolloimaan ja manipuloimaan. Kauhea marttyyri, hänessä ei ole ikinä mitään vikaa. Perusnarsisti.
Hyi helkatti, luin tämän https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus…; Tunnistin eräästä henkilöstä lähes kaikki kohdat. Olen ottamassa etäisyyttä tästä ihmisestä. Se on vaikeaa mutta varmaan kannatta. Muistan niin elävästi kuinka hän kerran sanoi voivansa estää toista masentumasta.
Siis tähän tyyppiin täsmää KAIKKI hyvä terveyden yleismalkainen artikkeli, koska tämä hlö on hiukan jopa mulle avannut tunnemaailmansa.
Läheisriippuvaisen tunnistaa muuten myös tästä: Hän on viettänyt aikaa läheisen ihmisen kanssa ja tulee sitten kavereille avautumaan kuinka rasittavaa se olikaan. No miksi sitten teit niin? Koska se on velvollisuuteni.
Läheisriippuvainen etsii rakkautta siinä missä sitä ei ole - mutta auta armias jos sitä olisikin tarjolla, silloin hän katoaa ja äkkiä.
Tosi huonossa suhteessa, mutta ei uskalla erota, kun ei halua olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin. Heivasin ulos elämästäni. Koko ajan piti olla käytettävissä riippumatta siitä, mitä minun olisi pitänyt olla oikeasti tekemässä. Kaikki oli joko minun tai muiden hänen tuntemiensa ihmisten syytä. Omaa syytä ei yhtään missään. Ei hyvää palautetta, pelkästään huonoa. Ei mitään hauskaa vaan kuolemanvakavuus kaikessa. Jaksanut olla yrjösankona toiselle.
Eikös läheisriippuvainen nyt näkee syyn aina vaan itsessään ja kestää huonoakin kohtelua siksi, että kokee ansainneensa sen? Se on sitten se vastakohta, joka näkee vikoja aina muissa, muttei koskaan itsessään.
Yleensä ovat suhteessa jonkun dominoivan, jopa narsistisen ihmisen kanssa, joka kohtelee, kuin roskaa. Kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja ottaa syyt niskoilleen... Surkea itsetunto ja antaa muiden käyttää itseään kynnysmattona.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat suhteessa jonkun dominoivan, jopa narsistisen ihmisen kanssa, joka kohtelee, kuin roskaa. Kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja ottaa syyt niskoilleen... Surkea itsetunto ja antaa muiden käyttää itseään kynnysmattona.
Kyllä, ovat yleensä suhteessa paksunahkaisen narsistin kanssa. Läheisriippuvaiset ovat narsisteja itsekin.
”Ohutnahkainen narsisti
Ohutnahkaisella narsistilla on usein ollut hyvinkin traumaattinen lapsuus. Jatkuvan häpeän
ja nöyryytyksen seurauksena hän varttuu uskoen olevansa muita huonompi ja loukkaantuu
herkästi ihmissuhteissaan.
Ohutnahkainen narsisti uskoo, ettei hänestä itsestään löydy mitään arvokasta tai rakastettavaa,ja projisoi hyvät ominaisuutensa muihin ihmisiin. Hän alkaa ihailla muita ihmisiä tullen heistä helposti riippuvaiseksi.
Hän pelkää kuollakseen ihailemiensa ihmisten vihan tunteita ja mahdollisia ristiriitoja heidän kanssaan, koska uskoo pohjimmiltaan olevansa vihattava vikojensa vuoksi.
Ohutnahkainen narsisti on niin tottunut ajattelemaan olevansa syyllinen ja "paha", ettei suostu myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa.
Hän uskoo sisimmässään, että kaikki ihmiset ovat hyviä, ummistaen näin silmänsä häneen
kohdistuvalta huonolta ja epäoikeudenmukai-selta kohtelulta. Ohutnahkainen narsisti ei ymmärrä, miksi häntä kohdellaan huonosti,vaikka hän tekee kaikkensa ollakseen juuri sellainen, kuin toinen osapuoli haluaa.
Hän onhyvin epävarma itsestään ja vielä aikuisenakin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, torjutuksilapseksi. (Hyrck 2006, 14–15.)
Ohutnahkainen narsisti pystyy kuitenkin mukautuvuutensa ansiosta elämään suhteellisen
normaalia elämää. Hänen itsetuntonsa pysyytasapainossa, kun hän onnistuu saavuttamaan
itselleen asettamat usein hyvinkin kohtuuttomat vaatimukset. Kun hän esimerkiksi menes-
tyy työssään tai parisuhteessaan, kokee hän hetkellistä tyytyväisyyttä elämäänsä. Hän ko-
kee hetkellisen ylimielisyyden puuskan onnistuessaan, ja vertaa sitä aikaisempiin nöyryyt-
täviin lapsuuden kokemuksiinsa. Sisimmässäänhän toivoo, että väärinkäyttäjä olisi näke-
mässä, että hän on muuttunut. Tällaisissa tilanteissa ohutnahkainen narsisti tuntee itsensä
vahvaksi ja kokee asettuvansa muiden ihmisten yläpuolelle, mutta normaalien, elämään
kuuluvien takaiskujen sattuessa hänen narsistinen epävarmuutensa kuitenkin paljastuu.
Ohutnahkaisen narsistin on erittäin vaikeaa olla vihainenkenellekään, koska hän pelkää
vihaisuutensa olevan niin tuhoisa, että senseurauksena ihmissuhteet katkeaisivat. (Hyrck
2006, 15.) Hänen sisällään onkin valtavasti tukahdutettua vihaa häntä satuttaneita ihmisiä
kohtaan. (Sinkkonen 2005, 279)"
Taitaa tuo läheisriippuvainen olla sellainen sana, jota käytetään aika monissa merkityksissä. Alunperin tarkoittanut sitä, että riippuvuus usein vaikuttaa myös riippuvaisen henkilön läheisten elämään.
Tunnistin osin itseni. En ole ajatellutkaan että olisin läheisriippuvainen, mutta osa merkeistä osuu vahvasti. Pitänee perehtyä enemmän.
Tunnen miehen jonka elämä näyttää tältä:
- miesystävät juoppoja
- ei omia lapsia
- ajoittaista työnarkomaniaa ( > burnout), syöpöttelyä ja juopottelua
- huomattavasti nuorempi sairaallollisen kontrolloiva ja vaativa naisystävä, jolla lapsia. Naisen erosta ei kulunut pitkään ja nainen lähinnä vaatii mieheltä sääliä (erosin), rahaa, huomiota, lasten kanssa olemista jne.
- ei voi enää harrastaa juuri mitään sillä naisella tiukat kotiintuloajat jne, eivät asu yhdessä mutta kyttää netissä onko "vihreenä".
- keski-ikäisenä sairas riippuvuus terveisiin vanhempiin, vnhmt eivät todellakaan tarvitse apua.
- kämppä kaaoksessa, oma kunto rapistumassa
-kavereilleen joko hehkuttaa kuinka pystyy auttamaan muita kuten esim naista, ja toisaalta taas puhuu paskaa selän takaa, kuinka rasittava onkaan.
-taustalla useita kymmeniä alle vuoden kestäneitä naissuhteita. On kuulemma ongelmia SILLÄ saralla, mutta manipuloimalla saa itsensä ja toisensa riippuvaiseksi.
Minä olen jollain tapaan läheisriippuvainen... Minulla on vaikea lapsuus ja varsinkin isäni aina lyttäsi minua ja opin sen jo todella pienenä, etten osaa mitään enkä pysty mihinkään. Olin surkea koulussa, surkea urheilussa, en mitenkään taiteellisesti tai musiikillisesti lahjakas, todella ujo ja arka, ruma ja lihava jne. Kaikki minussa oli surkeaa ja minua kiusattiin koulussakin tämän vuoksi... Kukaan ei ikinä kannustanut mitenkään, ainoastaan pilkkasivat, kuinka p*ska olen kaikessa.
Kaikki aikuisikäni parisuhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän minua kohtaan nöyryyttäviä... On petetty, käytetty taloudellisesti hyväksi, on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa... Ja olen sietänyt tätä kaikkea ihan vain siksi, että olen kuvitellut ansainneeni tuota enkä voisi saada mitään parempaa.
Työni on sellaista aivot narikkaan duunia alle 2000€ kuukausipalkalla, koska minulla ei ole ollut mitään kunnianhimoa mihinkään, koska olen kokenut etten pärjää missään enkä osaa mitään.
Kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minä en löydä itsestäni MITÄÄN hyvää! Ulkonäköni on keskinkertainen, ruma ja mitäänsanomaton.
Taitaa tuo läheisriippuvainen olla sellainen sana, jota käytetään aika monissa merkityksissä. Alunperin tarkoittanut sitä, että riippuvuus usein vaikuttaa myös riippuvaisen henkilön läheisten elämään.
- nimenomaan vaikuttaakin! Esim läheisriippuvaisen kaikki fiksut kaverit kaikkoavat, ja muiden fiksujen läheisten voi olla vaikea seurata viereästä kun läheisriippuvainen tulee esim alistetuksi kumppaninsa ansiosta. Kuinka hänen persoonansa muuttuu, kuinka hän välttelee tilanteita eikä enää aseta itseään ensi sijaan.
Ohutnahkaisen narsistin on erittäin vaikeaa olla vihainen kenellekään, koska hän pelkää
vihaisuutensa olevan niin tuhoisa, että senseurauksena ihmissuhteet katkeaisivat. (Hyrck
2006, 15.) Hänen sisällään onkin valtavasti tukahdutettua vihaa häntä satuttaneita ihmisiä
kohtaan. (Sinkkonen 2005, 279)" - kiitos tästä, olenkin pohtinut vähän tämän suuntaista erään kaverin suhteen. Minusta hän ei vaan pelkää että ihmissuhteet katkeaisivat jos hänen vihansa tulisi esille, vaan jotain vielä pahempaa. Oon pari kertaa ollut tämän tyypin kanssa ajelulla niin, että on saanut minulle täysin käsittämättömästä syystä raivarin toiselle autoilijalle ja aiheuttanut vaaratilanteen. Muuten hän on kuin lammas, ja jopa kehuu pitkää pinnaansa ihmissuhteissa. Voi hitsi on ollu vaikeeta kun jotenkin tunsin, että pinnan alla kuohuu....
Tunsin. Heivasin ulos elämästäni. Koko ajan piti olla käytettävissä riippumatta siitä, mitä minun olisi pitänyt olla oikeasti tekemässä. Kaikki oli joko minun tai muiden hänen tuntemiensa ihmisten syytä. Omaa syytä ei yhtään missään. Ei hyvää palautetta, pelkästään huonoa. Ei mitään hauskaa vaan kuolemanvakavuus kaikessa. Jaksanut olla yrjösankona toiselle.