Työkaverini erosi. Kiltti mies saa tavata lapsiaan vain valvotusti ja ex-vaimo hankki turvakiellon. Miten tuollaisen saa? Mistä syystä?

Jep, ei olekaan ihan niin kiltti. Väkivallalla päätyy tuohon tilanteeseen.

Pahoinpidellyt vähintään vaimoa, ehkä lapsiakin. Ei valvottuja tapaamisia saa noin vaan, eikä pelkät sanalliset riidat riitä. Mies on kaukana kiltistä.

Turvakieltoa ei saa mistään sanallisista riidoista.

Jännästi sattui juuri samaan aikaan kun iltapäivälehdessä oli juttua miehestä, joka saa tavata lapsiaan vain valvotusti...

Ei tarvita väkivaltaa. Kostonhimoinen ex riittää kyllä, kunhan puhuu riittävän vakuuttavasti p*skaa.

Voi hyvin olla, että työkaverisi ei ole kiltti, vaan hirviö, jonka vaimo uskalsi viimeinkin lähteä. Eipä olisi ensimmäinen hirviömies, josta "kukaan ei olisi uskonut".

Vierailija kirjoitti:

Jännästi sattui juuri samaan aikaan kun iltapäivälehdessä oli juttua miehestä, joka saa tavata lapsiaan vain valvotusti...

No siitä tämä tulikin mieleeni. Mutta työkaverin tilanne on tosi, ei kuitenkaan mikään tämän viikon juttu.

ap

Minulla on turvakielto. En saanut sitä vaikka mieheni oli ihan oikeudessa todistetusti hakannut minua. Sain sen vasta kun hän oli vaaninut minua lähestymiskiellosta huolimatta uuden asuntomme roskakatoksen takana ja lyönyt minua katukivetyksen palalla takaraivoon. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla, että työkaverisi ei ole kiltti, vaan hirviö, jonka vaimo uskalsi viimeinkin lähteä. Eipä olisi ensimmäinen hirviömies, josta "kukaan ei olisi uskonut".

Tätä juuri pelkään. Että miten erilainen ihminen voikaan olla muille, mutta kotona hirviö. En pysty mitenkään kuvittelemaan, että työkaveri tekisi pahaa kärpäsellekään. Ennemminkin sellainen tossun alla kulkeva vässykkä kuin mitään muuta. 

Pelottavaa ajatella, että ympärilläni on ihmisiä, jotka voivat olla jopa vaarallisia läheisilleen. Väkisinkin mietin, että olenko minä vaarassa? Me ei riidellä, mutta saattaisiko työkaverilla mennä jostain kuppi nurin ja kohdistaa turhautumisensa minuun?

ap

Minäkin näen paljon fiksuja miehiä, joiden perhe on kuitenkin turvakodissa pahoin hakattuna. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla, että työkaverisi ei ole kiltti, vaan hirviö, jonka vaimo uskalsi viimeinkin lähteä. Eipä olisi ensimmäinen hirviömies, josta "kukaan ei olisi uskonut".

Tätä juuri pelkään. Että miten erilainen ihminen voikaan olla muille, mutta kotona hirviö. En pysty mitenkään kuvittelemaan, että työkaveri tekisi pahaa kärpäsellekään. Ennemminkin sellainen tossun alla kulkeva vässykkä kuin mitään muuta. 

Pelottavaa ajatella, että ympärilläni on ihmisiä, jotka voivat olla jopa vaarallisia läheisilleen. Väkisinkin mietin, että olenko minä vaarassa? Me ei riidellä, mutta saattaisiko työkaverilla mennä jostain kuppi nurin ja kohdistaa turhautumisensa minuun?

ap

Pelottavaa se onkin, mutta ihan todellisuutta. Ympärillä on paljonkin ihmisiä "joista ei ikinä uskoisi", mutta siellä taustalla voi olla vaikka mitä, jopa todella sairaitakin juttuja. Kyllä ihmisen pitää se tiedostaa eikä uskoa aina sinisilmäisesti kaikista pelkkää hyvää...

Tunnen samantyyppisen tapauksen. Sellainen joka anopin unelmavävy, nallekarhumainen ihana hymysuu, lasten leikittäjä ja kaikkien suosikki olikin kotona ihmishirviö. Pitkä avioliitto päättyi yhtäkkiä ja kaikki (myös minä) pidin ex-vaimoa syyllisenä eroon, koska ex-vaimo löysi rinnalleen pian toisen. Kuvittelin, että ex-vaimo jätti siis maailman upeimman miehen toisen takia.

No, sitten tuli nopeassa tahdissa tyttöystäviä, jotka kaikki aivan yhtäkkiä lopettivat suhteen. Siis niin yhtäkkiä, että edellisenä iltana oltiin rakastuneina ja julistettiin somet täyteen rakkautta ja sydämiä ja seuraavana päivänä nainen halusi kadota maan päältä. 

Vasta kun toinen kihlaus meni täysin yllättäen poikki ja nainen haki ja sai hänelle ja lapselleen (ei miehen) turvakiellon, hälytyskellot alkoivat soida meillä muillakin.

Edelleenkään en tiedä tuon miehen teoista mitään, mutta onhan se nyt päivänselvä asia, että nallekarhusta tulee raateleva harmaakarhu neljän seinän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla, että työkaverisi ei ole kiltti, vaan hirviö, jonka vaimo uskalsi viimeinkin lähteä. Eipä olisi ensimmäinen hirviömies, josta "kukaan ei olisi uskonut".

Tätä juuri pelkään. Että miten erilainen ihminen voikaan olla muille, mutta kotona hirviö. En pysty mitenkään kuvittelemaan, että työkaveri tekisi pahaa kärpäsellekään. Ennemminkin sellainen tossun alla kulkeva vässykkä kuin mitään muuta. 

Pelottavaa ajatella, että ympärilläni on ihmisiä, jotka voivat olla jopa vaarallisia läheisilleen. Väkisinkin mietin, että olenko minä vaarassa? Me ei riidellä, mutta saattaisiko työkaverilla mennä jostain kuppi nurin ja kohdistaa turhautumisensa minuun?

ap

Noi "tossun alla kulkevat vassykat" kun kilahtaa niin siita on leikki kaukana... 

1/5.

Meni käytännössä revin parhaan ystäväni ex-miehensä luota, koska ei uskaltanut lähteä. Kukaan ei uskonut tästä miehestä mitään pahaa ja ulospäin näytti rakastavalta ja upealta aviopuolisolta. Totuus paljastui vasta monen avioliittovuoden jälkeen, kun satuin näkemään parhaan kaverini kammottavat mustelmat. Hän kuvitteli, että oli omalla jäkättämisellään ansainnut pahoinpitelyn, jota oli kestänyt vuosikausia. Myös lapsiin oli kajottu.

Parisuhdeväkivaltaa ei välttämättä näe ulkopuolisen silmin ja moni uhri vaikenee, eikä tiedä, että poiskin voi päästä. 

Minun silmäni tuo avasi lopullisesti. Eniten on ahdistanut tässä se, että olen ollut ihan vieressä, ihan lähellä, mutta silti aivan sokea tuolle tilanteelle. 

Vierailija kirjoitti:

1/5.

Trolli tai ei, niin tämä on todella tärkeä asia, jota pitäisi pitää esillä jatkuvasti. Parisuhdeväkivalta on asia, joka pitäisi poistaa maailmasta nyt ja heti.

Kyllähän noita väkivaltaisia ihmisiä on paljonkin, joista ei ikinä uskoisi tai ei tekisi pahaa kärpäsellekään...

Esimerkiksi ystäväni juuri erosi miehestään, joka vaikutti maailman kilteimmältä ihmiseltä... Oli aina kohtelias, hymyileväinen, vähän ujo... Eipä hänestä olisi ikinä uskonut, että parin viskilasin jälkeen saa sellaisia mustasukkaisuuspuuskia, että heittelee kumppaniaan hiuksista ympäri seiniä, uhkaa tappaa jne. Ihmettelin jossain välissä miksi ystävästäni on tullut erikoisen arka eikä enää puhunut mitään suhdeasioitaan eikä halunnut enää lähteä mihinkään ilman miestään. Syy löytyi lähempää, kuin osasi arvatakaan...

Oma isäni oli tuollainen väkivaltainen kotityranni. Kodin ulkopuolella piti kulissit ja esitti hyvää jätkää taidokkaasti kaikille. Oli myös todella hyvä manipuloimaan ihmisiä. Kun äitini vihdoin uskalsi lähteä niin isäni esitti väärinkohdeltua uhria.

Meillä on myös suvussa tällainen unelmavävy - komea, ystävällinen, kohtelias, lapsirakas, huomaavainen, auttavainen....you name it! Harva vain tietää totuutta tuon naamion takana. Ensimmäinen avovaimo kesti kuusi vuotta, kunnes lähti. Olin jo aavistellut jotain, mutta kertoi vasta eron jälkeen osan tapahtumista - kaikkea en tiedä vieläkään. Sen jälkeen onkin naiset vaihtuneet tiuhaan tahtiin, osan kanssa on tehty lapsiakin. Taas on kuvioissa uusi nainen, joka on aivan tämän hurmurin lumoissa. Tekisi mieli varoittaa, kun naisella on lapsiakin, mutta en uskalla sotkeentua tuohon kuvioon yhtään. Minua ei luultavasti uskota tässä vaiheessa, vaan varoitukseni kerrottaisiin tälle unelmamiehelle ja alkaisi minun perheeni vainoaminen. Ja kuvioon kuuluu toki se, että suurin osa ei näe naamion taakse, vaan pitää tätä hullua unelmamiehenä, jolle on vain käynyt huono tuuri ja kohdalle sattunut ne hullut ja hankalat naiset? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvita väkivaltaa. Kostonhimoinen ex riittää kyllä, kunhan puhuu riittävän vakuuttavasti p*skaa.

Ainakin meillä tarvittiin lääkärikäyntejä ja poliisi kävi kotona monta kertaa todistamassa mm. mun mustaa silmää ja milloin mitäkin riehumisen jälkiä. Mies vietiin monesti putkaan rauhoittumaan. Uhkasi kerran poliisejakin kirveellä.